Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kirjatutka: Eräs uskontunnustus

David Gelernter: Americanism – The Fourth Great Western Religion. Doubleday 2007. 240 s.

”Nykyisyyttä voidaan ymmärtää vain historian valossa.” Tämän historiantutkijoille tutun ohjenuoran on sisäistänyt liiankin kirjaimellisesti myös uuskonservatiivisen The Weekly Standard -lehden kolumnisti, professori David Gelernter teoksessaan Americanism – the Fourth Great Western Religion. Gelernter käyttää Yhdysvaltain historian tapahtumia surutta nykyhallituksen harjoittaman politiikan oikeuttamiseen.

Gelernter, joka loukkaantui vakavasti 1990-luvun alussa avattuaan Unabomberina tunnetun amerikkalaisterroristi Theodore Kaczynskin lähettämän kirjepommin, tarttuu haastavaan aiheeseen. Gelernter pyrkii hahmottamaan ”amerikanismin” ideologian raamatullisena uskontona, joka on enemmän kuin sekulaarisen nykyajan isänmaallisuuden muoto.

Yhdysvallat vaalii edelleen intohimoisesti yhtä yhteiskuntansa rakkainta periaatetta, uskonnonvapautta. Uskonasioilla on myös suuri vaikutus maan sisä- ja ulkopolitiikkaan. David Gelernter pyrkii tasoittamaan tätä ristiriitaa luomalla Yhdysvalloista kuvan raamatullisena tasavaltana, jonka uskontunnustus – vapaus, tasa-arvo ja demokratia – juontuu puritanismista, juutalaisuudesta ja kristinuskosta.

Amerikanismin keskeisen opinkappaleen, amerikkalaisen sionismin, mukaan amerikkalaisilla on luvatun maan valittuna kansana jumalallinen tehtävä ja velvollisuus koko ihmiskuntaa kohtaan levittää ”demokraattista ritarillisuutta” maailmassa. Gelernterin mukaan tämä piirre erottaa amerikkalaiset muista länsimaalaisista ja ennen kaikkea eurooppalaisista. Eurooppaa kantaa Gelernterin mukaan Yhdysvalloille yhä kaunaa, koska se selvisi ensimmäisestä maailmansodasta voittajana ja ilman pysyvää vahinkoa.

Valitettavasti David Gelernterin lähtökohtaisesti kiinnostavien ajatusten argumentointi ei avaudu lukijalle. Vaikka kirjailija toteaakin, että teoksessa käytetään menneisyyttä nykyhetken valaisemiseen, historian mutkia suoristetaan hieman liikaa. Esimerkiksi maailmassa tätä nykyä esiintyvällä Yhdysvaltain-vastaisuudella ei ole Gelernterin mukaan mitään tekemistä presidentti George W. Bushin ja republikaanien harjoittaman politiikan tai Irakin sodan kanssa. Se on lähtöisin Yhdysvaltain sisällissodasta.

Gelernterin Bushia kohtaan tuntema sympatia välittyy kenties parhaiten hänen pohtiessaan presidentin motiiveja Irakin sodan aloittamiseen: ”Kenties hän [Bush nuorempi] on niitä poikia, jotka haluavat olla kuin isänsä ja vielä hieman enemmän. Tämänkaltainen poika muistelee isänsä tekemiä virheitä [Saddamin jättäminen valtaan vuonna 1991] ja haluaa korjata ne.” Demokraatit sen sijaan saavat tuntea maanmiehensä vihan nahoissaan, sillä kirjailija näkee syyskuun 2001 terrori-iskut ennen kaikkea presidentti Bill Clintonin presidenttiyden perintönä.

Kirja on rakenteeltaan varsin rikkonainen eikä onnistu lunastamaan ensimmäisessä luvussa asetettuja tavoitteita. Teoksessa käydään läpi niin englanninkielisen Raamatun syntyhistoriaa, presidentti Abraham Lincolnin elämänvaiheita kuin puritaanien historiaa. Ensimmäiseen maailmansotaan johtanutta maailmanpoliittista tilannettakin esitellään, mutta tarinat yhteen solmiva punainen lanka nuhraantuu matkan varrella maantienharmaaksi katketen lopulta kokonaan. Kirjailijan mietteet ensimmäisestä maailmansodasta hämmentävät erityisesti suomalaista lukijaa, sillä Gelernter muistelee Euroopan kartan olleen ”elegantti ja selkeä” ennen vuotta 1914, kun ”[muun muassa] Unkarin ja Suomen valtioita ei ollut vielä olemassakaan”.

David Gelernter on epäilemättä onnistunut vakuuttamaan itsensä amerikanismin raamatullisesta luonteesta, mutta teoksen merkityksellisyys amerikkalaisuuden syvimmän olemuksen kuvaajana ei välity lukijalle.