Bosnia unohdettiin liian varhain

Mitjo Vaulasvirta

RAUHANRAKENNUS. Bosnian poliittinen kriisi 20 vuotta sodan jälkeen on osoitus pitkäjänteisyyden merkityksestä rauhanponnisteluissa.

Bosniassa ja Hertsegovinassa pelä­tään uutta sotaa. Lähes 30 prosent­tia bosnialaisista piti uutta aseellista konfliktia seuraavan viiden vuoden aikana joko erittäin tai jokseenkin todennäköisenä, kertoi YK:n kehitysohjelman UNDP:n tilaama mielipidetutkimus vuonna 2013. Lähes joka toinen uskoi, että poliittisen tilanteen vaikeutuminen voi johtaa lisäänty­neeseen väkivaltaan.

Viime syksynä Bosniassa vietettiin sodan päättymisen 20-vuotispäivää. Lähes neljä vuotta kestänyt ja yli 100 000 henkeä vaatinut bosniakkien eli muslimien, serbien ja kroaat­tien sisällissota päättyi marraskuussa 1995 Daytonin rauhansopimukseen.

Rauhansopimuksen toteutumista valvoo maassa 600 Eufor-kriisinhallintajoukkojen sotilasta. Bosnian poliittista kehitystä seuraa korkea edustaja ja tämän toimikunta, joilla on oikeus säätää lakeja ja irtisanoa virkamiehiä ja poliitikkoja. Korkean edustajan nimittää kan­sainvälinen yhteisö, joka koostuu Bosnian ja Hertsegovinan rauhan täytäntöönpanoneu­voston ohjausryhmästä. Tämän luulisi häl­ventävän pelkoa uudesta sodasta.

Bosnialaisten epäuskoa rauhaan selittää osaltaan se, että sodasta on kulunut vasta 20 vuotta. Rauhanrakennuksessa se on lyhyt aika. Bosnian konflikti oli siviiliväestöön kohdistu­neiden sotarikosten vuoksi verinen ja katkera. Srebrenican kansanmurhassa surmattiin yli 7 000 muslimimiestä ja -poikaa. Se oli Euroo­pan suurin verilöyly toisen maailmansodan jäl­keen. Sodan muistot, pelot ja traumat vaativat vuosikymmeniä laantuakseen. Konfliktintut­kijoiden mukaan vasta sukupolvien vaihdokset muuttavat asenneilmapiiriä.

Bosniassa sukupolvenvaihdos on vasta alussa. 1990-luvulla sodan aikana valtaan nousi poliittinen eliitti, joka käyttää radikaalia natio­nalista retoriikkaa omaksi edukseen. Konfliktin aikana ja heti sen jälkeen syntynyt sukupolvi on nyt kaksissakymmenissä. Se kärsii Euroopan pahimmasta nuorisotyöttömyydestä, joka on karannut noin 57 prosenttiin ikäluokasta.

Lisäksi Bosnia on keskellä vakavaa poliit­tista kriisiä, jonka seuraukset voivat olla arvaamattomia, pahimmillaan väkivaltaisia. Bosnian serbitasavalta, toinen maan itsehal­linnollisista alueista, pyrkii kohti nykyistä laa­jempaa autonomiaa ja lopulta itsenäisyyttä. Serbitasavallan kansallismielisen presidentin Milorad Dodikin suunnitelman ensimmäi­nen askel on järjestää kansanäänestys Ser­bitasavallan irtautumisesta Bosnian valtion oikeuslaitoksesta. Kansanäänestystä lykättiin viimeksi helmikuussa eikä sen ajankohdasta ole vielä tietoa.

»Dodikin pitkän aikavälin suunnitelma on tehdä maasta hallitsematon ja toimimaton, kunnes kansainvälinen yhteisö antaa periksi ja sallii Bosnian hajota», totesiPaddy Ashdown Frontline Club -mediajärjestön keskustelutilai­suudessa Lontoossa viime marraskuussa. Ash­down palveli korkeana edustajana Bosniassa vuosina 2002–2006.

Samoihin aikoihin Ashdownin kommen­tin kanssa yli 30 tunnettua tutkijaa Euroopan ja Pohjois-Amerikan yliopistoista allekirjoitti voimakassanaisen avoimen kirjeen Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen ulkopoliittiselle joh­dolle. Allekirjoittaneiden mukaan »Bosnian poliittinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen tilanne on heikentynyt tasaisesti ja ongelma on saavuttanut hälyttävät mittasuhteet viime vuoden aikana». Tutkijoiden mukaan Dodikin kansallismielinen politiikka uhkaa Bosnian ja Hertsegovinan alueellista yhtenäisyyttä ja kos­kemattomuutta ja vie maata kohti konfliktia.

»Bosnian taloustilanne ja hallituksen saa­mattomuus tilanteen korjaamiseksi ovat teh­neet bosnialaisista aiempaa vastaanottavai­sempia äärinationalistiselle retoriikalle», sanoo Oxfordin yliopiston Kaakkois-Euroopan tutki­muksen keskuksen vieraileva tutkijaAdis Mer­dzanović, joka on yksi kirjeen kirjoittaneista politiikantutkijoista.

