Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Rouva (v)erotuomari

Anna-Kaisa Hiltunen/UP
Sander de Wilde, kuva

Monet suuryritykset eivät maksa miljoonavoitoistaan senttiäkään veroja Eurooppaan. EU:n kilpailukomissaari Margrethe Vestager on päättänyt laittaa keplottelijat kuriin ja saanut vastaansa muun muassa Gazpromin, Googlen ja Barack Obaman. Juttu on julkaistu Ulkopolitiikassa 1/2016.

Valkoinen kipsipatsas näyttää keski­sormea Euroopan unionin kilpailu­komissaarin Margrethe Vestage­rin työhuoneen kahvipöydällä. Pat­sas on lahja eräältä tanskalaiselta ammattiliitolta. Liitto ei pitänyt politiikasta, jota Vestager ajoi läpi Tanskan talousministe­rinä vuosina 2011–2014.

Kaikkia ei vain voi miellyttää, komissaari kuittaa.

Puolentoista viime vuoden aikana tanska­lainen Vestager ei ole miellyttänyt etenkään niitä suuryrityksiä, jotka ovat solmineet Euroo­pan unionin jäsenmaiden kanssa edullisia verosopimuksia tai peränneet etuja määrää­vällä markkina-asemallaan.

Muun muassa Google, Gazprom, Fiat, Star­bucks, McDonald’s, BP ja Atlas Copco ovat jou­tuneet kilpailukomissaarin hampaisiin. Vesta­gerin työnä on tutkia, ovatko yritykset saaneet yksittäisten EU-maiden kanssa tekemiensä järjestelyjen ansiosta epäreiluja veroetuja tai käyttäneet määräävää markkina-asemaansa väärin. Kaikkiaan komissaarin 16-henkinen tiimi analysoi parhaillaan 300:aa veropäätöstä eri jäsenmaista.

»Työssäni on kyse sen varmistamisesta, että yritykset noudattavat eurooppalaista kilpailu­lainsäädäntöä», Vestager sanoo komission pää­majassa Berlaymontissa.

EU:n jäsenmaat saavat itse päättää verotuk­sensa tasosta ja verojärjestelmänsä luonteesta. Euroopan unionin sopimukset kuitenkin kiel­tävät jäsenvaltioita antamasta yrityksille epä­reilua tukea, kuten kohtuuttoman suuria vero­helpotuksia.

Osassa tapauksista Vestagerin toimisto on jo antanut päätöksensä. Tammikuussa Vesta­ger katsoi, että Belgian tulee periä takautuvasti 700 miljoonan euron edestä verotuloja, joita ainakin 35 eurooppalaista ja yhdysvaltalaista suuryritystä oli välttynyt maksamasta.

Muiden muassa brittiläinen öljy-yhtiö BP ja ruotsalainen teollisuusyritys Atlas Copco olivat tässä joukossa. Lokakuussa komissio velvoitti Luxemburgin ja Hollannin perimään auton­valmistaja Fiatilta ja kahvilaketju Starbucksilta 20–30 miljoonaa euroa menetettyjä verotuloja kultakin.

Kaikkiaan verojen välttelyn ja laittoman veronkierron arvioidaan maksavan Euroopalle jopa tuhat miljardia euroa vuosittain. Lukuun sisältyvät sekä yritysten että tavallisten veron­maksajien maksamatta jättämät verot.


Vestagerin mukaan kaikilla yrityksillä pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuu­det verosopimuksiin tietyn EU-maan kanssa, ja valtioiden pitäisi saada tie­toonsa toistensa tekemät sopimukset. Tämä takaisi jokaiselle samat mahdollisuudet menestyä EU:n markkinoilla, joilla yritykset kilpailevat yli 500 miljoonan potentiaalisen asiakkaan rahoista.

»Niin ei saa olla, että isommat ja rikkaam­mat vievät muiden tilaisuudet», komissaari sanoo.

Vestagerin mukaan yksi hänen työnsä tär­keimmistä tavoitteista on käynnistää Euroo­pan unionin talouskasvu uudelleen. EU:n talous kasvoi vuonna 2014 vain 1,4 prosenttia. Siksi kasvutavoite sinänsä miellyttää Euroo­passa kaikkia: yhteismarkkinoiden toimi­vuutta ja kilpailukyvyn takaamista eivät vas­tusta edes jäsenmaiden eurokriittiset puolueet.

Käytännössä Vestager on kuitenkin astu­nut esimerkiksi oman esimiehensä, komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin var­paille. Juncker oli Luxemburgin pääministerinä sopimassa verosopimuksia, joita Vestager nyt syyttää EU:n sääntöjen vastaisiksi.

Vestagerin tutkimukset ovat kohah­duttaneet bisnesyhteisöä ja sohaisseet EU:n kansainvälisiä suhteita. Vestagerin tutkimukset ovat myös kohah­duttaneet bisnesyhteisöä ja sohaisseet EU:n kansainvälisiä suhteita. Vestagerin suurimmat ja eniten julkisuutta saaneet tutkinnat koh­distuvat yhdysvaltalaiseen internetvaltiaaseen Googleen ja venäläiseen kaasujättiin Gazpro­miin.

Viime keväänä Vestager lähetti Googlelle kirjeen, jossa hän syytti yhtiötä määräävän markkina-asemansa väärinkäytöstä ja oman hintavertailupalvelunsa suosimisesta haku­tuloksissaan. Vestagerin edeltäjä, espanjalai­nen Joaquín Almunia oli tutkinut Googlea vuodesta 2010 ja yrittänyt sopia asian Goo­glen kanssa neuvottelemalla – mutta epäon­nistunut kolmesti. Vestager aloitti keväällä tutkimukset myös siitä, onko Google hanka­loittanut muiden käyttöjärjestelmien pääsyä Euroopan markkinoille ja siten suosinut omaa Android-järjestelmäänsä.

Yhdysvaltalaisten yritysjohtajien lisäksi Vestagerin Google-tutkintaa arvosteli pre­sidentti Barack Obama. Hän epäili viime keväänä, että tutkinta suosii eurooppalaisia yrityksiä. Vestager ei perääntynyt, vaan lensi Yhdysvaltoihin selittämään asiaansa.

Viikko Google-kirjeen jälkeen Vestager lähestyi syytekirjeellä kaasuyhtiö Gazpromia. Komission mukaan yhtiö hankaloittaa kaasu­markkinoiden kilpailua Bulgariassa, Tšekissä, Puolassa, Unkarissa ja Slovakiassa sekä Baltian maissa esimerkiksi estämällä kaasun jälleen­myyntiä rajojen yli.

Gazpromin apulaispääjohtaja Aleksandr Medvedev totesi syksyllä toivovansa, »ettei tapauksia politisoitaisi».

»Joillekin tämä voi olla politiikkaa, mutta minulle tässä on kyse siitä, miten eurooppa­laisilla markkinoilla tulee käyttäytyäJoillekin tämä voi olla politiikkaa, mutta minulle tässä on kyse siitä, miten eurooppa­laisilla markkinoilla tulee käyttäytyä.», Vesta­ger sanoo.

Kädenlämpöiseen sopuun päättyvät neu­votteluratkaisut eivät vaikuta Vestageria kiin­nostavan. Komissaari painottaa, että hänen on tehtävä työnsä niin hyvin, että faktat ovat var­masti oikein ja todisteet kestävät tarvittaessa oikeuden edessä. Kilpailukomissaari ja hänen toimistonsa saavat tietoja sekä hallituksilta että yrityksiltä.

Mutta vaikka faktat olisivat oikein, komis­saarin työllä voi olla geopoliittisia seurauksia. Mistä hän on perinyt tuollaisen rohkeuden?

»En pidä itseäni rohkeana. Haluan vain saada työni tehdyksi», Vestager sanoo.


