Kalifi & kuningas

Liisa Liimatainen

Isisin jihadistit ja Saudi-Arabian valtio vaalivat yhteistä perintöä, mutta ovat myös toistensa vihollisia.

Saudi-Arabian kuningaskunta ja Isla­milainen valtio Isis ovat syntyneet samasta kulttuuriperinnöstä, sun­ni-islamin wahhabilaisesta versiosta. Saudi-Arabian ensimmäinen valtio (1744–1818) edusti alkuperäistä wahhabismia ja on innoittanut Isistä.

Isisin syntyä on selitetty monin tavoin. Jär­jestöä pidetään al-Qaidan perillisenä. Se on syntynyt niiden Irakin tiedustelu-upseerien työn tuloksena, jotka jäivät Saddam Hussei­nin kukistuttua ilman valtaa ja leipää mutta kohtasivat vankilassa Isisin nykyisen johtajan Abu Bakr al-Baghdadin.

Nykyisen Saudi-Arabian poliittinen rakenne puolestaan periytyy valtion syntyhistorian kaksijakoisuudesta. Wahhabismin idean loi uskonnollinen oppinut Mohammad ibn Abd al-Wahhab, joka liittoutui vuonna 1744 kylä­päällikkö Mohammad al-Saudin kanssa. Mie­het aloittivat yhdessä pyhän sodan Arabian niemimaan valloittamiseksi.

Wahhabiarmeija hyökkäsi vuonna 1802 Irakin Šiiojen pyhään kaupunkiin Karba­laan, tuhosi kuuluisan moskeijan ja surmasi noin 2 000 ihmistä. Hyökkäysretken johtaja, Mohammad al-Saudin pojanpoika kirjoitti Ottomaanien imperiumin Irakin kuvernöörille Koraania lainaten:

»Te kerrotte meidän miehittäneen Karbalan, teurastaneen sen ihmiset ja ottaneen haltuun heidän omaisuutensa, mutta me kiitämme tästä Jumalaa. Emme pyydä anteeksi vaan sanomme: ’Samanlaiset katastrofit odottavat vääräuskoisia.’» (Koraani 47:10.)

Myöhemmin saudivaltio kuitenkin menetti alkuperäisen luonteensa, kun jo valtionpää­miehenä itseään pitänyt tuleva kuningas Ibn Saud ryhtyi 1920-luvun lopulla sotaan omia beduiinitaistelijoitaan, ikhwaneja vastaan.

Beduiinitaistelijat olivat perinteisen wah­habismin kannattajia. Heidän mielestään Ibn Saud oli petturi, koska hän ei halunnut enää vallata uusia alueita, kurittaa šiiamuslimeja Ulkopolitiikka 2/2016 | 43

 Persianlahden rannikolla eikä oikaista vää­rälle tielle eksyneitä sunneja. Lopulta Ibn Saud murskasi ikhwanit brittien tuella.

Historiallisesti Saudi-Arabian kuninkaal­lisella perheellä on politiikan monopoli, kun taas uskonnollisella johdolla on uskonnon monopoli. Käytännössä uskonnolliset johtajat laillistavat kuningashuoneen vallan wahha­bismin perinnön avulla. Saudi-Arabialla ei ole perustuslakia, parlamenttia eikä edes kirjoi­tettuja lakeja.

Tammikuussa 2015 valtaan noussut nykyi­nen kuningas Salman bin Abdulaziz al-Saud on kuvaillut Saudi-Arabiaa puhtaimpana isla­milaisen valtiona. Kuningas sanoi vuonna 2011 pitämässään puheessa, että Saudi-Ara­bian valtio on muokattu 1700-luvulla alkunsa saaneen ensimmäisen Saudi-Arabian valtion mallin mukaan.

Yhteisestä kulttuuriperinnöstä huolimatta Saudi-Arabian kuningaskunta ja Isis ovat vihollisia. Marraskuussa 2014 Isis ilmoitti, että Saudi-Arabia on yksi sen lääneistä, jonka se haluaa saada haltuunsa. Isisin johtaja Abu Bakr al-Baghdadi antoi saudeille tehtäväksi luoda Saudi-Arabiaan oikeaoppinen islami­lainen valtio.

Isis on tehnyt lukuisia hyökkäyksiä šiia­moskeijoihin Saudi-Arabian Itäisessä maakunnassa, jossa asuu enemmistö maan šiiaväestöstä, mutta myös etelässä, jossa asuu šiioihin kuuluvia ismailiitteja.

Isis perustelee šiia-vihaansa Saudi-Arabian uskonnollisten johtajien kannanotoilla. Esi­merkiksi kovan linjan uskonoppinut Abdullah ibn Jibreenon kuvannut šiioja epäjumalien palvelijoiksi ja jumalan kieltäjiksi, jotka ansait­sevat siksi kuoleman. Lisäksi Isis ja Saudi-Ara­bian uskonnollinen johto sekä osa poliittises­takin johdosta katsovat, että šiiat edustavata Irania, joka on nousemassa alueelliseksi mah­diksi Lähi-idässä. Iranin valmentamat vapaa­ehtoisjoukot taistelevat Irakissa ja Syyriassa Isisiä vastaan.

