Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Talousopit uusiksi

VAIHTOEHTO. Talouden pitää palvella hyvinvointia ja luontoa eikä päinvastoin, sanoo kestävän talouden tutkija Maria Joutsenvirta.

Nykyinen talouspolitiikka ei ole ekologisesti eikä ihmisten hyvinvoinnin kannalta kestävää. Siksi meidän on pakko laajentaa talouden käsitettä, toteaa Aalto-yliopiston kestävän talouden tutkija Maria Joutsenvirta. Hän kirjoitti työryhmän kanssa kirjan vaihtoehtoisesta taloudesta.

Kirjoittajien mukaan ratkaisua hyvinvoinnin turvaamiseen pitäisi etsiä kasvuun tarrautumisen sijasta ekologisesti kestävästä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisesta talousjärjestyksestä.

Millainen uuden talousjärjestyksen tulisi olla?

Talouskasvulla on vahva yhteys ympäristöongelmiin, ja tietyn aineellisen elintason jälkeen ihmisten hyvinvointi on ennen kaikkea sosiaalista ja psykologista. Hyvinvointia ei ole enää järkevää alistaa talouskasvun tavoittelulle.

Meidän pitää pikemminkin irrottautua kasvuriippuvuudesta. Tämä on järkevää myös siksi, että yhä useampien talousasiantuntijoiden mukaan Suomen kaltaiset pitkälle kehittyneet maat ovat astuneet hitaan kasvun tai jopa nollakasvun aikakaudelle.

Kestävä talous on sellainen, joka tuottaa kaikille hyvinvointia maapallon ekologisen kantokyvyn rajoissa ja jossa taloudella on vain välineellinen tehtävä. Talous ei ole vain rahataloutta, vaan siihen kuuluu myös kodeissa, naapurustoissa ja vaikka ruokaosuuskunnissa tehty palkaton työ.

Tarkoittaako kasvun pysähtyminen palkkatyön vähenemistä, kun yritykset edelleen etsivät tehokkaampia tapoja tehdä bisnestä?

Ei. Työttömyyttä lisää kasvuun pakotettu talous. Kun talous ei kasva enää kuten ennen, kasvua pyritään puristamaan ulos työn tuottavuutta parantamalla. Tuottavuuden pakonomainen tavoittelu johtaa työttömyyteen ja epävarmoihin työpaikkoihin, koska sama tuotos pyritään tuottamaan yhä vähemmällä ihmistyövoimalla.

Kirjoitatte, että kasvulukko voitaisiin avata määrittelemällä työ ja tuottavuus uudelleen. Miten?

Kokonaistaloudellisesti ei ole järkevää, että osa ihmisistä tekee palkkatöitä jaksamisen äärirajoilla ja osa on työttömänä. Järkevää olisi jakaa työtä niin, että helpotettaisiin osa-aikatyön tekemistä. Osa-aikatyön pitää kuitenkin perustua vapaaehtoisuuteen.

Iso osa jälkiteollista taloutta on ihmisiä työllistävää palvelutaloutta, jonka hyvä laatu on kiinni siitä, onko ihmisillä riittävästi aikaa toisilleen. Esimerkiksi terveydenhuollossa, koulutuksessa ja kulttuurialalla ei ole järkevää tavoitella mahdollisimman suurta työn tuottavuutta.

Vähenevätkö myös verotulot, jos talous ei kasva? Miten julkiset palvelut järjestetään uudessa taloudessa?

Monien on järkevää vähentää palkkatyön osuutta kotitaloudessaan, mutta kansantaloudessa tämä ei vähentäisi palkkatyön määrää vaan jakaisi palkkatyötä aiempaa tasaisemmin ihmisten kesken. Jos palkkatyötä jaetaan, julkisen talouden tasapaino paranee.

Verotuloja voidaan saada lisää ympäristöveroista ja nykyistä jyrkemmästä verotuksen progressiosta. Palveluiden tuottajina voidaan käyttää yhteiskunnallisia yrityksiä ja muita yhteisötalouden toimijoita, joiden toiminta perustuu paikallisiin tarpeisiin.

Hyvinvointia on lisätty pitkään talouskasvulla. Miten asenteita voidaan muuttaa?

Talouspoliittista valtaa käyttävien poliitikkojen, virkamiesten ja talousammattilaisten pitää avautua moniäänisemmälle talouskeskustelulle, jossa talous nähdään kokonaisvaltaisemmin kuin nyt. Voimme valita päättäjiksi ihmisiä, jotka ovat valmiita kyseenalaistamaan talouskasvun ihanteen.

Talouskasvun korostaminen johtuu siitä, että vallitsevan uusklassisen talousteorian mukaan hyvinvointivaltiota voidaan kehittää sitä paremmaksi mitä enemmän tuotetaan ja kulutetaan. Teoria pitää haastaa. Vaihtoehtoiset talousteoriat tunnistavat hyvinvoinnin kaikki ulottuvuudet ja ihmisten riippuvuuden luonnosta. Taloustieteen opinahjojen pitää opettaa vaihtoehtoisia talousteorioita.

Onko lännen uudistuksilla merkitystä ympäristön kannalta, kun nousevat taloudet kasvavat edelleen?

Lähes kaikissa maissa rikkain väestönosa tavoittelee unelmaa aineellisesti yltäkylläisestä elämästä. Siksi olisi asetettava rajat esimerkiksi enimmäistuloille ja kulutukselle sekä kiellettävä resurssien tuhlailu laeilla.

Näitä luen nyt

1. Margaret Atwoodin trilogia: Oryx and Crake, The Year of the Flood ja MaddAddam. Dystopia kuvitellusta tulevaisuudesta ja ihmiskunnan menneisyydestä.

2. Ian McEwan:The Children Act (suom. Lapsen oikeus). Romaani kysyy, kumpi painaa enemmän, usko vai oikeus elämään.

3. Bryan Stevenson:Just Mercy. Tositarina osoittaa, miten ihmisen rikkonaisuus on myös yhteisen ihmisyytemme lähde.