Väestönkasvu on vakava uhka ilmastolle

Muuttuva väestö

Heikki Ikonen

Kehitysmaiden väestönkasvu on kuin valtava aikapommi, sillä se tulee lisäämään kasvihuonepäästöjä vielä pitkään. Köyhyys pahentaa ympäristön tilaa, sillä alhainen energiatehokkuus yhdessä korkean syntyvyyden kanssa muodostavat vaarallisen yhtälön.

kuva Saad Akhtar

Kiina on noussut Yhdysvaltojen ohi suurimmaksi hiilidioksidipäästöjen aiheuttajaksi. Totuus ylitti synkimmätkin ennusteet – viiden viime vuoden aikana Kiinan hiilidioksidipäästöt kasvoivat keskimäärin 11 prosenttia vuodessa. Tällä tahdilla maan päästöt ylittävät monikertaisesti Kioton sopimuksella muualla maailmassa aikaansaadut vähennykset. Kiinan päästöt ohittavat koko muun teollisen maailman 25 vuodessa. Kiinalaisten päästöt asukasta kohden saavuttavat silloin rikkaiden maiden tason.

On elätelty toiveita, että teollistumisen toinen aalto ei noudattaisi samaa kaavaa kuin ensimmäinen eikä kuormittaisi ympäristöä yhtä rajusti. Berkeleyn yliopiston tutkimusprojektin johtaja Maximillian Aufhammer odotti vielä muutama vuosi sitten Kiinan päästöjen noudattavan Kuznetzmallia, jonka mukaan vaurastuminen johtaa ensin ympäristön tilan heikentymiseen, mutta tietyn kulminaatiopisteen jälkeen sen kohentumiseen, kun teknologinen valmius ja poliittinen pelivara kasvavat.

Paikoin Kuznetz-malli on toiminut melko hyvin, esimerkiksi Suomen sisävesien kohdalla. Hiilidioksidipäästöihin se on soveltunut heikommin, mutta erityisen kehnosti nyt Kiinassa.

Kiinalla on suuri merkitys paitsi suuren kokonsa vuoksi niin myös tulevaisuuden indikaattorina, sillä muut kehittyvät taloudet taivaltavat melko varmasti samaa polkua. Päästöjen absoluuttisen kasvun kannalta kehittyvät taloudet ovat nyt avainasemassa, koska niissä elää valtaosa ihmiskunnasta ja ne vastaavat suurimmasta osasta maailman talouskasvusta. Aasian kehittyvien talouksien kokonaistuotanto paisuu lähes kymmenen prosenttia vuodessa. Vastaava kehitys toteutuu Latinalaisessa Amerikassa ja kauan taantuneessa Afrikassakin, joihin nousee ennen muuta raskasta luonnonvarateollisuutta.

Berkeleyn tutkimuksen tulokset eivät yllätä sikäli, että päästöt kasvavat rajuimmin teollistumisen alkuvaiheessa. Tämä vaihe on Kiinassa yhä käynnissä, joskin alueelliset erot ovat valtavat. Erityisen merkityksellisenä tutkimus pitääkin päästöjen, väestönkasvun ja elintason suhdetta. Päästöt kasvavat kiivaimmin Kiinan köyhissä sisämaan maakunnissa, jotka ovat lopulta päässeet osalliseksi maan hurjasta talouskasvusta.

Suurin syy päästöihin ovat halvat ja erittäin saastuttavat hiilivoimalat, jotka ovat kopioita 1950-luvun neuvostoteknologiasta. Myös teollisuuslaitosten energia- ja raaka-ainetehokkuus on teknologian heikon laadun vuoksi matala. Vaikka laadukkaampi teknologia muuttuu ajan myötä taloudellisesti kannattavaksi, perusinvestoinnit ovat kalliita. Lyhyen tähtäimen hyödyt ratkaisevat, ja pääomistakin on pulaa.

