Korjaussarja euroalueelle

Martin Sandbu: Europe’s Orphan. The Future of the Euro and the Politics of Debt. Princeton University Press 2015, 336 s.

Vesa Vihriälä

Lukuisat arvovaltaiset arviot ovat nimen­neet eurokriisin syyksi Euroopan talous- ja rahaliiton EMU:n insti­tutionaalisen heikkouden. Näi­den arvioiden mukaan yhtei­nen raha ja rahapolitiikka eivät voi menestyä ilman finanssi­poliittista riskinjakoa. Se taas edellyttäisi valtion tuloja ja menoja koskevan päätösvallan olennaista siirtämistä jäsenval­tioilta euroalueen tasolle.

Euroskeptikoiden pää­telmä tästä logiikasta on, että euroalue on tuomittu jatku­viin kriiseihin ja ennen pitkää hajoamiseen, koska kansalaiset eivät halua poliittista unionia. Yhä tiiviimmän unionin kan­nattajat puolestaan peruste­levat samalla logiikalla, miksi ponnisteluja finanssipoliittisen yhteisvastuun ja keskitetyn päätöksenteon lisäämiseksi tulee vahvistaa.

Talouslehti Financial Time­sin talouskolumnisti Martin Sandbu haastaa tämän »valuvikaopin» kirjassaan Europe’s Orphan. Sandbun mukaan euroalueen ongelmat eivät johdu eurosta sinänsä tai euroalueen institutionaalisesta rakenteesta vaan harjoitetun politiikan virheistä.

Sandbun mukaan euromai­den talousongelmien taustalla on ylivelkaantuminen, joka johtui rahoitusmarkkinoiden sääntelyn heikkoudesta ja velkaantumista tukeneesta talouspolitiikasta nousu­kaudella. Sille, että tästä haavoittuvuudesta kehkeytyi eurokriisi, Sandbu löytää neljä syytä. Ensinnäkin euromaat olivat haluttomia järjestele­mään uudelleen pankkien ja valtioiden velkataakkaa kriisin alussa. Toiseksi rahapolitiikka oli liian kireää, ja kolmanneksi finanssipolitiikkaa ei kyetty koordinoimaan. Lisäksi euro­maat painottivat liikaa vel­kaantuneiden maiden julkisen talouden alijäämien leikkaa­mista.

Sandbun mukaan euroalueen taantuma olisi voitettu nopeasti ilman näitä virheitä. Hänen mielestään euroalue ei tulevaisuudessakaan tar­vitse fiskaaliunionia, kunhan valtioiden ja pankkien velkaongelmat hoidetaan nopeilla velkajärjestelyillä ja raha- sekä finanssipolitiikkaa harjoitetaan viisaasti. Finanssipolitiikan koordinointia on hyvä lisätä, mutta päätösvalta voidaan jättää kansallisvaltioille.

Sandbu katsoo, että kun valtioille jätetään selvä vastuu omista talouksistaan, ne näke­vät vapaaehtoisen integraation lisäämisen luonnostaan hyö­dylliseksi. Siksi myös Britannian kannattaisi liittyä tällaiseen euroalueeseen Brexit-pohdin­nan sijasta.

Sandbun näkemyksiin on pääosin helppo yhtyä. Hän kui­tenkin aliarvioi vaihtoehtoisen politiikan haasteita, etenkin velkajärjestelyiden riskejä.

Velkajärjestelyillä olisi voinut olla tuhoisia seurauk­sia rahoitusvakaudelle kriisin alkuvaiheessa, jolloin kunnolli­set menettelytavat ja turvajär­jestelmät valtioiden tai isojen pankkien velkajärjestelyjen hallituksi hoitamiseksi puut­tuivat. Sellaiset tarvitaan, jotta järjestelyt voidaan toteuttaa nopeasti ja muita velallisia voidaan suojata paniikkireak­tioiden vaikutuksilta. Ainakin tältä osin euroalueella oli ja on yhä aito valuvika, jonka korjaa­miseen on korkea aika ryhtyä.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää