Länsi ei omista liberaalia demokratiaa

Youngs sitoutuu vahvasti liberaalin demokratian perus­piirteisiin, kuten sananvapau­teen ja oikeusvaltioon, mutta haastaa yritykset leimata nämä erityisesti länsimai­seksi malliksi, joka ei sovellu muihin kulttuureihin. Hän on jopa enemmän huolissaan demokratian rapautumisesta lännessä kuin demokratian vetovoiman hiipumisesta muualla maailmassa.

Youngs muistuttaa, että demokratioita on jokaisessa maanosassa ja demokratian kannatus on suurta muun muassa Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä. Ihmiset haluavat vaikuttaa oman elämänsä ehtoihin ja vaativat poliittiselta johdolta vastuuta ja legitimi­teettiä ympäri maailman.

Youngs haastaa länsimaissa nykyään varsin suositun mutta epämääräisen puheenparrenmoniarvoisuudesta. Hän hahmottaa osa-alueita, joilla liberaalia demokratiaa voidaan käytännössä täydentää ja uudistaa niin, että paikalliset olosuhteet otetaan kussakin maailmankolkassa huomioon.

Ensinnäkin länsimaisessa demokratiakäsityksessä tär­keät yksilön oikeudet voidaan sovittaa yhteen yhteisöllisten, esimerkiksi uskonnollisten nor­mien kanssa. Youngs mainitsee lupaavana esimerkkinä Tuni­sian uuden perustuslain, joka valtuuttaa valtion suojelemaan sekä yksilön oikeuksia että yhteisöllisiä normeja.

Toiseksi kansalaiset voidaan osallistaa nykyistä laajemmin taloudelliseen päätöksente­koon. Youngs muistuttaa, että demokratia ei sinällään mää­ritä valtion ja markkinoiden työnjakoa tai yhteiskunnallista tulonjakoa.

Lisäksi uudet sosiaaliset liik­keet voitaisiin kanavoida perin­teisiä demokraattisia instituu­tioita täydentäviksi voimiksi ja paikalliset oikeuskäytännöt ja konfliktinratkaisumallit kytkeä osaksi oikeusvaltiota.

Kirjan keskeinen sanoma on se, että demokratian moni­muotoisuuden lisääminen on tarpeellista ja mahdollista ilman, että keskeiset liberaa­lit arvot murenevat. Samalla Youngs tyrmää autoritaaris­ten johtajien, kuten Venäjän presidentin Vladimir Putinin, yritykset legitimoida järjestel­miään »demokratian ei-län­tisinä muunnelmina». Hän arvostelee niitä läntisiä tahoja, jotka puolustavat tällaisia vale­demokratioita, vaikka saatta­vat samalla ajaa edistyksellistä politiikkaa ja liberaaleja arvoja kotimaassaan.

Kirjan vahvuus on kirjoitta­jalle ominainen kyky yhdistää syvällistä akateemista analyy­sia käytännönläheisiin suosi­tuksiin. Tulos on analyyttinen puheenvuoro demokratian mahdollisuuksista uusiutua ja selviytyä muuttuvassa maail­manjärjestyksessä.