Bosnian työttömyysaste on Euroopan kor­kein ja maan taloutta painavat ylisuuri jul­kinen sektori, teollisuustuotannon vähäisyys sekä vientisektorin heikkous. Hajautettu hallinto ja byrokratia tekevät Bosniasta vaikean liiketoimintaympäristön ulkomaisille yrityksi­lle, joiden työpaikkoja Bosnia tarvitsee.

Merdzanovićin mukaan Bosnian etnisten ryhmien välinen ilmapiiri on kiristynyt ja ryhmien väliset väkivallanteot ovat yle­istyneet. Siksi tilanne on nyt äärimmäisen herkkä.

Bosnian poliittisen kriisin siemen kylvettiin kymmenen vuotta sitten. Daytonin rauhan­sopimuksen 10-vuotispäivänä vuonna 2005 ilmassa oli optimismia ja uskoa paremmasta tulevaisuudesta. Bosniaa pidettiin tuolloin rauhanrakennuksen esikuvana, jonka saavu­tukset olivat kansainvälisesti vailla vertaa.

Yli miljoona sotapakolaista oli palannut Bos­niaan vuoteen 2004 mennessä. Kansainvälinen yhteisö piti pakolaiskysymystä elintärkeänä, minkä vuoksi valtaosa palaajista sai lunastaa takaisin sodassa menettämänsä omaisuuden. Jakolinjat olivat syviä, mutta nationalistiset puolueet kykenivät viemään läpi vaikeitakin päätöksiä yhdessä silloisen korkean edustajan Paddy Ashdownin kanssa.

Yhteistyö tuotti tuloksia. Bosnia sai yhte­näisen tiedustelupalvelun ja verojärjestelmän vuonna 2004. Seuraavana vuonna puolustus­voimauudistus loi maalle yhtenäiset asevoi­mat. Nämä olivat valtavia uudistuksia, joista oli osattu vain uneksia sodan runtelemassa Bosniassa vuonna 1995.

»Yksikään konfliktista selvinnyt valtio ei ole koskaan saavuttanut sitä, mitä Bosnia saavutti ensimmäisen kymmenen vuoden aikana sodan jälkeen», Ashdown totesi.

Kuitenkin juuri Bosnian menestys koitui maan kohtaloksi. Euroopan unioni ja Yhdys­vallat pitivät onnistumisia merkkinä siitä, että Bosnia oli valmis jatkamaan ilman kansain­välisen yhteisön jatkuvaa ohjausta. Bosnian haluttiin uskoa pärjäävän omillaan. Myös Lähi-idän tilanne vaikutti Bosniaan.

»Keskellä Irakin ja Afganistanin sotaa Yhdysvalloille oli tärkeää näyttää, että rau­hanrakennus Bosniassa oli onnistunut», Adis Merdzanović sanoo.

Kun saksalainen Christian Schwarz-Schil­ling aloitti Bosnian korkeana edustajana vuonna 2006, hänen tehtävänään oli lakkaut­taa korkean edustajan virka ulkovaltojen pää­töksen mukaisesti ja valvoa vallan siirtämistä Bosnian parlamentille.

Schwarz-Schilling kuitenkin huomasi pian, ettei Bosnia ole vielä valmis toimimaan yksin ja taisteli korkean edustajan viran jatkami­sen puolesta. Toimea ei koskaan lakkautettu, mutta edustaja ei ole sittemmin käyttänyt laajoja valtuuksiaan ajaakseen läpi poliittisia uudistuksia.

Ilman ulkovaltojen aktiivista osallistumista Bosnian nationalistiset puolueet eivät löytä­neet kompromissia perustuslaki- ja poliisihal­lintouudistuksiin, jotka olisivat yhtenäistäneet Bosnian hajanaista hallintoa ja tuoneet maan lähemmäksi Euroopan unionin standardeja. Osapuolten välinen kuilu syveni.

Milorad Dodik nousi serbialueen päämi­nisteriksi maaliskuussa 2006. Hän ehti olla virassa vain kaksi kuukautta ennen ensim­mäisiä puheitaan Serbitasavallan itsenäisyyttä koskevasta kansanäänestyksestä. Tulenarassa tilanteessa pelkkä viittaus itsenäisyyteen oli liikaa.

»Se riitti luomaan täydellisen myrskyn, joka ajoi maan poliittisen tilanteen syvenevään krii­siin», kirjoitti politiikantutkija Kurt W. Bas­suener vuonna 2013. Tämän kriisin seuraukset näkyvät nyt.

SYYRIAN SISÄLLISSODAN pitkittyessä politiikantutkijat ja diplomaatit ovat etsineet Bosnian rauhansopimuksesta mallia konfliktinratkai­suun Lähi-idässä. Bosnian tärkein oppitunti ei kuitenkaan koske poliittisia rakenteita ja instituutioita. Bosnia on ennen kaikkea ope­tus pitkäjänteisyyden merkityksestä rauhan­rakennuksessa.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää