Voiko demokratia juurtua Keniaan? Syksyn vaalit ovat näytön paikka

Nairobilainen nainen äänesti presidentin puolueen Jubileen ennakkovaaleissa huhtikuussa.

»Olen rekisteröitynyt äänestäjäksi, mutta en voi tuomita ketään, joka ei aio äänestää», sanoo kolmekymp­pinen nairobilainen Tania Ngima.

Nairobin keskiluokkaisen Hur­linghamin alueen Java-kahvilassa Ngiman soijamaitolatte jäähtyy. Älypuhelin vilkkuu pöydällä viestejä ja sähköposteja.

»Kenialaiset ovat väsyneitä politiikkaan, ja ymmärrän sen. Osa ajattelee, että meidät voisi pelastaa vain vallankumous.»

Ngima edustaa Kenian uutta, koulutettua ja valveutunutta ylempää keskiluokkaa. Hän on nuori, hyvin toimeentuleva kaupunkilainen, joka on kouluttautunut ulkomailla ja nähnyt maailmaa. Hän on suorittanut kansainväli­sen liiketalouden maisterin tutkinnon Bir­minghamin yliopistossa ja työskennellyt sen jälkeen esimerkiksi Nigeriassa ja Ugandassa. Nyt Ngima konsultoi yrityksiä rahoituksesta ja strategiasta ja kirjoittaa kolumnia kenialaiseen Standard-päivälehteen.

Kehittyvien maiden demokratiakehitys tavataan laittaa Ngiman ja hänen kaltaistensa harteille. Tutkimusten mukaan demokratia vahvistuu siellä, missä talous ja keskiluokka kasvavat. Kenian talous on kasvanut vuodesta 2013 lähtien yli viisi prosenttia vuosittain. Kes­kiluokan kasvu näkyy etenkin Nairobissa ja sen ympäristössä: uusia ostoskeskuksia ja aidattuja asuinalueita nousee pikavauhtia.

Keskiluokka on yleensä koulutettua, kau­punkilaista ja avarakatseista. Siksi se vaatii poliittisia vaikutusmahdollisuuksia. Ngiman vaatimus on, että politiikkaan pyrkijät esit­täisivät selkeät suunnitelmat siitä, kuinka he aikovat maata kehittää. Etenkin Ngimaa huo­lettaa se, miten työmarkkinoille tuleville nuo­rille luodaan työtä.

»Näiden kysymysten sijaan poliitikot näyt­tävät ajattelevan, että kun he pääsevät valtaan, heillä on taattu työpaikka, iso palkka ja mah­dollisuus korruptioon», hän sanoo.

Ngima sanoo olevansa turhautunut siihen, että korruptio ulottuu Kenian poliittisen luo­kan ylimmille portaille. Esimerkiksi Nairobin kuvernöörin on syytetty varastaneen aiemmin johtamaltaan sokeriyhtiötä 650 miljoonaa šil­linkiä eli noin 6,5 miljoonaa euroa. Asiaa tut­kineen parlamentaarisen ryhmän mukaan kuvernööri pitäisi erottaa virastaan.

Mitään ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaikka nykyinen presidentti, maan ensimmäi­sen presidentin poika Uhuru Kenyatta lupasi sulkea poliittisen eliitin laittomat rahahanat.

»Viime vaaleissa meille myytiin nuoren polven presidentti ja teknokraateista koostuva hallinto, jonka jäseniä on ollut liike-elämässä. Heidän piti tuoda uutta etiikkaa politiikkaan», Ngima sanoo.

»Uhurulle presidenttiydessä on kuitenkin kyse suvun perinnöstä. Hän ja hänen per­heensä tarvitsevat poliittisen luokan suopeutta vielä sittenkin, kun hän ei enää ole vallassa. Siksi mitään ei tapahdu.»

Elokuun kahdeksantena kenialainen äänes­täjä täyttää kaikkiaan kuusi äänestyslippua. Silloin valitaan maan kaikki poliittiset vallan­käyttäjät maakuntatasolta presidenttiin.

Keniaan luotiin vuonna 2010 hyväksy­tyllä perustuslailla 47 maakuntaa, joille valtaa hajautettiin Nairobista. Maakunnille taattiin laaja itsehallinto: ne voivat päättää esimerkiksi alueellisista teistä, joukkoliikenteestä, vesi-ja terveydenhuollosta sekä koulutuksesta. Lisäksi uusi perustuslaki vahvistaa oikeuslaitoksen itsenäisyyttä ja takaa kansalaisille laajat poliit­tiset oikeudet, kuten oikeuden tulla kuulluksi päätösten valmistelussa. Perustuslakiin sisäl­tyy myös poliitikkojen viraltapanomenettely.