Kun Vestager oli lapsi, puhelin saattoi soida perheen kotitalossa mihin vuo­rokaudenaikaan tahansa. Vestagerin vanhemmat toimivat luterilaisina pastoreina Kööpenhaminan länsipuolella Glostrupissa, ja pikkupaikkakunnan asukkaat tavoittelivat heitä milloin mihinkin hätään tai juhlaan. Äiti tai isä lähti työhön usein suoraan puhelimen suljettuaan.

»Ovemme olivat avoinna niin koditto­mille kuin niille, jotka seisoivat yhteiskunnan ylemmillä portailla. Jokaisen kohdalla kyse oli perusasioista: elämästä, kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä», Vestager toteaa.

»Vanhemmat opettivat, että ei pidä tehdä jyrkkää eroa sen suhteen, mikä on työtä ja mikä ei. On oltava läsnä ja rakennettava yhteiskuntaa.»

Vestager kertoo perineensä kotoaan ja tanskalaisesta yhteiskunnasta myös vahvasti tasa-arvoon ja hyvinvointivaltioon nojaavan arvomaailmansa. Komissaarin mukaan hyvin­vointivaltiossa on kyse kahdesta asiasta: ensin­näkin tasapainosta vahvan yhteiskunnallisen turvaverkon ja yritystoimintaan kannustavien instituutioiden välillä, toiseksi mahdollisim­man vähäisestä hierarkiasta. Sellaisessa yhteiskunnassa ihmiset voivat kohdata toisensa erilaisesta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta, Vestager luonnehtii.

»He voivat olla keskenään eri mieltä, mutta heidän elämänsä eivät ole erillisiä.»


Vestager puolusti tanskalaista hyvin­vointivaltiota keskustavasemmis­tolaisen liberaalipuolueen Radikale Venstren puheenjohtajana vuosina 2007–2014. Hän nosti puolueen vuoden 2011 vaalien jälkeen hallitukseen, jota johti sosi­aalidemokraatti Helle Thorning-Schmidt. Vestagerista tuli talous- ja sisäministeri sekä varapääministeri.

Talouskriisin jälkimainingeissa Tanskan hallitus muun muassa leikkasi työttömyys­turvaa ja määräsi julkisen sektorin eläkkeille katon sekä alensi yhtiöveroa. Leikkauksia ja kiristyksiä luonnehdittiin jopa tanskalaisen hyvinvointivaltion lopuksi, ja ministeri Vesta­ger sai lahjaksi keskisormikäden.

»Finanssi- ja talouskriisi on tuntunut monien EU-kansalaisten perhe- ja työelä­mässä», Vestager myöntää.

Komissaarin mukaan kriisi on ollut niin syvä, että nyt on syytä puhua yhteiskuntien jälleenrakennuksesta. Ihmiset ovat nähneet hallitustensa tekevän »lievästi sanottuna odottamattomia ratkaisuja» saadakseen julki­set menot ja tulot tasapainoon, Vestager kat­soo. Juuri siksi EU-kansalaisilla on nyt oikeus odottaa, että joka ikinen yritys maksaa veronsa mukisematta.

Lue koko haastattelu Lehtiluukusta tai painetusta Ulkopolitiikka-lehdestä 1/2016.

-----------------------------------------------------------------

 Margrethe Vestager

  • Syntynyt 1968 Glostrupissa lähellä Kööpenhaminaa.
  • Valmistui maisteriksi kansantaloustieteestä Kööpenhaminan yliopistosta vuonna 1993 ja siirtyi töihin valtiovarainministeriöön.
  • Liittyi iso-iso-isoisänsä perustamaan Radikale Venstreen 21-vuotiaana.
  • Nousi koulutuksesta vastaavaksi ministeriksi 30-vuotiaana. Valittiin parlamenttiin vuonna 2001.
  • Johti puoluettaan 2007–2014. Toimi talous- ja sisäministerinä sekä varapääministerinä 2011–2014.
  • Naimisissa, kolme tytärtä.
  • Harrastaa elefanttipehmoeläinten neulomista ja ihailee Mark Rothkon maalaustaidetta.