Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Puheenvuoro: Eurooppa syvenee ja laajenee

Laajentuminen ei etene luotijunan, vaan pikemminkin paikallisjunan vauhtia. Mutta se etenee, mikä on tärkeää. Laajentumisesta ei saa tehdä Euroopan taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien syntipukkia”, kirjoittaa EU-komissaari Olli Rehn. Viime vuonna tehdyt historialliset päätökset ja saavutetut tulokset antavat hyvän pohjan edetä laajentumisohjelmassa.

Perusfilosofialtaan Euroopan unionin laajentumispolitiikka on yksinkertaista. Tavoitteena on ulottaa rauhan ja vakauden, demokratian ja oikeusvaltion, vaurauden ja hyvinvoinnin alue yli koko Euroopan. EU-jäsenyys on tärkeä kannustin, jotta yhteiskunnat uudistuvat eurooppalaisten arvojen mukaisiksi. Mahdollisuus tarjota jäsenyyttä antaa EU:lle merkittävää vaikutusvaltaa, jota on kuitenkin annosteltava oikein ja taitavasti. On varottava venyttämästä unionin velvotteita liiaksi.

Laajentuminen on myös tehokas ulko- ja turvallisuuspolitiikan väline. Unionin vetovoima siviilivaltana on toiminut vakauden ja demokratian ankkurina Keski- ja Itä-Euroopassa. Kaikki Euroopan maat hyötyvät siitä, että naapurit ovat vakaita demokratioita ja toimivia markkinatalouksia. On etumme mukaista jatkaa hallittua ja asteittaista laajentumisprosessia.

Unionisopimuksen mukaan jokainen ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatteita kunnioittava Euroopan valtio voi hakea unionin jäsenyyttä. Arvot määrittävät Euroopan unionia enemmän kuin maantiede: EU on ennen kaikkea arvoyhteisö. Mutta myös maantieteellä on väliä. Kun EU torjui Marokon jäsenyyshakemuksen, vedettiin rajaviiva Välimereen. Idänsuunnassa vastaavaa rajanvetoa ei ole tehty.

Komissio hyväksyi esityksestäni kolme periaatetta tulevalle laajentumispolitiikalle. Se voidaan kiteyttää kolmen V:n linjaksi: Ensinnäkin on vakiinnutettava laajentumisohjelma ja annetut sitoumukset. Toiseksi on vaadittava, että asetetut ehdot on täytettävä. Kolmantena on viestittävä paremmin laajentumisen eduista ja haitoista kansalaisille. Neljäs V on unionin vastaanottokyky.

Vaikka keskustelua Euroopan unionin rajoista on vaadittu, ei nyt ole oikea aika käydä sellaista eksistentiaalista keskustelua EU:n rajoista, joka johtaisi kiveen hakattuihin johtopäätöksiin ovien lopullisesta sulkemisesta. Keskustelu uusien hakijamaiden, kuten Ukrainan, nostamisesta jäsenehdokkaaksi ei ole ajankohtainen. Ukrainalle ei silti kannata sanoa ”ei koskaan”, jos sitä ei tarvitse välttämättä tehdä. Tällainen keskustelu ei nyt hyödytä kumpaakaan, ei Eurooppaa eikä Ukrainaa.

Velvollisuuksista ei voi pitää sapattivuotta
Annetuista lupauksista on pidettävä kiinni; pacta sunt servanda. Kun Euroopan unionin johtajat sopivat viime kesänä unionin tulevaisuutta koskevasta mietintätauosta, oli selvää, ettei unioni voinut pitää sapattivuotta tai ottaa taukoa velvollisuuksistaan. EU:lla on paljon tekemistä, jotta talouskasvu ja työllisyys paranisi. Lontoon terroristi-iskujen jälkeen unionin oli ryhdyttävä entistä määrätietoisempiin toimiin terrorismia vastaan ja kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi. EU on ollut ahkerasti jälleenrakentamassa ja vakauttamassa Länsi-Balkania, eikä työtä voinut jättää kesken.

Asteittainen ja hallittu laajentumisprosessi vaikuttaa varmasti eurooppalaiseen yhdentymiskehitykseen myönteisesti. Toimintakykyinen Euroopan unioni on sekä nykyisten että tulevien jäsenmaiden etujen mukainen. Unionin kyky vastaanottaa uusia jäseniä samalla syventäen ja tiivistäen toimintaansa on huomioitava unionin laajentumisessa. On varmistettava, että unioni säilyttää toiminta- ja päätöksentekokykynsä jäsenten lukumäärän kasvaessa. Unionin on voitava edetä kasvu- ja työllisyystavoitteissaan sekä sisämarkkinoiden loppuunsaattamisessa.

