Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Haaveissa uraani ja itsenäisyys

Juha Mäkinen/UP

Maailman suurin saari on suunnitellut tulevaisuuttaan kaivosteollisuuden varaan, mutta arvioissa on oltu ylioptimistisia. Lähiaikoina avattava Grönlannin ainoa kaivos työllistää alle sata henkeä.

»Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen hylkeemme.»

Kun lähetyssaarnaaja Hans Egede 1700-luvulla vei Herran sanaa Grönlantiin, hän törmäsi ongelmaan: inuiitit eivät tunteneet leipää. Niinpä Isä meidän -rukouksen ensimmäisessä grönlanninkielisessä käännöksessä pyydettiin pöytään hyljettä.

Nyt omavaraisen pyyntikulttuurin tilalla on moderniin elämään enemmän tai vähemmän sopeutunut yhteiskunta. Hans Egeden patsas seisoo pienellä kukkulalla Grönlannin pääkaupungin Nuukin vanhan sataman tuntumassa.

Hieman ylempänä, kaupungin keskustassa seisoo rinnakkain parakkimaisia puutaloja ja pahasti rapistuneita 1960-luvun kerrostaloja. Niiden lomaan on noussut myös muutama moderni tornitalo, joiden maisemakonttoreissa kaavaillaan Grönlannille uutta uljasta tulevaisuutta maailman raaka-aineaittana.

Tänä päivänä grönlantilaisten rukous voisi kuulua: anna meille meidän jokapäiväinen aametallimme.

Pieni Suomen lippu seisoo kahvipöydällä.

»Hankin eri maiden lippuja äskettäin tapaamisia varten. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Suomen lippu on käytössä», toteaa Andreas Uldum.

36-vuotias Uldum tunnettiin Grönlannissa aiemmin suositun DDR-yhtyeen kitaristina. Nyt hänen harteilleen on lastattu paljon vastuuta: Uldum toimii Grönlannin valtiovarain- ja mineraalivarantojen ministerinä.

Valtiovarainministerinä Uldum on kipeän tietoinen Grönlannin ongelmista: väestön ikääntyminen, alhainen koulutustaso, muuttotappiot ja riippuvuus Tanskalta saatavasta budjettituesta, joka uodostaa lähes 30 prosenttia Grönlannin bruttokansantuotteesta.

 Grönlannin ylivoimaisesti suurin työllistäjä on julkinen sektori, jonka palveluksessa on lähes 40 prosenttia työvoimasta. Vientituloista 90 prosenttia tulee kalataloudesta.

Uusia tulonlähteitä toivotaan löytyvän Uldumin toiselta vastuualueelta eli maan alta. Grönlannin itsehallintoa vahvistettiin merkittävästi vuonna 2009. Sen ansiosta grönlantilaiset saivat täydet oikeudet luonnonvarojensa hyödyntämiseen. Grönlannista tunnetaan jo entuudestaan varsin mittavat mineraalivarannot, ja maan aluevesiltä toivotaan löytyvän myös öljyä.

Kaivoshankkeiden edistämiseksi Grönlannin edellinen hallitus julkaisi runsas vuosi sitten öljy- ja mineraalistrategian, jossa asetetaan varsin kunnianhimoisia tavoitteita lähivuosille: Vuoteen 2018 mennessä on määrä käynnistää 3–5 kaivoshanketta. Lisäksi joka toinen vuosi tehtäisiin uusi koeporaus öljyn löytämiseksi.

Monet pitävät tavoitteita ylimitoitettuina. Uuden itsehallinnon alkuvuosina raaka-aineiden hinnat olivat historiallisen korkealla, mutta sittemmin kysyntä on laskenut ja hinnat tulleet alas.

»Olimme varmaankin liian optimistisia, odotimme saavamme miljardeja ja miljardeja. Nyt olemme realistisempia. Strategian luvut ovat kunnianhimoisia, mutta tavoitteet sinänsä kohdillaan», ministeri Uldum sanoo.

Uldumin oikeana kätenä kaivosasioissa toimii mineraalivarantojen ministeriön lupa-asioista vastaavan osaston johtaja Jørgen T. Hammeken-Holm. Hän on luottavainen sen suhteen, että kaivostoiminta pääsee vielä vauhtiin hitaasta alusta huolimatta.

»On vielä mahdollista, että meillä on 3–5 toimivaa kaivosta vuoteen 2018 mennessä», Hammeken-Holm sanoo. »Mutta on myös selvää, että öljyntuotantoa ei lähivuosina nähdä. Taloudellisesti juuri öljy olisi kaikkein merkittävin tekijä.»

Kynnys isoille investoinneille Grönlannissa on korkea. Sääolot ovat ankarat, etäisyydet valtavia ja useissa tapauksissa kaivosyhtiöiden on rakennettava kaikki hankkeiden tarvitsema infrastruktuuri satamista lähtien.

»Olemme markkinoiden näkökulmasta reuna-alue: jos markkinoilla tapahtuu jotakin negatiivista, se osuu ensimmäisenä meihin», toteaa Hammeken-Holm. Epävarmoina aikoina investoinnit vedetään ensimmäiseksi pois haastavimmista kohteista.

Hammeken-­Holmin sanat palaavat mieleen pienen turistilaivan kannella. Laiva kuljettaa atkailijoita massiivisen Nuukinvuonon perukoille ihailemaan mannerjäätikön reunaa ja siitä lohkeilevia jäälauttoja. Matkan varrella kippari osoittaa vuonon rannalla seisovaa parakkikylää.

Parakit ovat englantilaisyhtiö London Miningin, joka kaavaili suurta rautamalmikaivosta Nuukin pohjoispuolelle Isuaan. Kaivos sai tuotantoluvan vuonna 2013 ja sen oli määrä työllistää rakennusvaiheessa jopa 3 000 ihmis-tä ja toiminta-aikanaan noin 700. Luvut ovat huomattavia, etenkin kun ne suhteuttaa Grönlannin 56 000 ihmisen asukaslukuun.

Nyt parakit ovat tyhjillään. London Mining meni viime vuoden lopulla konkurssiin, kun ebolaepidemia iski yhtiön toimintaan Sierra Leonessa. Isuan kaivoksen lisenssi siirtyi tämän vuoden alussa kiinalaisyhtiö General Nicelle, mutta kaivoksen avaamista lähitulevaisuudessa ei pidetä todennäköisenä.

Myös malminetsintäyhtiö NunaMinerals, jossa Grönlannin hallitus on osaomistajana, ajautui selvitystilaan viime keväänä.

Hammeken-Holm ei kuitenkaan ripottele tuhkaa päälleen konkurssien vuoksi.

»London Miningin tapaus osoitti, että jos yksi yhtiö kaatuu, aina löytyy joku toinen, joka on valmis ottamaan kopin. Markkinat toimivat. Hallituksen ei tarvitse ryhtyä tukemaan yhtiöitä.»

Missä suurhankkeet kaatuvat, siinä pienemmät voivat pärjätä. 150 kilometriä Nuukista etelään Grönlannin kaivoshistoriaan louhitaan parhaillaan uutta lukua. Kanadalaisen True North Gemsin jalokivikaivos Aappaluttoqissa on käynnistämässä tuotannon vielä tänä syksynä.

Aappaluttoqin kaivoksen syntyhistoria kertoo osaltaan, miten verkkaisesti kaivoshankkeet etenevät. Esiintymä löydettiin lähes 50 vuotta sitten, ja sitä tutkivat vuosien varrella useat eri yhtiöt. True North Gems hankki oikeudet esiintymään 2000-luvun alussa, mutta laittoi hankkeen välillä hyllylle finanssikriisin vuoksi.

»Meiltä on mennyt kymmenen vuotta tuotannon käynnistämiseen, mutta se on ihan tavanomainen aikajänne kaivoshankkeille», toteaa True North Gemsin Grönlannin-yksikön toimitusjohtaja Bent Olvig Jensen.

Kaivos on hyvin pieni: se työllistää vain noin 80 ihmistä. Jensenin mukaan muiden kaivosyhtiöiden edustajat kutsuvat True North Gemsin projektia vitsaillen »pieneksi uima-altaaksi».

Kaivos on silti kokoaan tärkeämpi, sillä se on ensimmäinen, jonka toiminta alkaa laajennetun itsehallinnon aikana ja Grönlannin oman lainsäädännön puitteissa. Grönlannissa on 2000-luvulla toiminut pari muutakin kaivosta, mutta molemmat on jo suljettu.

Ministeri Andreas Uldum sanoo olevansa tyytyväinen siitä, että ensimmäisenä liikkeelle pääsee juuri pienin kaavailluista kaivoksista. »Pystymme seuraamaan, miten asiat sen kanssa sujuvat. Siitä saatava kokemus auttaa meitä isompien hankkeiden kanssa.»

Samaan aikaan kun päättäjät työskentelevätsen eteen, ettei Aappaluttoqin kaivos jäisi ainoaksi onnistumiseksi, osa grönlantilaisista on vakavasti huolissaan siitä, mitä kaikkea kaivosteollisuus tuo tullessaan.

