Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Pääkirjoitus: Jos Turkki, miksei Ukraina?

Tapasin turkkilaisia tutkijoita Ankarassa helmikuun alussa, kun Tanskan Beirutin-suurlähetystö poltettiin. Euroopan ja islamilaisen maailman välinen suhde pohditutti kaikkia. Mikä on Turkin paikka ja rooli tässä sivilisaatioiden yhteentörmäyksen piirteitä saaneessa kriisissä?

Komissaari Olli Rehn uskoo tähän lehteen kirjoittamassaan artikkelissa, että Turkki voi toimia siltana Euroopan ja islamilaisen maailman välillä. Hänen mukaansa demokratiaan ja oikeusvaltioon tukeutuva Turkki osoittaisi, että kansanvalta on mahdollinen muslimienemmistöisissä maissa.

Monet turkkilaiset tutkijat ovat yhtä mieltä Rehnin kanssa. Olennaista on EU-jäsenyys. Turkki EU:ssa olisi esimerkki eurooppalaisille siitä, miten islamin kanssa tullaan toimeen. Ja islamilaiselle maailmalle EU-Turkki olisi osoitus siitä, ettei EU ole suljettu kristittyjen klubi ja että on olemassa tie ulos turhautumia ja vihaa aiheuttavasta islamilaisen maailman pysähtyneisyyden tilasta.

Samalla Turkissa kuitenkin elää epäluulo EU:ta kohtaan. Pelätään EU:n lopulta päättävän, ettei se haluakaan Turkkia jäseneksi, syynä Turkin islamilaisuus, joka EU:n piirissä tulkittaisiin ei-eurooppalaisuudeksi.

On mahdotonta pitävästi osoittaa, miten Turkin EU-jäsenyyden kohtalo tulee muokkamaan Euroopan ja islamilaisen maailman välisiä suhteita. Sen sijaan on helpompi mainita kaksi muuta hyvää syytä ottaa Turkki unioniin: Turkin lähialueet ja Euroopan energiaturvallisuus.

Turkki sijaitsee tärkeällä ja levottomalla alueella, jolla Venäjä, Yhdysvallat ja Turkki pelaavat nykyajan ”suurta peliä”. EU on turkkilaisten mielestä liian heikko pelaaja. Jos Turkki liittyisi unioniin, EU:n vaikutusvalta alueella varmasti lisääntyisi, ja Eurooppa pystyisi nykyistä paremmin vaikuttamaan Lähi-idän ja Kaukasuksen kehitykseen.

Turkin jäsenyys myös vahvistaisi EU:n energiaturvallisuutta. Ukrainan ja Venäjän välinen kaasukiista osoitti Euroopalle, ettei liian suuri riippuvuus Venäjän kaasusta ja öljystä ole taloudellisesti järkevää. Ehkä ei poliittisestikaan. Siksi on hyvä hajauttaa energian tuontia. Turkki sijaitsee lähellä Kaspian meren suuria kaasu- ja öljyesiintymiä. Maaliskuussa öljyä alkaa tulla uudesta putkesta, joka kulkee Bakusta Tbilisin kautta Turkin etelärannikolla olevaan Ceyhaniin. Myös kaasuputken rakentamista suunnitellaan. Joidenkin mielissä välkkyvät myös Iranista vedettävät putket.

EU neuvottelee Turkin kanssa jäsenyydestä. Jos Turkki kelpaa EU:lle, miksi Ukraina tulisi pitää ulkopuolella? Myös Ukrainan jäsenyydestä olisi unionin naapurustoon ja energiaturvallisuuteen liittyviä hyötyjä.

EU:n yritys muuttaa Venäjä eurooppalaiseksi maaksi ei onnistunut, eikä unionilla tunnu olevan keinoja vaikuttaa Venäjän kehitykseen. Monet uskovat tässä asiassa Ukrainan esimerkin voimaan. Jos Ukrainasta todella tulee demokraattinen markkinatalousmaa, vaikutus säteilee todennäköisesti myös Venäjälle. Ukrainan EU-jäsenyys johtaisi siis siellä siihen muutokseen, jota Vladimir Putin nyt yrittää estää.

Ukraina on myös tärkeä EU:n energiaturvallisuudelle. Suuri osa Venäjältä tulevasta kaasusta ja öljystä kulkee Ukrainan kautta. Moskovan ja Kiovan välinen kaasukiista herätti Euroopassa kysymyksiä, eikä kukaan näytä varmasti tietävän, kenen käsissä Ukrainan ja Venäjän kaasukaupasta vastaava yhtiö on. EU-Ukraina toisi lisää varmuutta ja läpinäkyvyyttä tähän Euroopan energiaturvallisuuden osaan.

Rehnin mielestä Ukrainan nostaminen jäsenehdokkaaksi ei ole ajankohtaista. Toisaalta Ukrainalle ei hänen mukaansa myöskään kannata sanoa ”ei koskaan”. Näin politiikan tekijä joutuu tasapainoilemaan EU:n kansalaisten tunteman laajentumisväsymyksen ja jäsenyysmahdollisuuden mukanaan tuomien hyötyjen välillä.