Edellisen laajentumiskierroksen kaltaista suurta laajentumisaaltoa ei ole odotettavissa. Laajentuminen ei etene luotijunan, vaan pikemminkin paikallisjunan vauhtia. Mutta se etenee, mikä on tärkeää. Turkin kanssa käytävät jäsenyysneuvottelut kestävät vuosia. Länsi-Balkanin maat ovat matkalla kohti unionia, vaikka matka onkin vielä pitkä.

Matkalla olo yhtä tärkeää kuin päämäärä
Ehdollisuus on kaksisuuntainen tie. EU:n on vaadittava jäsenyyttä hakeneilta mailta, että ne täyttävät asetetut ehdot. Samalla sen on myös oltava valmis palkitsemaan niitä jo saavutetuista tuloksista. Silti jäsenehdokas voi päästä seuraavaan vaiheeseen vasta kun edellisen vaiheen ehdot on täytetty.

Komissio voi myös käyttää hätäjarrua. Esimerkiksi ihmisoikeuksien ja perusvapauksien vakava ja jatkuva rikkominen pysäyttää koko neuvotteluprosessin.

Hakijamaille on asetettu tiukat ehdot. Niiltä odotetaan merkittäviä yhteiskunnallisia ja taloudellisia uudistuksia. Vaaditut toimet ovat usein tuskallisia toteuttaa ja siksi kansan tuen saaminen niille voi olla vaikeaa. Maiden ja niiden johtajien on voitava luottaa EU:n tukeen uudistusprosessin aikana, sekä siihen, että unioni pitää antamansa lupaukset. Uskottavuutta tarvitaan molemmilla puolilla neuvottelupöytää.

Ehdollisuuspolitiikka on tuottanut tuloksia. Näkyvin osoitus siitä oli kroatialaisen kenraalin Ante Gotovinan saattaminen Haagin kansainvälisen sotarikostuomioistuimen eteen.

On hyvä muistaa, että ehdokasmaat hyötyvät taloudellisten ja yhteiskunnallisten uudistusten toteuttamisesta EU:sta riippumatta. Matka kohti EU:ta on yhtä tärkeä kuin päämäärä.

Laajentumispolitiikan eteenpäinvieminen tarvitsee taakseen Euroopan kansalaisten tuen. Olen hyvin tietoinen kansalaisten Euroopan unioniin ja laajentumiseen liittyvistä huolista. EU:n instituutioiden ja jäsenmaiden johtajien on viestittävä paremmin laajentumisen eduista ja haitoista. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun EU pyrkii vastaamaan globalisaation haasteisiin ja pohtii Euroopan tulevaisuutta.

Edelliset laajentumiset ovat olleet menestystarinoita, joita ei ole osattu kertoa riittävän hyvin. EU:n suurimman laajentumiskierroksen pelättiin lamauttavan unionin instituutiot ja aiheuttavan siirtotyöläisten tulvan. Ennakkoon esitetyt pelot ovat osoittautuneet turhiksi: uudet, nopean talouskasvun jäsenmaat ovat pikemminkin tuoneet kaivattua puhtia unionin talouteen ja työllisyyteen. Laajentuminen loi unionille 450 miljoonan kansalaisen sisämarkkinat. Vanhojen ja uusien jäsenmaiden välinen kauppa on nelinkertaistunut. Vanhoihin jäsenmaihin on syntynyt enemmän uusia työpaikkoja kuin mitä on menetetty uudelleensijoittautumisten takia.

EU-maiden edustajien ja poliitikkojen olisi selkeämmin kerrottava tehdyistä päätöksistä. Viesti otetaan paremmin vastaan, kun sen välittää tuttu kasvo omalla kielellä. Unioni voi täydentää tätä perusviestiä ja torjua yleisiä väärinkäsityksiä.

Bulgaria ja Romania loppusuoralla
Bulgaria ja Romania ovat allekirjoittaneet liittymissopimukset. Koko liittymisprosessin ajan komissio on tiiviisti seurannut molempien maiden valmisteluja ja antanut niille taloudellista sekä teknistä tukea uudistusten toteuttamiseksi.

Uudistuksia tarvitaan vielä molemmissa maissa. Keväällä 2006 komissio arvioi, ovatko maat jo valmiita unionin täysivaltaisiksi jäseniksi vuoden 2007 alusta vai lykätäänkö liittymistä vuodella. EU-maiden johtajat tekevät lopullisen päätöksen komission suosituksen pohjalta kesäkuussa.

Euroopan unioni teki lokakuussa 2005 historiallisen päätöksen aloittamalla jäsenyysneuvottelut Turkin ja Kroatian kanssa. Molempien maiden katsottiin täyttävän jäsenyyden aloittamiseksi asetetut ehdot. Turkki oli saattanut voimaan tarvittavat ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota vahvistavat lait sekä allekirjoittanut Ankaran lisäpöytäkirjan, joka laajentaa tulliunionia.

Turkki on jatkanut uudistusten toteuttamista, mutta tahti ei viime vuonna ole ollut toivotun kaltaista. Ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu edelleen. Sananvapaus ei täytä eurooppalaisia standardeja. Kirjailija Orhan Pamukin vapauttaminen syytteistä oli tärkeä askel, mutta vastaavanlaisia tapauksia on useita muitakin. Laki ja sen tulkinta on saatettava eurooppalaisten standardien mukaisiksi.

Naisten, vähemmistöjen, uskonnollisten yhteisöjen ja ammattiyhdistysten oikeuksissa on myös puutteita. Lainsäädännön uudistaminen ei riitä, oikeuksien tulee toteutua myös käytännössä.

Eurooppalaisempi Turkki, joka tukeutuu demokratiaan ja oikeusvaltioon, osoittaisi, että demokratia ja muslimienemmistöinen väestö voivat menestyksellä elää yhdessä. Profeetta Muhammedia koskevista pilapiirroksista alkaneet konfliktit aiheuttivat suuria jännitteitä Euroopan ja muslimien välille. Turkki voisi toimia siltana Euroopan ja islamilaisen maailman välillä ja edistää molemminpuolista ymmärtämystä.

Kroatia on onnistunut varsin hyvin täyttämään jäsenyydelle asetetut poliittiset kriteerit. Valtion on vielä silti tehostettava oikeusjärjestelmää, parannettava vähemmistöjen asemaa ja helpotettava pakolaisten paluumuuttoa.

Kroatian jäsenyysneuvotteluissa kompastuskivi oli yhteistyön puute Haagin tuomioistuimen kanssa. EU:n kannustuksesta Kroatia ryhtyi yhteistyöhön. Täyden yhteistyön oletetaan jatkuvan, jotta neuvottelut etenevät.

Neuvottelujen aloittaminen on aina pitkän tien alku. Niitä käydään EU:n sopimien tiukkojen neuvotteluraamien puitteissa ja sovittuja menettelyjä noudattaen. Neuvottelutahti riippuu Turkin ja Kroatian omista ansioista ja asetettujen ehtojen täyttämisestä. Uudistuksia tarvitaan koko neuvotteluprosessin ajan. Jäsenyysneuvotteluja käyviltä mailta voidaan, ja tuleekin, vaatia enemmän.

Itse asiassa ”jäsenyysneuvottelut” on harhaanjohtava käsite, sillä kyse ei ole aidosta neuvottelutilanteesta. Kyse on hakijamaan lainsäädännön ja lakien toimeenpanon yhdenmukaistamisesta EU:n lainsäädännön kanssa. Komissio käy Turkin ja Kroatian kanssa läpi EU-lainsäädännön ja raportoi maiden toimeenpanovalmiuksista neuvostolle. Neuvosto päättää siitä, avataanko neuvottelulukuja.

EU:n lupaukset Länsi-Balkanin maille
Laajentumispolitiikkaa on haasteellista toteuttaa Länsi-Balkanilla. Jugoslavian hajoamissodat jättivät jälkeensä heikkoja valtioita ja etnisesti jakaantuneita yhteiskuntia. EU:n Thessalonikin huippukokouksessa 2003 lupaama EU:n jäsenyysperspektiivi on tärkeä alueen maille. Se houkuttaa maita pysymään uudistusten tiellä. EU on myös ottanut enemmän vastuuta alueen vakaudesta ja turvallisuudesta johtamalla osaa alueen rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioista.

Haasteena on luoda toimiva ja uskottava strategia Länsi-Balkanin maiden integroimiseksi Euroopan unioniin. Huonoin vaihtoehto olisi, että alue eristettäisiin ghetoksi EU:n sisällä.

EU seisoo Länsi-Balkanin maille antamansa lupauksen takana. Komissio on määritellyt ohjelman, jota noudattamalla maat voivat edetä kohti EU-jäsenyyttä.

EU:n ja Länsi-Balkanin maiden ensimmäinen sopimussuhde pohjautuu vakautus- ja lähentymissopimuksiin. Ne valmistavat maita tulevaan EU-jäsenyyteen. Ne myös luovat pohjan tiiviimmälle yhteistyölle ja sisältävät talouteen ja kauppaan sekä kansalaisten oikeuksiin ja turvallisuuteen liittyviä määräyksiä. Tällä hetkellä vain Kroatialla ja entisen Jugoslavian tasavalta Makedonialla on voimassa nämä sopimukset. Albanian sopimus on viimeistelyä vaille. Viime syksynä EU aloitti neuvottelut lähentymissopimuksesta Serbia-Montenegron ja Bosnia-Hertsegovinan kanssa.

