Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Tokio kansainvälistyy hitaasti

Kou Hattori

Japanin väestörakenteen vuoksi tokiolaisten tulisi voittaa ennakkoluulonsa ulkomaalaisia kohtaan.

1. Mistä löytää kaupungin sielun?

Jalankulkijat vyöryvät aallon tavoin, ruuhkaiset junalinjat jumiutuvat ja räikeät neonvalot värjäävät pilvenpiirtäjäviidak­koa vuorokauden ympäri. Tokio on metropoli, joka ei nuku.

Tokion eloisin kaupunginosa Shinjuku on kuin irtokarkki­pussi, josta löytyy kaikennä­köisiä Tokion ihanuuksia ja ihmeitä. Sen ytimessä oleva Shinjukun asema on maailman vilkkain juna-asema, jonka läpi kulkee päivittäin noin 3,5 miljoonaa matkustajaa.

Tokioon kannattaa tutustua ensin ihastelemalla kaupun­gin maisemia kaupungintalon ilmaisesta observatoriosta. Se on kävelymatkan päässä Shin­jukun asemalta länteen elektroniikkaliikkeiden takana.

Seikkailu jatkuu aseman itä­puolen vipinään. Eloisia ostos­katuja pitkin pääsee Kabu­kichōn ja Golden Gain kort­teleiden kaaokseen. Kylttejä kimmeltävillä kujilla on pieniä baareja. Jos kaipaa hiljaisuutta, Shinjukugyoenin puutarhassa tai Hanazonon pyhäköllä voi rentoutua rauhassa.

2. Mistä puhutaan?

Japani on maailman nopeimmin vanheneva maa, minkä vuoksi se tarvitsee jopa 17 miljoonaa maahanmuutta­jaa vuoteen 2050 mennessä. Japani harjoittaa yhä erittäin tiukkaa maahanmuuttopoli­tiikkaa. Perinteisen yhteiskun­nan on väistämättä ryhdyttävä vähitellen käsittelemään vähemmistöjen asemaa ja avauduttava vieraille.

Tokiossa useat kaupat, ravintolat ja julkiset kylpylät yhä kieltävät ulkomaalaisten tai ei-japaninkielisten asiak­kaiden käynnit. Kaupunki on pinnaltaan kansainvälistynyt, muttei vielä henkisesti. Viha­puheita pidetään hellittämät­tömästi sosiaalisessa mediassa ja uutislehtien sivuilla. Talou­dellisen epätasa-arvon lisään­tyminen toimii polttoaineena.

Maahanmuuttovastaiset äärijärjestöt pitävät Tokiossa mielenosoituksia kiinalaisia, korealaisia ja muita väestö­ryhmiä vastaan pari kertaa viikossa. Ääriryhmät syyttävät ulkomaalaisia sosiaaliturvan hyväksikäytöstä sekä rikollisuu­den ja köyhyyden tuomisesta maahan.

Ennakkoluuloista ja syrjin­nästä kärsivät myös Japanin pohjoisimmalla ja eteläisim­millä saarilla elävät vähem­mistökansat, seksuaalivähem­mistöt ja burakulaiset, joita on jopa kolme miljoonaa. He ovat feodaaliajan alimman yhteis­kuntaluokan jälkeläisiä, joiden esivanhemmat aikoinaan eris­tettiin muusta yhteiskunnasta.

3. Minne mennä syömään?

Tokio on kulinaristien paratiisi, jossa kannattaa mais­tella paikallisia erikoisuuksia. Matkan aikana on ehdotto­masti käytävä Tsukijin kala­torilla, jos huipputuore sushi, edomaezushimaistuu. Torilla tarjotaan jo varhaisaamusta lähtien susheja kohtuullisella hinnalla.

Käynti Tsukishiman katu­ravintoloissa on myös hauska kokemus. Tokiolaista pannu­kakkua monjaa saa paistaa itse grillipannulla omassa pöy­dässä.

 
Ulkopolitiikka 4/2016
 

Vapauden viholliset

Olli Ruohomäki

Suomettumisen juhlaraha juhlistaa satavuotiasta