2000-luvun alussa terroristijärjestö al-Qai­dan pääideologit olivat saudeja. Myös nykyi­sin monet jihadismia tukevat islaminoppineet ovat Saudi-Arabian oppilaitosten ja yliopistojen kouluttamia miehiä, joilla on saattanut olla jul­kinen virka islamin opetukseen erikoistuneissa yliopistoissa. He ovat antaneet jihadistiselle liikkeelle opillisen perustelun.

Isis kuitenkin jatkanee toimintaansa Sau­di-Arabiassa, katsoo esimerkiksi tutkija Cole

Bunzel, joka analysoi Isisin ja Saudi-Arabian kuningaskunnan välistä taistelua. Islamin ja wahhabismin synnyttänyt maa on Isisille ideologisesti tärkeä kohde.

Toisaalta saudiväestö näyttäisi olevan kään­tymässä äärinäkemyksiä vastaan. Äärinäke­mysten edustajia on annettu ilmi, ja omien poikiensa aikeista huolestuneet vanhem­mat saattavat kertoa poliisille epäilyistään. Al-Qaidan terrorismin vuosina näin tapahtui harvemmin, sillä suuri osa saudeista hyväksyi terroristien iskut.

Saudi-Arabian edellinenkuningas Abdullah torui vuonna 2014 maansa uskonnollista joh­toa, kun se vaikeni vakavan jihadismin uhan edessä. Sen jälkeen keskustelu maan viralli­sen islamintulkinnan luonteesta on laajen­tunut.

Esimerkiksi saudiarabialainen perimätiedon professori Hatim al-Awni Mekan Umm al-Quran yliopistosta katsoo, että Saudi-Ara­bian uskonnollinen johto erottuu Isisistä vain siinä, että se on poliittisesti lojaali kuningas­huoneelle. Professorin mukaan uskonnollisen johdon ajattelu on kuitenkin samanlaista kuin Isisin.

Islaminoppinut Al-Awni ja maan liberaa­lit eivät kuitenkaan halua haudata wahhabis­mia, vaan uudistaa sitä. Syynä lienee se, että wahhabismista luopuminen olisi äärimmäisen vaikeaa.

Maan uskonnolliset johtajat ovat torjuneet uudistusmieliset ajatukset eivätkä aio vastus­taa Isisin etenemistä wahhabismia uudista­malla. Uutta on kuitenkin se, että Saudi-Ara­biassa on nyt hyväksyttävää arvostella uskon­nollista johtoa julkisesti: esimerkiksi Al-Awni ei ole menettänyt professorin virkaansa.

Pitkällä aikavälillä Saudi-Arabialla on kui­tenkin syytä huoleen, koska sen vankiloissa istuu tuhansia Raqqan kalifille uskollisuutta vannovia jihadisteja. Nykyinen poliittinen johto tyytyy teloittamaan jihadisteja ja yrittää pelastaa Saudi-Arabian talouden vararikolta, mutta ei kehota saudeja arvioimaan uudelleen omaa uskonnollista perintöään.

Monien kriittisesti omaa maataan arvioi­vien saudien mielestä Saudi-Arabiaa uhkaa väkivaltainen kaaos, koska kansalta puuttuvat mahdollisuudet osallistua maan hallintaan. Jos historiallinen side kuningashuoneen ja uskon­nollisen johdon välillä löyhtyy, jihadistit voivat vahvistaa asemaansa wahhabilaisen liikkeen perinnön suojelijana.

Juuri siksi al-Awnin tapaiset islaminoppi­neet toisinajattelijat haluavat kehittää vähem­män aggressiivista wahhabismia. Tämä näyt­tää olevan ainoa mahdollinen uudistus, mutta se etenee hitaasti.

1744 Mohammad ibn Abd al-Wahhab ja Mohammad al-Saud sopivat yhteisen jihadin aloittamisesta puhdistaakseen Arabian niemi­maan vääräop­pisuudesta.

1744–1818 Ensimmäinen saudivaltio.

1791 Wahhabilainen beduiiniarmeija ottaa haltuunsa nykyisen Saudi-Arabian Itäisen maakunnan ja surmaa 1 500 šiiamuslimia.

1802 Wahhabiar­meija hyökkää Irakin Karba­laan ja surmaa noin 2 000 šiiamuslimia.

1818 Ottomaanien imperiumin lähettämä Egyptin armeija tuhoaa ensim­mäisen saudi­valtion.

1824–1891 Toinen saudivaltio

1902 Kolmas ja nykyinen saudi­valtio syntyy.

1988 Terrorijär­jestö al-Qaida syntyy.

1990-luvun loppu: Abu Bakr al-Baghdadi tiettävästi osal­listuu al-Qaidan valmennukseen Afganistanissa.

2000-luvun alku: Al-Baghdadi osallistuu jihadistien tais­teluun Irakin Fallujassa.

2003–2006 Al-Qaida tekee iskuja Saudi-Arabiassa.

2004 Al-Baghdadi istuu Yhdys­valtain Irakissa olevien joukko­jen vankilassa Camp Buccassa.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää