Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Löysää puhetta ydinaseista

Toivo Martikainen/UP

ASEVARUSTELU. Ydinaseiden määrä vähenee, mutta aseiden käytöstä on tullut huulenheitonaihe.

Venäjän ja lännen välien jäätymisestä on puhuttu hieman liioitellen uutena kylmänä sotana.

Eräällä tavalla nykytilanne on kuitenkin pahempi kuin kylmän sodan aikana: ydinaseista ja niiden käytöstä puhutaan huomattavan huolettomasti. Aivan kuin olisi unohtunut, kuinka tuhovoimaisista aseista on kyse.

Omassa sarjassaan on Kremlin rääväsuisena äänitorvena tunnetun mediapomo Dmitri Kiseljovin toteamus, että Venäjä voisi muuttaa Yhdysvallat »radioaktiiviseksituhkaksi ». Kiseljovin lisäksi myös oikeat poliitikot ovat kuitenkin turvautuneet samankaltaiseen kielenkäyttöön.

Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi tämän vuoden maaliskuussa esitetyssä tv-dokumentissa, että Venäjä oli tarpeen vaatiessa valmis ydinaseiden käyttöön Krimin miehityksen varmistamiseksi.

Aiemmin Putin on puhunut ydinaseiden käytöstä myös siinä tapauksessa, että Ukraina yrittäisi liittyä Natoon. Samanlaista ydinaseuhoa on nähty Israelin ja Iranin suhteissa. Pohjois-Korea on tietysti oma lukunsa. Kylmän sodan aikana tällainen puhe ei olisi tullut kuuloonkaan. Vuoden 1962 Kuuban kriisi opetti, että ydintuho on vain yhden erheellisen napinpainalluksen päässä. Siitä lähtien vakavalla asialla ei vitsailtu.

Tässä mielessä kauhun tasapainossa oli jotain hyvääkin: kaikki ymmärsivät, kuinka vakavasta asiasta oli kyse.

Sittemmin aseistariisunta on johtanut ydinaseiden määrän vähenemiseen. Toisaalta aseet ovat entistä kehittyneempiä, ja asevarustelu on kiihtymään päin: Venäjä ja Yhdysvallatovat lisänneet käyttövalmiiden ydinkärkien määrää. Venäjä hankkii uusia mannertenvälisiä ballistisia ohjuksia ja lentää sotilaskoneitaan Itämeren yllä pimeänä. Yhdysvallat puolestaan sijoittaa kalustoa ja joukkojaan Itä-Eurooppaan sekä Baltiaan.

Kauhun tasapaino vallitsee yhä, mutta aiemmin siitä ei heitetty huulta.