Uudet työpaikat ovat tervetulleita, mutta suurissa hankkeissa on omat haasteensa: Grönlannissa ei millään riitä ammattitaitoista työvoimaa kaikkiin suunniteltuihin kaivoksiin. Isoimmat kaivokset toteutettaisiin suurelta osin ulkomaisella työvoimalla, mikä voiaiheuttaa sosiaalista kitkaa.

Kansalaisjärjestöt ovat arvostelleet kaivoslisenssien lupaprosesseja läpinäkyvyyden puutteesta. kaivosyhtiöiden on teetettävä arviot hankkeittensa ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista jo tuotantolupia haettaessa. Kriitikkojen mukaan paikalliset asukkaat tulisi kuitenkin ottaa mukaan arviointeihin nykyistä paremmin.

»Grönlannin hallituksen tulisi ottaa suurempi vastuu sosiaalisten vaikutusten arvioinnista. Nykyisellään arvioiden teettäminen on kaivosyhtiöiden vastuulla», sanoo professori Anne Merrild Hansen Aalborgin yliopistosta. Hän kirjoitti kaivoshankkeiden sosiaalisista vaikutuksista Kööpenhaminan ja Grönlannin yliopistojen viime vuonna julkaisemassa raportissa.

Toisaalta pienessä maassa, jossa »kaikki tuntevat toisensa», päätöksentekijöiden ja elinkeinoelämän välistä hajurakoa on vaikea ylläpitää.

True North Gems -kaivosyhtiö värväsi palkkalistoilleen demokraattipuolueen edellisen johtajan Jens B. Frederiksenin, kun tämä vielä toimi kansanedustajana. Vuosina 2009–2013 Grönlannin pääministerinä toiminut Kuupik Kleist työskentelee puolestaan nykyään konsulttina australialaiselle Tanbreez-yhtiölle, joka pyrkii avaamaan suuren maametallikaivoksen Etelä-Grönlantiin.

Grönlannin edellisen pääministerin Aleqa Hammondin kompastuskiveksi koitui juuri korruptio: Hammond joutui syksyllä 2014 eroamaan käytettyään hallituksen varoja perheensä yksityisiin matkoihin. Äänestäjiä tämä tosin ei tunnu haittaavan, sillä Hammond valittiin kesäkuussa Tanskan parlamenttiin toisena Grönlannin edustajana.

Grönlannin hallinto on yrittänyt ottaa kritiikistä opikseen. Mineraalivarantojen ministeriö julkaisi keväällä korruptionvastaisen ohjeistuksen, jossa lähtökohtana pidetään nollatoleranssia.

Järjestöistä korruptiota vastaan työskentelee esimerkiksi Transparency Greenland, joka perustettiin vuonna 2011. Kimmokkeen antoi nimenomaan huoli tuolloin paljon esillä olleista mittavista kaivoshankkeista.

»Ei ole vaikeaa laatia hyvää korruptionvastaista ohjelmaa; haaste on siinä, kuinka ohjelmasta pidetään kiinni», toteaa Transparency Greenlandin hallituksen jäsen Jakob Strøm.

Strøm sanoo joka tapauksessa olevansa tyytyväinen ministeri Andreas Uldumin otteisiin. Järjestössä pohditaan nyt, kuinka korruptiota vastaan voitaisiin työskennellä kaivosteollisuuden lisäksi myös muilla toimialoilla, kuten kalataloudessa.

Suurimmat kiistat Grönlannin kaivosteollisuudessa ovat syntyneet alkuaineesta numero 92 – uraanista.

Vaikka grönlantilaiset suhtautuvat kaivosteollisuuteen pääosin myönteisesti, uraani on jakanut mielipiteet voimakkaimmin. Maassa oli aiemmin voimassa uraanin täydellinen kaivukielto, jonka Grönlannin parlamentti äänesti nurin syksyllä 2013. Päätös syntyi vain yhden äänen erolla.

Uraanikiellon purkaminen oli edellytys sille, että australialainen Greenland Minerals and Energy voi kehittää kaivoshankettaan Etelä-Grönlannin Kvanefjeldissä. Kaivoksen on määrä tuottaa harvinaisia maametalleja, mutta esiintymä sisältää myös huomattavan määrän uraania.

Kaivoshanke ei ehkä olisi niin ongelmallinen, ellei se sattuisi sijaitsemaan aivan Narsaqin kylän vieressä. Narsaq on yksi harvoista paikoista Grönlannissa, joissa on mahdollista harjoittaa maataloutta. Alueella toimii useita lampaankasvattajia, jotka pelkäävät kaivoksen saastuttavan laidunmaat.

