Monet suuryritykset eivät maksa miljoonavoitoistaan senttiäkään veroja Eurooppaan. EU:n kilpailukomissaari Margrethe Vestager on päättänyt laittaa keplottelijat kuriin ja saanut vastaansa muun muassa Gazpromin, Googlen ja Barack Obaman. Juttu on julkaistu Ulkopolitiikassa 1/2016.
Valkoinen kipsipatsas näyttää keskisormea Euroopan unionin kilpailukomissaarin Margrethe Vestagerin työhuoneen kahvipöydällä. Patsas on lahja eräältä tanskalaiselta ammattiliitolta. Liitto ei pitänyt politiikasta, jota Vestager ajoi läpi Tanskan talousministerinä vuosina 2011–2014.
Kaikkia ei vain voi miellyttää, komissaari kuittaa.
Puolentoista viime vuoden aikana tanskalainen Vestager ei ole miellyttänyt etenkään niitä suuryrityksiä, jotka ovat solmineet Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa edullisia verosopimuksia tai peränneet etuja määräävällä markkina-asemallaan.
Muun muassa Google, Gazprom, Fiat, Starbucks, McDonald’s, BP ja Atlas Copco ovat joutuneet kilpailukomissaarin hampaisiin. Vestagerin työnä on tutkia, ovatko yritykset saaneet yksittäisten EU-maiden kanssa tekemiensä järjestelyjen ansiosta epäreiluja veroetuja tai käyttäneet määräävää markkina-asemaansa väärin. Kaikkiaan komissaarin 16-henkinen tiimi analysoi parhaillaan 300:aa veropäätöstä eri jäsenmaista.
»Työssäni on kyse sen varmistamisesta, että yritykset noudattavat eurooppalaista kilpailulainsäädäntöä», Vestager sanoo komission päämajassa Berlaymontissa.
EU:n jäsenmaat saavat itse päättää verotuksensa tasosta ja verojärjestelmänsä luonteesta. Euroopan unionin sopimukset kuitenkin kieltävät jäsenvaltioita antamasta yrityksille epäreilua tukea, kuten kohtuuttoman suuria verohelpotuksia.
Osassa tapauksista Vestagerin toimisto on jo antanut päätöksensä. Tammikuussa Vestager katsoi, että Belgian tulee periä takautuvasti 700 miljoonan euron edestä verotuloja, joita ainakin 35 eurooppalaista ja yhdysvaltalaista suuryritystä oli välttynyt maksamasta.
Muiden muassa brittiläinen öljy-yhtiö BP ja ruotsalainen teollisuusyritys Atlas Copco olivat tässä joukossa. Lokakuussa komissio velvoitti Luxemburgin ja Hollannin perimään autonvalmistaja Fiatilta ja kahvilaketju Starbucksilta 20–30 miljoonaa euroa menetettyjä verotuloja kultakin.
Kaikkiaan verojen välttelyn ja laittoman veronkierron arvioidaan maksavan Euroopalle jopa tuhat miljardia euroa vuosittain. Lukuun sisältyvät sekä yritysten että tavallisten veronmaksajien maksamatta jättämät verot.
Vestagerin mukaan kaikilla yrityksillä pitäisi olla yhtäläiset mahdollisuudet verosopimuksiin tietyn EU-maan kanssa, ja valtioiden pitäisi saada tietoonsa toistensa tekemät sopimukset. Tämä takaisi jokaiselle samat mahdollisuudet menestyä EU:n markkinoilla, joilla yritykset kilpailevat yli 500 miljoonan potentiaalisen asiakkaan rahoista.
»Niin ei saa olla, että isommat ja rikkaammat vievät muiden tilaisuudet», komissaari sanoo.
Vestagerin mukaan yksi hänen työnsä tärkeimmistä tavoitteista on käynnistää Euroopan unionin talouskasvu uudelleen. EU:n talous kasvoi vuonna 2014 vain 1,4 prosenttia. Siksi kasvutavoite sinänsä miellyttää Euroopassa kaikkia: yhteismarkkinoiden toimivuutta ja kilpailukyvyn takaamista eivät vastusta edes jäsenmaiden eurokriittiset puolueet.
Käytännössä Vestager on kuitenkin astunut esimerkiksi oman esimiehensä, komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin varpaille. Juncker oli Luxemburgin pääministerinä sopimassa verosopimuksia, joita Vestager nyt syyttää EU:n sääntöjen vastaisiksi.
Vestagerin tutkimukset ovat kohahduttaneet bisnesyhteisöä ja sohaisseet EU:n kansainvälisiä suhteita. Vestagerin tutkimukset ovat myös kohahduttaneet bisnesyhteisöä ja sohaisseet EU:n kansainvälisiä suhteita. Vestagerin suurimmat ja eniten julkisuutta saaneet tutkinnat kohdistuvat yhdysvaltalaiseen internetvaltiaaseen Googleen ja venäläiseen kaasujättiin Gazpromiin.
Viime keväänä Vestager lähetti Googlelle kirjeen, jossa hän syytti yhtiötä määräävän markkina-asemansa väärinkäytöstä ja oman hintavertailupalvelunsa suosimisesta hakutuloksissaan. Vestagerin edeltäjä, espanjalainen Joaquín Almunia oli tutkinut Googlea vuodesta 2010 ja yrittänyt sopia asian Googlen kanssa neuvottelemalla – mutta epäonnistunut kolmesti. Vestager aloitti keväällä tutkimukset myös siitä, onko Google hankaloittanut muiden käyttöjärjestelmien pääsyä Euroopan markkinoille ja siten suosinut omaa Android-järjestelmäänsä.