Myös väestö kasvaa kiivaimmin Kiinan köyhissä osissa – odotetusti, sillä väestönkasvun ja vaurauden suhde on tunnettu. Aluksi nouseva elintaso lisää väestönkasvua muun muassa paremman terveydenhuollon ja ravitsemustilanteen ansiosta, mutta melko pian vaurastuminen laskee syntyvyyttä. Ilmiö ei ole poikkeukseton, mutta tälläkin hetkellä väestökäyrät kiipeävät jyrkimmin köyhissä maissa ja matalimmin teollisuusmaissa.

Vaikka väestönkasvun vauhti on pudonnut muutamien kymmenien vuosien takaisesta huipustaan, se on yhä huolestuttava. Useimpien arvioiden mukaan ihmiskunta lisääntyy nykyisestä reilusta kuudesta miljardista yhdeksään 20–50 vuoden sisällä. 95 prosenttia väestönkasvusta toteutuu perinteisten teollisuusmaiden ulkopuolella, pääasiassa Aasiassa ja Afrikassa.

Monet ilmastotieteilijät painottavat, että kehitysmaiden köyhien määrän kasvu ei lisää juurikaan päästöjä, koska köyhät tuottavat ja kuluttavat vähän. Tämän koulukunnan mielestä ponnistukset tulee kohdistaa teollisuusmaiden päästöihin eikä väestönkasvuun, koska se on ilmaston kannalta tehokkainta.

Köyhät pyrkivät vaurauteen, mikä on inhimillisestä näkökulmasta ymmärrettävää. Maapallolle on kuitenkin kohtalokasta, jos köyhien määrä on kehitysmaiden vaurastumisvaiheeseen tultaessa kasvanut hyvin suureksi. Sen vuoksi Afrikan kehitys näyttää pitkällä aikavälillä Aasiaakin huolestuttavammalta, korostaa tutkija Kimmo Ruosteenoja Ilmatieteen laitokselta.

Väestönkasvu itsessään painostaa ylläpitämään kovaa talouskasvua, koska köyhyys luo yhteiskunnallista epävakautta. Sen välttääkseen Kiinankin valtaeliitti panostaa talouskasvuun. Maa tarvitsee vuosittain 50 miljoonaa uutta työpaikkaa, suuren osan niistä köyhille alueilleen.

Hiili valtaa aina vain alaa

Berkeleyn tutkimus puoltaa Ruosteenojan näkemystä: vaurastumisen ensi askeleet ovat ilmastolle suhteellisesti tuhoisimmat. Teollistuminen ja samalla ilmastonmuutos ovat perustuneet fossiilisiin polttoaineisiin, ennen kaikkea hiileen ja öljyyn, eikä oleellista muutosta ole näköpiirissä. 40 prosenttia maailman päästöistä on peräisin hiilestä, josta kehittyvät taloudet ovat hyvin riippuvaisia.

Kiina tuottaa 80 prosenttia sähköstään hiilellä, jonka kulutus kasvaa kymmenen prosenttia vuodessa. Kiinan uusista voimaloista 90 prosenttia käyttää hiiltä, kun vielä muutama vuosi sitten osuus oli 70 prosenttia. Intia kaavailee nelinkertaistavansa hiilen tuotannon 2030 mennessä. Vietnam rajoittaa mittavaa hiilen vientiään tyydyttääkseen rajusti kasvavan kotimaisen kysynnän.

Hiili ei vaadi korkeaa teknologiaa ja on usein kotimaista. Perinteisesti hiili on myös halpaa, joskin viime aikoina kysynnän ja tarjonnan epäsuhta on nostanut hintaa rajusti. Silti hiili pysyy kilpailukykyisenä, sillä vaihtoehtojen tarjonta on kasvavaan tarpeeseen nähden riittämätön, ja niidenkin hinta on noussut.

Fossiiliset polttoaineet nostavat tuottavuutta niin merkittävästi, että kehittyvät taloudet subventoivat hiilen ja polttonesteiden hintaa jopa niiden nykytasolla. Lisäksi polttoaineiden hinta on kehitysmaissa poliittisesti arka asia, koska kyse on keskeisestä elinkustannuksesta. Ilmaston kannalta subventiot ovat tuhoisia, sillä ne eivät motivoi energian säästöön, päinvastoin. Subventoitu energia toimii myös ulkomaisten investointien houkuttimena.