Aiemmin kaikki valta ja resurssit olivat Nai­robissa. Rahaa saivat ne alueet, jotka olivat kul­loisenkin presidentin suosiossa. Yleensä presi­dentit ovat puolueesta riippumatta suosineet oman etnisen ryhmänsä jäseniä ja sydänmaita.

Nyt resurssien jakamista varten on insti­tuutiot ja säännöt. Niiden toivotaan turvaavan sen, että tämänvuotiset vaalit sujuvat ilman väkivaltaa.

Jos käy hyvin, vaalit ovat Kenian toiset rau­hanomaiset sitten vuoden 2007. Silloin puo­luepolitiikasta ja etnisyydestä syntyi räjäh­dysaltis sekoitus: Presidentinvaalien äänten­laskennassa oli epäselvyyksiä, ja valtapuolueen edustaja Mwai Kibaki julistettiin voittajaksi. Kibaki edustaa myös suurinta etnistä ryhmää kikujuita. Hänen ja oppositiopuolueen ehdok­kaan, luo-ryhmän Raila Odingan kannattajat nousivat toisiaan vastaan. Väkivaltaisuuksissa kuoli yli 1 100 ihmistä, tuhannet loukkaantui­vat ja yli 600 000 pakeni kotoaan.

Afrikassa äänestetään tänä vuonna ainakin 14 kansallisissa vaaleissa. Jos Kenian äänestys sujuu rauhallisesti, Itä-Afrikan talousveturista ja vakauden saarekkeesta voisi tulla esimerkki koko mantereelle. Kenia voisi todistaa, että län­simainen demokratia ja oikeusvaltioperiaate voivat juurtua maahan, jonka poliittinen jär­jestelmä on itsenäistymisestä saakka toiminut etnisten jakolinjojen mukaan.

Kenian keskiluokka suhtautuu demokratiaan myönteisemmin kuin köyhät, sanoo Birming­hamin yliopiston demokratian ja kansainvä­lisen kehityksen professori Nic Cheeseman. Hän on tutkinut keskiluokkaisten kenialaisten asenteita ja äänestyskäyttäytymistä.

Lisäksi keskiluokkaiset kannattavat opposi­tiopuolueita useammin kuin muut. He saatta­vat äänestää oppositiota esimerkiksi silloin, jos he uskovat, että hallituspuolue voi väärentää vaalitulosta.

»Tutkimustulos pätee kuitenkin enimmäk­seen niihin keskiluokkaisiin kenialaisiin, joilla on korkea koulutus. Heitä on kenialaisesta kes­kiluokasta vasta hyvin pieni osa», Cheeseman toteaa.

Afrikan kehityspankin mukaan afrikka­laista keskiluokkaa ovat ne, joilla on päivittäin käytössään 2–20 Yhdysvaltain dollarin verran rahaa. Näin laskettuna afrikkalaisista hieman useampi kuin joka kolmas kuului keskiluok­kaan vuonna 2010. Keniassa vastaava luku oli noin 45 prosenttia väestöstä eli silloisesta väes­tömäärästä noin 18,5 miljoonaa.

Cheesemanin mukaan kehityspankin mää­ritelmä on pielessä, sillä sen alarajalla olevat ihmiset ovat käytännössä köyhiä. Jos tuloraja nostetaan yli neljään dollariin päivässä, Kenian keskiluokka kutistuu noin 17 prosenttiin väes­töstä eli noin 7 miljoonaan.

Jos keskiluokka määritellään tulojen sijaan varallisuuden perusteella, luku pienenee enti­sestään. Sveitsiläinen varainhallintayhtiö Cre­dit Suisse on määritellyt globaalin keskiluokan niiksi, joilla on varallisuutta 50 000–500 000 Yhdysvaltain dollarin edestä. Yhtiön mukaan näin määriteltyyn keskiluokkaan kuului koko Afrikassa 19 miljoonaa ihmistä vuonna 2015. Heistä noin 14 miljoonaa asui kuudessa maassa, Etelä-Afrikassa, Algeriassa, Egyptissä, Tunisiassa, Marokossa ja Nigeriassa. Kenian osuutta jäljelle jäävästä viidestä miljoonasta ei mainittu Credit Suissen raportissa erikseen.

»Kenian korkeakoulutettu keskiluokka saat­taa toistaiseksi olla liian pieni vaikuttaakseen vaalitulokseen ratkaisevasti», Cheeseman sanoo.

Toistaiseksi Kenian keskiluokan vaikutusta demokratiaan heikentää myös se, että keski­luokka jää vaaleissa usein eräänlaiseen mie­lipideloukkuun. Keskiluokkaiset näyttävät demokratiamyönteisistä asenteistaan päätel­len ajattelevan, että heidän pitäisi äänestää etnisistä rajoista välittämättä. Käytännössä he eivät kuitenkaan välttämättä tee niin, Cheese­man sanoo.