Yhdysvaltalaisten yritysjohtajien lisäksi Vestagerin Google-tutkintaa arvosteli presidentti Barack Obama. Hän epäili viime keväänä, että tutkinta suosii eurooppalaisia yrityksiä. Vestager ei perääntynyt, vaan lensi Yhdysvaltoihin selittämään asiaansa.
Viikko Google-kirjeen jälkeen Vestager lähestyi syytekirjeellä kaasuyhtiö Gazpromia. Komission mukaan yhtiö hankaloittaa kaasumarkkinoiden kilpailua Bulgariassa, Tšekissä, Puolassa, Unkarissa ja Slovakiassa sekä Baltian maissa esimerkiksi estämällä kaasun jälleenmyyntiä rajojen yli.
Gazpromin apulaispääjohtaja Aleksandr Medvedev totesi syksyllä toivovansa, »ettei tapauksia politisoitaisi».
»Joillekin tämä voi olla politiikkaa, mutta minulle tässä on kyse siitä, miten eurooppalaisilla markkinoilla tulee käyttäytyäJoillekin tämä voi olla politiikkaa, mutta minulle tässä on kyse siitä, miten eurooppalaisilla markkinoilla tulee käyttäytyä.», Vestager sanoo.
Kädenlämpöiseen sopuun päättyvät neuvotteluratkaisut eivät vaikuta Vestageria kiinnostavan. Komissaari painottaa, että hänen on tehtävä työnsä niin hyvin, että faktat ovat varmasti oikein ja todisteet kestävät tarvittaessa oikeuden edessä. Kilpailukomissaari ja hänen toimistonsa saavat tietoja sekä hallituksilta että yrityksiltä.
Mutta vaikka faktat olisivat oikein, komissaarin työllä voi olla geopoliittisia seurauksia. Mistä hän on perinyt tuollaisen rohkeuden?
»En pidä itseäni rohkeana. Haluan vain saada työni tehdyksi», Vestager sanoo.
Kun Vestager oli lapsi, puhelin saattoi soida perheen kotitalossa mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Vestagerin vanhemmat toimivat luterilaisina pastoreina Kööpenhaminan länsipuolella Glostrupissa, ja pikkupaikkakunnan asukkaat tavoittelivat heitä milloin mihinkin hätään tai juhlaan. Äiti tai isä lähti työhön usein suoraan puhelimen suljettuaan.
»Ovemme olivat avoinna niin kodittomille kuin niille, jotka seisoivat yhteiskunnan ylemmillä portailla. Jokaisen kohdalla kyse oli perusasioista: elämästä, kuolemasta ja kaikesta siltä väliltä», Vestager toteaa.
»Vanhemmat opettivat, että ei pidä tehdä jyrkkää eroa sen suhteen, mikä on työtä ja mikä ei. On oltava läsnä ja rakennettava yhteiskuntaa.»
Vestager kertoo perineensä kotoaan ja tanskalaisesta yhteiskunnasta myös vahvasti tasa-arvoon ja hyvinvointivaltioon nojaavan arvomaailmansa. Komissaarin mukaan hyvinvointivaltiossa on kyse kahdesta asiasta: ensinnäkin tasapainosta vahvan yhteiskunnallisen turvaverkon ja yritystoimintaan kannustavien instituutioiden välillä, toiseksi mahdollisimman vähäisestä hierarkiasta. Sellaisessa yhteiskunnassa ihmiset voivat kohdata toisensa erilaisesta yhteiskunnallisesta asemastaan huolimatta, Vestager luonnehtii.
»He voivat olla keskenään eri mieltä, mutta heidän elämänsä eivät ole erillisiä.»
Vestager puolusti tanskalaista hyvinvointivaltiota keskustavasemmistolaisen liberaalipuolueen Radikale Venstren puheenjohtajana vuosina 2007–2014. Hän nosti puolueen vuoden 2011 vaalien jälkeen hallitukseen, jota johti sosiaalidemokraatti Helle Thorning-Schmidt. Vestagerista tuli talous- ja sisäministeri sekä varapääministeri.
Talouskriisin jälkimainingeissa Tanskan hallitus muun muassa leikkasi työttömyysturvaa ja määräsi julkisen sektorin eläkkeille katon sekä alensi yhtiöveroa. Leikkauksia ja kiristyksiä luonnehdittiin jopa tanskalaisen hyvinvointivaltion lopuksi, ja ministeri Vestager sai lahjaksi keskisormikäden.
»Finanssi- ja talouskriisi on tuntunut monien EU-kansalaisten perhe- ja työelämässä», Vestager myöntää.
Komissaarin mukaan kriisi on ollut niin syvä, että nyt on syytä puhua yhteiskuntien jälleenrakennuksesta. Ihmiset ovat nähneet hallitustensa tekevän »lievästi sanottuna odottamattomia ratkaisuja» saadakseen julkiset menot ja tulot tasapainoon, Vestager katsoo. Juuri siksi EU-kansalaisilla on nyt oikeus odottaa, että joka ikinen yritys maksaa veronsa mukisematta.
Lue koko haastattelu Lehtiluukusta tai painetusta Ulkopolitiikka-lehdestä 1/2016.
-----------------------------------------------------------------
Margrethe Vestager