Vakautus- ja lähentymissopimuksen toimeenpanon perusteella voidaan arvioida maan kypsyyttä ja valmiutta edetä laajentumisen seuraaviin vaiheisiin. Niitä ovat ehdokasmaan aseman myöntäminen ja jäsenyysneuvottelujen aloittaminen. Sopimuksen toimeenpano on ehto, joka on täytettävä ennen kuin EU edes harkitsee jäsenyyshakemuksen käsittelemistä.

Jäsenyyshakemuksen ja komission siitä antaman lausunnon perusteella EU voi myöntää maalle ehdokkaan aseman. Se on poliittinen tunnustus tiiviimmästä suhteesta jäseneksi pyrkivän maan kanssa. Aseman myöntäminen ei tarkoita, että maa saisi automaattisesti enemmän esimerkiksi taloudellista tukea. Mutta se on välttämätön edellytys jäsenyysneuvottelujen aloittamiseksi.

Ennen neuvottelujen aloittamista maan on osoitettava edistyneensä riittävästi Kööpenhaminan poliittisten kriteerien täyttämisessä.

EU-maiden johtajat myönsivät entisen Jugoslavian tasavallan Makedonialle ehdokasmaan aseman joulukuun 2005 huippukokouksessa, mikä oli tärkeä poliittinen viesti. Neuvotteluista päätetään vasta myöhemmin, kun maalla on valmiudet niihin.

EU:ta kohti kulkeneiden Länsi-Balkanin maiden haasteena on matkan pituus. Millä keinoin EU voi kannustaa maita jatkamaan uudistuksia ja yhteiskunnallisia muutoksia, kun palkinnoista suurin, EU-jäsenyys, on niin kaukana? Tätä komissio ja EU-maiden ulkoministerit pohtivat kevään 2006 aikana.

Alueellisen yhteistyön edistäminen on yksi tärkeimmistä tehtävistä. Kauppaa ja investointeja on lisättävä. Länsi-Balkanin maat ovat luoneet kattavan kahdenvälisten kauppasuhteiden verkoston, joka olisi sulatettava yhdeksi alueelliseksi vapaakauppasopimukseksi. Lokakuussa 2005 EU ja Länsi-Balkanin maat allekirjoittivat energiasopimuksen, mikä luo hyvän pohjan energiayhteistyölle.

Vuosi 2006 on haasteellinen Länsi-Balkanille: Presidentti Martti Ahtisaaren johdolla käydään neuvotteluja Kosovon tulevasta valtiollisesta asemasta. Montenegrossa järjestettäneen kansanäänestys itsenäisyydestä. Bosniassa kansainvälinen yhteisö on siirtämässä vetovastuuta paikallisille. Tämä kaikki vaatii uskottavaa ja konkreettista EU-jäsenyysperspektiiviä.

Syventyminen ja laajentuminen jatkuvat
Viime vuoden aikana kymmenen uutta jäsenmaata osoittivat kykynsä toimia unionin täysivaltaisina jäseninä. EU:n nykyinen laajentumisohjelma kattaa tällä hetkellä Kaakkois-Euroopan eli Balkanin ja Turkin. Viime vuonna tehdyt historialliset päätökset ja saavutetut tulokset antavat hyvän pohjan edetä laajentumisohjelmassa.

EU:n sopimuspohja mahdollistaa 27 jäsenmaan liittymisen unioniin. Kun Bulgaria ja Romania liittyvät tarvitaan institutionaalisia muutoksia. Komission jäsenmäärää on päätetty supistaa, kun unionissa on 27 jäsenmaata. Neuvoston pitäisi yksimielisesti päättää komission lukumäärästä ja rotaatiosta. Viimeistään 28. jäsenmaan, luultavimmin Kroatian, liittymisen yhteydessä tarvitaan muutoksia unionin instituutioihin ja päätöksentekoon, kuten Euroopan parlamentin jäsenmäärään ja neuvoston ääntenpainotuksiin. Siksi olisi parasta, että keskustelu perustuslaillisesta uudistuksesta johtaisi tuloksiin jo lähivuosina.

Vuonna 1990 monet olivat sitä mieltä, että silloinen Euroopan yhteisö pitäisi säilyttää 12 maan kompaktina klubina. Laajentumisen pelättiin vaarantavan poliittisen syventymisen ja lamaannuttavan yhteisön päätöksenteon. Viidessätoista vuodessa unionin jäsenmäärä on kaksinkertaistunut.On myös tehty merkittäviä päätöksiä sisämarkkinoiden, yhteisen valuutan ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan luomiseksi. Se on hyödyttäyt sekä perustajajäseniä että nyt uusia jäsenmaita. Tämä on hyvä pitää mielessä, kun laajentumisesta keskustellaan.