Tilanne on tosin Washington Post -lehden mukaan heikentymään päin myös teollisuusmaissa. Ainakin Ranska ja Iso-Britannia ovat lisäämässä hiilivoimaloita, kun hiiltä korvanneen ilmastoystävällisemmän kaasun varannot hupenevat Pohjanmerellä. Paine kasvaa muissakin teollisuusmaissa. Sähkölle löytyy yhä uusia käyttötarkoituksia alkaen mitä mielikuvituksellisimmista kodinkoneista, eikä energiatehokkuuden kasvu ole leikannut päästöjä, muistuttaa tutkija Ari Venäläinen Ilmatieteen laitokselta.Nähtäväksi jää, missä määrin rajallisista resursseista johtuva energian kallistuminen tehostaa ja leikkaa kulutusta.

Useat ennusteet odottavat teollisuusmaiden väkimäärän kääntyvän laskuun 2100 mennessä. Toisaalta vähäinenkin väestönkasvu teollisuusmaissa luo kovia paineita ilmastolle, etenkin kun väestö kasvaa muita teollisuusmaita nopeammin Yhdysvalloissa, joka on ilmastopolitiikan ongelmalapsi ja väkilukuun nähden suhteellisesti saastuttavin maa.

Suurin haaste on kaupungistuminen. YK:n väestörahasto UNFPA arvioi kaupunkilaisia olevan vuonna 2030 jo viisi miljardia. Urbanisaatio merkitsee uusia asuntoja, liiketiloja, teitä, rautateitä, satamia, kuljetusta, työpaikkoja teollisuuteen ja palveluihin, lämmitystä, jäähdytystä, ajanvietettä. Urbanisaation myötä asutus, teollisuus ja maa- ja metsätalous valtaavat viheralueita, joiden kato vastaa viidesosaa päästöjen kasvusta. Vaurastuminen nostaa lihatuotteiden kysyntää eli rehunviljelyä. Karja tuottaa lisäksi suuria määriä kymmenen kertaa hiilidioksidia voimakkaampaa kasvihuonekaasua metaania. Trooppisten maiden kasvava köyhälistö kiihdyttää metsätuhoja raivatessaan peltoja ja kaataessaan sahatavaraa.

Väestönkasvu lisää ruuan kulutusta. Aasian valtaviljan riisin viljely vedessä tuottaa metaania. Lannoitteet ovat maatalouden suurin syy päästöihin, ja kehitysmaissa lannoiteteollisuuden raaka-ainetehokkuus on erityisen heikko. Kehitysmaat vastaavat 75 prosentista maatalouden päästöistä, ja osuus kasvaa.

Erityisen huolestuttavana Berkeleyn tutkimus pitää Kiinan energiatehokkuuden kehitystä. Deng Xiaopingin 1980-luvulla aloittamista talousuudistuksista alkaen se koheni ripeästi 25 vuotta, ja talous kasvoi selvästi nopeammin kuin energiankulutus. Viimeiset viisi vuotta suhde on kuitenkin heikentynyt. Syy on ilmeinen. Vuosituhannen taitteeseen asti teollisuuden painopiste oli kevyessä kulutushyödykkeitä valmistavassa vientiteollisuudessa, mutta vaurastuminen on kiihdyttänyt kotimarkkinoilla asuntojen, kulkuvälineiden, koneiden ja kalusteiden eli energiaa ahmivan raskaan teollisuuden kysyntää.

Kiina kuluttaa puolet maailman sementistä, kolmanneksen teräksestä ja neljänneksen alumiinista. Öljyn kuluttajana se ohitti jo Japanin. Sähköntuotantoa Kiina on lisännyt viimeisen kahden vuoden aikana enemmän kuin Ranskan koko kapasiteetti. The Economist -lehdessä esitelty Australian valtiollisen yliopiston tuore tutkimus kertoo raaka-aineiden kulutuksen kasvavan kiivaimmin talouksissa, joissa väestön keskimääräiset tulot ovat 2 000–20 000 dollaria vuodessa.

Homi Kharas arvioi, että yli puolet ihmiskunnasta kuuluu keskiluokkaan vuonna 2020. Kiinalaisten tavoin valtaosa ihmiskunnasta elää tuohon haarukkaan asettuvissa talouksissa. Sinne yltävät jo muun muassa Nigeria, Pakistan, Vietnam ja Filippiinit: köyhiksi luokitellut väkirikkaat maat, joissa väestönkasvu on varsin nopeaa. Brookings-instituutin tutkija Homi Kharas arvioi, että yli puolet ihmiskunnasta kuuluu keskiluokkaan vuonna 2020.

Enemmän väkeä, vähemmän pelivaraa

Vaikka ilmastomuutoksen ratkaisevin tekijä on teollistuminen, ei väestönkasvun merkitystä voi vähätellä. Ihmiskunnan henkeä kohti laskettu päästötaso on pysynyt samana viimeiset 40 vuotta, joten jokainen uusi suu lisää päästöjä – Kiinan kehityksen perusteella päästöt lisääntyvät jopa suhteellisesti. Maailman kokonaispäästöille on joka tapauksessa asetettava jokin raja. On aivan eri asia, jakaako sen 6 vai 12 miljardia ihmistä. Mitä enemmän väkeä, sen vähemmän voivat olla päästöt henkeä kohti, Kimmo Ruosteenoja muistuttaa.

Kehitysmaiden on päästävä irti köyhyydestä. Vaurastuminen vaatii energiaa ja raaka-aineita, joita köyhissä maissa kulutetaan kehnolla hyötysuhteella. Kehitysmaiden väestönkasvu on siten ympäristölle kuin valtava aikapommi, etenkin kun korkean syntyvyyden maissa väestö on nuorta, aktiivisen tuottamisen ja kuluttamisen iässä.

Väestönkasvu vaikeuttaa ilmastoratkaisuja myös kaventamalla resursseja. Ruuan raju kallistuminen todistaa ekologisten reunaehtojen olevan jo kovilla. Suurin osa viljelykelpoisesta maasta on käytössä, eikä maatalouden tuottavuutta voi nostaa loputtomiin – monilla alueilla se on päinvastoin jo laskussa. Tämä asettaa huomattavia rajoja biomassapohjaiselle energialle ja vahvistaa hiilen ja öljyn asemaa.

Vaurastuminen hidastaa väestönkasvua, mutta väestö ja talous voivat kasvaa vinhasti myös yhtä aikaa, kuten Afrikan talousvetureihin lukeutuvassa Keniassa on tullut todistetuksi. Absoluuttiset päästöt lisääntyvät kehittyvissä talouksissa joka tapauksessa vielä pitkään väestökäyristä riippumatta. Ehkä kehnoin vaihtoehto olisi yhdistelmä, jossa kehittyvien talouksien väestö kasvaa kiivaasti, mutta teollistuminen etenee hitaasti. Se mitä ilmeisimmin tarkoittaisi huomattavaa absoluuttista talouskasvua, joka saavutettaisiin erittäin saastuttavalla teknologialla. Siinä pisteessä ovat nyt monet kehittyvät taloudet.

Väestönkasvun supistamisen keinoista vallitsee sinänsä laaja konsensus: perhesuunnittelua ja ehkäisyvälineitä, tasa-arvoa ja koulutusta naisille, korkeampi elintaso, terveydenhuoltoa sekä parempi sosiaaliturva köyhille. Ikävä kyllä teollisuusmaissa, joita tarvitaan kehitysmaiden projektien rahoittajana, perhesuunnittelu on konservatiivien hampaissa – he jopa väittävät väestönkasvua ongelmineen myytiksi. Asenneilmastoa kuvaa, että George W. Bushin Yhdysvalloissa raskauksista puolet on ei-toivottuja, enemmän kuin kehitysmaissa! Tilanne saattaa tosin kohentua, jos demokraatti valitaan presidentiksi. Toisaalta myös monessa EU-maassa kristilliskonservatiiveilla on vahva asema.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää