Beirut haisee, mutta ruoka maistuu

Laura Wickström

Kaiken epätietoisuuden keskellä beirutilaiset eivät tingi mutabbalistaan.

1. Mistä löytää kaupungin sielun?

Meren ja vuorten välissä sijaitseva Beirut on kuin hal­littu kaaos. Libanonin pää­kaupungissa ja sen lähialueilla asuu noin 2,1 miljoonaa ihmistä – mikä tosin on vain arvio, sillä väestönlaskentaa ei ole tehty vuosikymmeniin. Liikenne hei­jastaa kaupungin sielua: se on kaoottista, mutta toimii.

Beirutin kaupunginosat ovat uskonnollisesti ja etnisesti jakautuneita. Jo katukuvasta voi arvata, liikkuuko armenia­laisten, šiiojen, maroniittikris­tittyjen vai sunnien alueella.

Asukkailla on usein hyvin patrioottinen suhde omaan kaupunginosaansa, ja kuvaa­vaa on, että Beirutissa välte­tään katuosoitteiden käyttöä. Paikkojen sijainnit selitetään yleensä kollektiivisten muis­tojen tai maamerkkien avulla, joita ei välttämättä enää ole olemassa, kuten vanha Medi­na-teatteri tai sisällissodassa tuhoutunut korkea Holiday Inn -hotelli, josta on vain seinät pystyssä.

2. Mistä puhutaan?

Syyrian sota ja pakolaiset ovat jatkuvia puheenaiheita, samoin kuin presidentti, jota Libanonilla ei ole ollut kohta kahteen vuoteen. Libanonin perustuslain mukaan presiden­tin täytyy olla maroniittikris­titty, jonka parlamentti hyväk­syy. Parlamentti ei ole päässyt asiasta yhteisymmärrykseen monista yrityksistä huolimatta. Taustalla on muun muassa Syyrian sota: šiialaisella Hizbollahilla on niin suuri vaikutusvalta, ettei maahan käytännössä voida valita muuta kuin Syyrian hallintoa tukeva presidentti.

Libanonissa on yli mil­joona pakolaista, viidennes koko asukasmäärästä. Ilman kansalaisjärjestöjen ja taval­listen libanonilaisten suuren­moisia panostuksia maa olisi sekasorrossa. Yksityiset ovat tarjonneet pakolaisille maata telttamajoitukseen, ja järjestöt yrittävät tarjota koulu- ja vir­kistysmahdollisuuksia lapsille. Kriitikot kysyvät, miksi Libano­nin on autettava Syyriaa, joka lähes koko Libanonin olemas­saolon ajan on yrittänyt saada maan hallintaansa.

Roskat nousivat jälleen puheenaiheeksi, kun hallitus päätti avata ylikuormittuneen Naameh-kaatopaikan, joka suljettiin viime kesänä. Uuden kaatopaikan sijainnista ei pystytty sopimaan, joten roskat kerääntyivät kaduille ja siltojen alle. Kahdeksan kuukauden ros­kakriisi lisäsi turhautuneisuutta politiikan likaiseen peliin.

3. Minne mennä syömään?

Beirut hemmottelee kulinaristeja. Hamran pääka­dun varrelta löytyvät esimer­kiksi suositut T-Marbouta ja Mezyan, joista saa libanoni­laisesta keittiöstä kuuluisia mezejä. Monista pienistä annoksista koostuva meze­kokonaisuus sisältää yleensä hummusta, munakoisosta tehtyä mutabbalia, salaatteja, oliiveja ja viininlehtikääryleitä.

Pääkadulta kannattaa poiketa myös sivukaduille: maukasta aleppolaista kebabia saa esimerkiksi syyrialaisesta Beit Halab -ravintolasta. Jos Beirutissa ehtii käydä vain yhdessä paikassa, armenialai­nen Mayrig on varma valinta.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää