ASEVARUSTELU. Ydinaseiden määrä vähenee, mutta aseiden käytöstä on tullut huulenheitonaihe.
Venäjän ja lännen
välien jäätymisestä on puhuttu hieman liioitellen uutena kylmänä sotana.
Eräällä tavalla nykytilanne on kuitenkin pahempi kuin kylmän sodan
aikana: ydinaseista ja niiden käytöstä puhutaan huomattavan huolettomasti.
Aivan kuin olisi unohtunut, kuinka tuhovoimaisista aseista on kyse.
Omassa sarjassaan on Kremlin rääväsuisena äänitorvena tunnetun
mediapomo Dmitri Kiseljovin toteamus, että Venäjä voisi muuttaa Yhdysvallat
»radioaktiiviseksituhkaksi ». Kiseljovin lisäksi myös oikeat poliitikot ovat
kuitenkin turvautuneet samankaltaiseen kielenkäyttöön.
Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi tämän vuoden maaliskuussa esitetyssä tv-dokumentissa, että Venäjä oli tarpeen vaatiessa valmis
ydinaseiden käyttöön Krimin miehityksen varmistamiseksi.
Aiemmin Putin on puhunut ydinaseiden käytöstä myös siinä
tapauksessa, että Ukraina yrittäisi liittyä Natoon. Samanlaista ydinaseuhoa on
nähty Israelin ja Iranin suhteissa. Pohjois-Korea on tietysti oma lukunsa.
Kylmän sodan aikana tällainen puhe ei olisi tullut kuuloonkaan. Vuoden 1962
Kuuban kriisi opetti, että ydintuho on vain yhden erheellisen napinpainalluksen
päässä. Siitä lähtien vakavalla asialla ei vitsailtu.
Tässä mielessä kauhun tasapainossa oli jotain hyvääkin: kaikki
ymmärsivät, kuinka vakavasta asiasta oli kyse.
Sittemmin
aseistariisunta on johtanut ydinaseiden määrän vähenemiseen. Toisaalta aseet
ovat entistä kehittyneempiä, ja asevarustelu on kiihtymään päin: Venäjä ja
Yhdysvallatovat lisänneet käyttövalmiiden ydinkärkien määrää. Venäjä hankkii
uusia mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia ja lentää sotilaskoneitaan Itämeren
yllä pimeänä. Yhdysvallat puolestaan sijoittaa kalustoa ja joukkojaan
Itä-Eurooppaan sekä Baltiaan.
Kauhun tasapaino vallitsee yhä, mutta aiemmin siitä ei heitetty huulta.