Silminnäkijä: Myytti ihmesiemenistä
”Kahdeksankymmentä prosenttia lehmän lantaa, 10 prosenttia tuhkaa ja vähän sahanpurua, dolomiittia ja virtsaa”, esittelee perheen isä Yrianto ylpeänä itsetehdyn lannoitteen reseptiä. ”Lannoitetehdas” toimii jaavalaisen talon takapihalla, kahden lehmän pienessä navetassa.
Lannoite on indonesialaisen viljelijäporukan luomuisku ylikansallisia lannoite- ja torjunta-aineyhtiöitä vastaan, joiden tuotteisiin köyhillä ei enää ollut varaa. Ja vaikka olisikin ollut, kumoutui niiden aikaansaama sadon kasvu sillä, että seuraavana vuonna lannoitteita piti ostaa entistä enemmän. Maan hedelmällisyys surkastui. Ruokavalio yksipuolistui. Nälkä kasvoi.
”Alussa oli tosi hankalaa, kun luomuviljelyyn siirryttäessä tuotto väheni melkein puoleen. Kylän naiset riipivätkin lisätuloja kasaan myymällä kauppoihin snacksejä, öljyssä keitettyjä piparjuurenpaloja. Niillä elätettiin jopa 20 perhettä.”
***
Kolmekymppinen Yrianto kuuluu sukupolveen, joka korjailee nyt 60-luvulla alkunsa saaneen vihreän vallankumouksen jälkiä. Vallankumoukseen kuului myytti ihmesiemenistä, jotka lisäisivät satoja merkittävästi ja ratkaisisivat siten nälkäongelman. Suurempien satojen ansiosta viljelijät saisivat enemmän tuloja, mikä auttaisi köyhyyden voittamisessa. Ja moni uskoi: esimerkiksi Aasiassa uusien ihmelajikkeiden osuus riisinviljelyalasta oli 1990-luvulla jo melkein 75 prosenttia.
Vaikka sadot kasvoivat, köyhyys ja nälkä eivät kadonneet. Taloudellinen hyöty ihmesiemenistä kertyi vain harvojen taskuun. Nytkin Indonesiassa jopa joka neljäs lapsi näkee nälkää, usein huonojen ruokatottumusten takia. Osansa siihen on vihreän vallankumoukseksen perimällä. Se keskitti tuotannon vain kahteen tai kolmeen kasvilajiin, ja pienviljelijöiden rikas ruokakasvivalikoima jätettiin ulkopuolelle. Nyt köyhille ravitsemuksellisesti tärkeiden palkokasvien ja hedelmien viljelyä opetellaan uudelleen.
Keskittyminen vain tuottavuuden nostamiseen kumoaa lopulta itsensä, koska se tuhoaa ne luonnonvarat, joista koko maatalous on riippuvainen.
***
Yrianton kylän viljelijöille luomuun siirtyminen oli lähes hengenvaarallinen kokeilu – olihan vaarana menettää loputkin pienestä elannosta. Mutta vaihtoehtoja ei ollut. Maaperän vakava tuhoutuminen piti pysäyttää. Myös lasten terveydestä oltiin huolissaan.
”Lapsemmekin sanovat, etteivät enää halua syödä ”myrkkyriisiä”. He tunnistavat luomun jo mausta”.
Kaksi vuotta luomukokeilun aloittamisen jälkeen sato ylitti sen, mitä kemiallisilla lannoitteilla oli saatu aikaan. ”Ja sato näyttääkin terveemmältä, katso vaikka!”
Tuotekehittely jatkuu – ahtaassa pihavajassa. Torjunta-aineet valmistetaan itse hedelmistä ja lehdistä, siemenetkin tuotetaan jo omasta takaa.
”Alussa hallitus halusi vain jääräpäisesti lisätä sadon määrää kemiallisesti, nyt sekin alkaa vihdoin uskoa tähän. Luomuviljelijöitä kutsutaan jo maatalousnäyttelyihin ja luomuviljelyä tuetaan”. Luomuviljelijät ovat nyt verkostoituneet, kouluttavat toisiaan ja saavat starttiapua pienluottopankeista. Paikallisissa supermarketeissa luomu myy hyvin, jos sitä ylipäätään jää yli myytäväksi.
”Lannoitefirmat pitävät edelleen köyhiä koukussa tarjoamalla tuotteitaan heille joskus jopa ilmaiseksi. Ja onhan niiden ostaminen kaupan hyllyltä niin helppoa”, huokaa Yrianto.
Luomuun siirtymisestä moni köyhä viljelijä maksaa kovaa hintaa. Mutta kalliiksi kävivät ihmesiemenetkin, ihmisille ja maalle. Kestävä kehitys ei idä ihmesiemenistä.
Sähköposti
Facebook
LinkedIn
Twitter
Lisää