Grönlannin parlamentissa uraanin kaivamista vastustaa suurin oppositiopuolue, vasemmistolainen Inuit Ataqatigiit (Ihmisten yhteisö). Puolueen puheenjohtajan, kansanedustaja Sara Olsvigin mielestä päätös uraanikiellon purkamisesta runnottiin läpi.

»Asiasta päätettiin parlamentissa yksinkertaisella enemmistöäänestyksellä ilman kunnollista kansalaiskeskustelua. Vaadimme asiasta kansanäänestystä, mutta sen enempää edellinen kuin nykyinenkään hallitus ei ole siihen suostunut», Olsvig sanoo.

Greenland Minerals and Energyn edustajien mukaan uraanikiellon palauttaminen olisi Grönlannille katastrofi. Heidän mukaansa se säikäyttäisi sijoittajat niin, että maasta kaikkoaisivat kaikki kaivosyhtiöt, eivät vain uraania havittelevat.

Jo edellisen hallituksen päättämät muutokset kaivosyhtiöiden lisenssimaksuihin hermostuttivat sijoittajia. Kanadalaisen Fraser- instituutin vuosittaisessa katsauksessa kaivosalan houkuttelevimmista kohteista Grönlanti sijoittui parina aiempana vuonna kärkikymmenikköön, mutta putosi viime vuonna sijalle 41.

Sara Olsvig näkee asian toisin. Hänestä Grönlanti on jo nyt epävakaa toimintaympäristö juuri siksi, että päätös uraanista vietiin läpi kansalaisia kuulematta.

»Uraania ei mielestäni pitäisi nähdä puoluepoliittisena kysymyksenä. Grönlannissa voi olla paljon ihmisiä, jotka äänestävät muita puolueita kuin meitä, mutta eivät silti kannata uraanin kaivamista.»

Grönlannin lippu liehuu salossa Grönlannin parlamenttirakennuksen pihalla. Ainakin toistaiseksi sen vierellä liehuu myös emämaa Tanskan lippu. Moni grönlantilainen hellii kuitenkin toivetta siitä, että maailman suurin saari voisi jonain päivänä olla kokonaan itsenäinen valtio. Itsenäisyys voisi onnistua, jos kaivoksista ja öljystä saataisiin tarpeeksi tuloja.

Edellinen pääministeri Aleqa Hammond herätti kohua sanomalla, että hän haluaa itsenäisyyden toteutuvan omana elinaikanaan. Nykyinen pääministeri Kim Kielsen on suhtautunut asiaan pragmaattisemmin ja todennut, että itsenäisyys jää seuraavan sukupolven tehtäväksi.

Tanskalaiset eivät aina ymmärrä grönlantilaisten itsenäistymishaluja. Eikö Grönlannilla muka ole niin paljon parempi yhdessä Tanskan kanssa? Kaikista historian siirtomaaisännistä Tanska on eittämättä ollut lempeimmästä päästä. Se ei orjuuttanut tai tappanut grönlantilaisia, vaan koulutti ja kohensi terveydenhoitoa.

Lempeän isonveljen holhoukseen on silti kuulunut kiusallisiakin otteita. Esimerkiksi 1950-luvun alussa 22 grönlantilaista lasta vietiin pakolla Tanskaan koulutettaviksi. Grönlanti on vaatinut anteeksipyyntöä, mutta Tanska ei ole siihen suostunut.

Aleqa Hammondin johtama hallitus perusti vuosi sitten sovituskomission menneisyyden haavojen käsittelemiseksi. Tanska on kieltäytynyt osallistumasta komission työhön. Tanskalaisten silmissä jo komission nimi on provosoiva, sillä se tuo mieleen Etelä-Afrikan apartheidhallinnon rikoksia tutkivan totuus- ja sovituskomission.

Kööpenhaminan ja Grönlannin yliopistojen yhteinen Til gavn for Grønland (Grönlannin hyväksi) -raportti laittaa jäitä hattuun itsenäisyyshaaveille. Raportin mukaan mineraalivarantojen hyödyntämiselle perustuva itsenäisyys edellyttäisi ensinnäkin niin mittavaa ulkomaisen työvoiman käyttöä, että grönlantilaisista voisi hyvin tulla vähemmistö omassa maassaan.

Lisäksi raportissa korostetaan, että kaivosteollisuus ei parhaassakaan tapauksessa riittäisi ratkaisemaan Grönlannin talousongelmia. Myös rakenteelliset uudistukset ovat välttämättömiä.

»Itsenäisyys on kuin olkinukke, joka vie huomion todellisista ongelmista: koulujen huonosta tasosta, epätasa-arvosta ja terveydenhuollon kehnoudesta tietyillä paikkakunnilla», toteaa Kööpenhaminan yliopiston geologian professori Minik Rosing, joka toimi raportin laatineen komitean johtajana.

Rosing on itse grönlantilainen, mutta hänen mielestään osa poliitikoista ylläpitää suotta ajatusta grönlantilaisista kolonialismin uhreina.

»On aina mukavaa, kun on joku ulkopuolinen, jota syyttää ongelmistaan. Grönlannissa on ollut demokraattisia instituutioita jo puoli vuosisataa. Monet sellaiset päätökset, joista syytetään Tanskaa, ovat grönlantilaisten itsensä tekemiä.»

 


Grönlanti

Pinta-­ala 2 166 000 km², josta noin 80 prosenttia on jään peitossa.

Asukkaita 56 000, joista noin kymmenesosa Grönlannin ulkopuolella syntyneitä, etupäässä tanskalaisia.

Bruttokansantuote henkeä kohden noin 26 800 euroa.

Tanskalta vuosittain saatava budjettituki 490 miljoonaa euroa.

Tärkeimmä telinkeinot kalanjalostus, käsityöt, nahkat, telakka- ja kaivosteollisuus.

Itsehallinto vuodesta 1979. Itsehallintoa laajennettiin tuntuvasti vuonna 2009. Grönlannin omaan päätösvaltaan siirtyivät muun muassa poliisitoimi, oikeuslaitos, rajavalvonta ja luonnonvarojen käyttö. Tanskan vastuulle jäivät edelleen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, rahapolitiikka, korkein oikeusaste ja kansallisuuden myöntäminen.

 


Grönlannin kaivoshankkeet

Citronenfjord

Kuka kaivaa: Australialainen Ironbark Zinc

Mitä: Sinkkiä ja lyijyä

Milloin: Epävarmaa; lupaprosessi vireillä

Najaat

Kuka kaivaa: Kanadalainen Hudson Resources

Mitä: Anortosiittia

Milloin: Kaivos saanee luvat kuluvana vuonna

Isua

Kuka kaivaa: Kiinalainen General Nice

Mitä: Rautamalmia

Milloin: Tuotannon alku epävarmaa

Aappaluttoq

Kuka kaivaa: Kanadalainen True North Gems

Mitä: Rubiineja ja safiireja

Milloin: Tuotanto alkaa kuluvana vuonna

Kvanefjeld

Kuka kaivaa: Australialainen Greenland Minerals

and Energy

Mitä: Harvinaisia maametalleja ja uraania

Milloin: Lupaprosessi vasta käynnistymässä

Killavaat Alannguat

Kuka kaivaa: Australialainen Tanbreez Mining

Mitä: Harvinaisia maametalleja

Milloin: Epävarmaa; lupaprosessi vireillä

 


Kiista hylkeistä hiertää Grönlannin EU-suhteita

Grönlanti liittyi Euroopan yhteisöön Tanskan osana vuonna 1973, mutta erosi siitä kansanäänestyksen jälkeen vuonna 1985. Vaikka Grönlanti ei kuulu EU:hun, se on tiiviisti kytkeytynyt unionin talouteen. EU tukee Grönlantia vuosina 2014–2020 yhteensä 218 miljoonalla eurolla.

EU:n ja Grönlannin suhteita on kuitenkin hiertänyt EU:n vuonna 2009 säätämä hyljetuotteiden tuonti- ja myyntikielto. Kieltoon tehtiin varta vasten kaksi poikkeusta, jotka pitävät EU-markkinat auki alkuperäisväestöjen pyytämille tai kalakantojen hoitamiseksi pyydetyille hylkeille.

Grönlantilaisten mukaan kielto on poikkeuksesta huolimatta vahingoittanut alaa tuomalla hylkeenpyynnille negatiivista julkisuutta. Grönlannin kalastajien ja metsästäjien etujärjestön mukaan hylkeennahan vienti on vähentynyt jopa 90 prosenttia.

Kanada, Norja ja Grönlanti ovat kampanjoineet aktiivisesti EU:n hyljetuotekiellon purkamiseksi. Asia vietiin myös Maailman kauppajärjestön WTO:n soviteltavaksi. Sen viimevuotisen päätöksen mukaan EU saa kyllä pitää kiinni kiellosta, mutta sitä on muokattava WTO:n sääntöjen mukaisiksi. EU-parlamentin on määrä äänestää uusitusta kiellosta syyskuussa.