Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Bisnestä ja nuudelikojuja

Eeva Eronen

Shanghain katuravintoloissa pohditaan pörssien kehitystä.

1. Mistä löytää kaupungin sielun?

Kiinalaiset rakastavat ruokaa, ja iäkäs väki saattaa yhä tervehtiä toisiaan kysymällä, joko nämä ovat syöneet. Nuoret pitävät tapaa vanhanaikaisena, mutta ruoka on heillekin vakava asia. Shanghai on Kiinan ravintolapääkaupunki: 26 miljoonan asukkaan metropolissa on yli 110 000 ravintolaa, ja paikalliset käyttävät ulkona syömiseen keskimäärin enemmän rahaa kuin muualla asuvat kiinalaiset.

Retki kaupungin sieluun kannattaa aloittaa kävelemällä pikkukatuja, joilla ruoka näkyy ja tuoksuu auringonnoususta alkaen. Paikalliset jonottavat aamupalakseen kojuista myytäviä baozeja, höyrytettyjä ja täytettyjä vehnäpullia, tai pannukakkuja, jian bing, joiden sisään katumyyjät käärivät munia, korianteria ja maustetahnoja.

Iltaisin kaduilla kokoonnutaan grillikojujen ympärille. Paikallinen grilliruoka on tikkuihin pujoteltuja vihanneksia, lihaa ja tofua. Vartaat nautitaan pikkuisilla muovituoleilla kökötellen.

2. Mistä puhutaan?

Shanghain kaduilla ja kuppiloissa on tänä kesänä puhuttu samasta aiheesta kuin maailman talouslehdissä: Kiinan pörsseistä. Kiinalaiset ovat kovia piensijoittajia, ja tavalliset kiinalaiset opiskelijoista eläkeläisiin omistavat merkittävän osan osakkeista.

Shanghain ja Shenzhenin pörssit paisuivat hullun lailla viime vuoden alusta tämän vuoden kesäkuuhun. Sitten seurasi romahdus, ja paikallisten spekulaatiot hyvistä sijoituksista vaihtuivat huoleen.

Piensijoittajien suuri osuus johtuu siitä, ettei tavallisilla ihmisillä ole juuri sijoitusvaihtoehtoja sen jälkeen kun he ovat hankkineet asunnon. Toisaalta institutionaalisia suursijoittajia on Kiinassa vähän.

Yksi kaupungin kestopuheenaiheista ovat asuntojen hinnat. Kiinalaiset tahtovat omistaa asuntonsa, mutta Shanghain keskimäärin 34 000 yuanin eli yli 4 000 euron neliöhinnat aiheuttavat monille päänsärkyä. Etenkin nuoret parit tuskailevat 30 prosentin käsirahan säästämistä.

3. Minne mennä syömään?

Suuntaa Shanghain ranskalaiseen kaupunginosaan, jota ranskalaiset asuttivat ja kehittivät 1800-luvun puolivälistä 1940-luvulle. Fumin Roadilta, Julu Roadin kulman lähistöltä löytyy kanttiinimainen Mei Wei, »hyvä maku». Ravintola näyttää vaatimattomalta, mutta ruoka on herkullista eivätkä hinnat huimaa. Listalta kannattaa kokeilla esimerkiksi shanghailaisia dumplingseja, jotka paistetaan keittämiseen jälkeen. Ja jälkiruuaksi makeaa riisipallerokeittoa.

Syödessä voi muistella Kiinan taloushistoriaa. Mei Wein omisti aikanaan Kiinan hallitus, ja pöydät täyttyivät lounasaikaan valtion työntekijöistä. Nyt perheyritys palvelee kansainvälisiäkin kävijöitä trendikkäällä alueella, ja ruokalistasta voi lukea hassunkurista englantia, kuten Kiinassa usein. Miten olisi esimerkiksi edamamepapuannos, jota luonnehditaan sanoilla fragrant bad soybean festival?

Kirjoittaja on Taloussanomien toimittaja, joka opiskeli viime vuoden Shanghaissa.