Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kirjatutka: Keinoja kaihtamatta - terrorismin kulttuurihistoria

Michael Burleigh: Blood & Rage: A Cultural History of Terrorism. Harper Collins 2008, 545 s.

Brittihistorioitsija Michael Burleigh käsitteli kehutusti uskonnon ja politiikan suhteen historiaa teoksissaan Earthly Powers (2005) ja Sacred Causes (2006). Uudessa kirjassaan Blood & Rage: A Cultural History of Terrorism Burleigh on ottanut aiheekseen terrorismin kulttuurihistorian. Osuvampi nimi kirjalle voisi mielestäni olla Keinojen historia, sillä sen painopiste on vahvasti terroristin toimintatapojen kuvaamisessa.

Tarina kulkee 1800-luvulta Irlannin itsenäisyyttä havitelleista feeniläisistä aina nykyhetkeen ja al-Qaidaan asti tehden välipysähdyksiä muun muassa Venäjän anarkisteissa, nihilisteissä ja sosialisteissa sekä dekolonisaation konflikteissa, kuten Algeriassa ja Vietnamissa. Myös 1960–70 lukujen eurooppalainen vasemmistolaisterrorismi tulee käsitellyksi.

Viimeksi mainitun kohdalla Burleighin oma konservatiivinen näkemys tulee esiin vahvimmin. Teoksen perspektiivi on selvästi länsimainen ja nykyhetkestä taaksepäin katsova siinä mielessä, että nykyajan terrorismin vastainen sota ja al-Qaida säilyvät kirjan punaisena lankana Irlannista Baskimaalle ja Venäjältä Vietnamin viidakoihin.

Burleighin teoksen yhtenä selvänä tarkoituksena on poistaa terroristeille usein annettua nostalgista, jopa romanttista, arvostusta. Teoksesta puuttuu täysin poliittisen väkivallan puolustelu tai ymmärtäminen.

Kirjoittaja ei tuo varsinaisesti mitään uutta käsittelemiensä konfliktien tutkimukseen, vaan luo synteesin poliittisin päämäärin esivaltaa vastaan taistelevien ryhmittymien historiasta. Tällaisena teos onkin onnistunut ja paljastaa monia mielenkiintoisia yhtymäkohtia terroristien toiminnassa.Esimerkiksi ensimmäinen itsemurhapommittaja yritti tappaa Venäjän pääministerin 1906 ja lentokoneen käyttöä pommina suunniteltiin Venäjällä jo 1907.

Burleigh onnistuu käsittelemään Pohjois-Irlannin poliittista väkivaltaa varsin tasapuolisesti, eikä hän monien asiaan vihkiytymättömien tutkijoiden lailla lukitse itseään tarpeettomasti tiettyyn poliittiseen konfliktinlukutapaan. Toisaalta Burleigh on välillä kykenemätön näkemään Britannian politiikan selkeät epäonnistumiset Irlannissa ja Pohjois-Irlannissa.

Burleigh hakee syitä Euroopan 60- ja 70-luvun vasemmistolaisterrorismiin opiskelijaliikkeen radikalisoitumisesta, korkeakoulujen opinto-oikeuden laajentamisesta sekä yliopistojen uusista, turhista ja työelämään sopimattomista tutkinnoista, jotka loivat räjähdysherkän joutilaiden yliopisto-opiskelijoiden luokan. Burleighin tekemä tulkinta jää kuitenkin hieman pinnalliseksi, koska hän ei tarjoa riittävästi tukea johtopäätöksilleen.

Sama ongelma toistuu läpi teoksen, sillä esimerkiksi lähteiden käyttö koko kirjassa on vähäistä, mikä syö analyysin uskottavuutta. Toisaalta Burleighin perspektiivisidonnainen ja rohkeasti kantaaottava tapa kirjoittaa lisää kirjan nautittavuutta.

Islamistisesta terrorista puhuessaan Burleigh erottaa islamismista – aatteesta joka tavoittelee maallisen valtion islamisointia – salafisti-jihadilaiseksi kutsumansa islamistisen terrorismin, joka pyrkii samaan päämäärään väkivaltaa kaihtamatta. Tämä 1970-luvun arabimaiden sosiaalisten ongelmien kautta rakennettu ja al-Qaidaan päätyvä luku onkin mielestäni kirjan ansiokkain ja tarjoaa napakan taustan nykyiselle keskustelulle.