Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

EU-piirien luetuin media on sumeilematon Politico – päätoimittaja Kaminskille Bryssel on kylä ja paneurooppalaisen tarinan keskus

Julkaisu päihittää kyselytutkimuksessa BBC:n ja Financial Timesin kaltaiset arvovaltaiset ja perinteiset mediat.

Politicon Euroopan-päätoimittaja Matthew Kaminskin mukaan Politicon juttujen tyyli on sellainen, että samoja juttuja ei voisi julkaista muissa lehdissä.

Jos asut Brysselissä tai seuraat työssäsi EU-aiheita, luet melko todennäköisesti Politicoa. Tilaat ehkä Ryan Heathin uutiskirjettä ja luet verkkosivuilta, miten draaman kaaret brexitistä pakolaiskriisiin kehkeytyvät EU-pääkaupungissa.

Politico on uutismedia, jota mepit, EU-virkamiehet ja EU-vaikuttajat lukevat eniten, selviää markkinatutkimuslaitos ComResin ja viestintätoimisto Burson Marstellerin kyselytutkimuksesta. Heinäkuussa julkaistuun tutkimukseen vastasi verkossa 230 EU-vaikuttajaa kuluvan vuoden helmi–kesäkuussa. 62 prosenttia vastaajista luki Politicoa vähintään kerran viikossa. Sama kyselytutkimus toteutettiin myös viime vuonna, ja silloinkin Politico oli sen kärjessä luetuimpana mediana.

Toiseksi suosituin uutislähde EU-piireissä oli kyselyn mukaan BBC, jota luki viikoittain 56 prosenttia vastanneista. Kolmanneksi suosituin oli verkkolehti Euractiv, jonka sivuilla 46 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti käyvänsä viikoittain. Brittilehti Financial Times puolestaan oli kyselyn neljänneksi suosituin media, jota 45 prosenttia vastanneista ilmoitti lukevansa viikoittain.

Euroopan-Politico on paitsi verkkolehti, myös kerran viikossa ilmestyvä paperilehti, joka aloitti toimintansa vuonna 2015. Sen suosio on suhteellisen merkittävä saavutus, sillä julkaisu on jättänyt taakseen arvovaltaiset ja perinteiset EU-uutismediat kuten Financial Timesin. Yhdysvaltalainen Politico on perustettu vuonna 2007.

Mikä tekee Politicosta niin suositun? Ulkopolitiikka kysyi sitä lehden Euroopan-päätoimittajalta Matthew Kaminskilta.

Olla lukijalle hyödyllinen sekä nautinto, jota ilman tämä ei voi olla. Näin Kaminski määrittelee Politicon perusideaa. Juttuja tehdään erityiselle kohdeyleisölle: niille, jotka ovat kiinnostuneita politiikasta ammattinsa takia tai jotka muutoin suhtautuvat politiikkaan ”pakkomielteisesti”. Toisin sanoen Politico ei tee juttuja kaikille.

Kun Kaminski ajattelee Brysseliä, hän ajattelee paneurooppalaista poliittista tarinaa ihmisistä ja eri valtioista. Hän uskoo, että kukaan muu ei osaa tai ole edes yrittänyt tehdä samaa Brysselille, mitä Politico tekee.

”Teemme juttuja Eurooppa-politiikasta, EU-instituutioista, Natosta ja tästä kaupungista kuin ne olisivat poliittinen keskus”, Kaminski sanoo. ”Kirjoitamme tästä paikasta sen itsensä takia. Kirjoitamme sen hahmoista, sen eri draamoista ja yhteenotoista kuin kirjoittaisimme Washingtonista tai Lontoosta.”

Se tarkoittaa samaa intensiteettiä, jolla eri mediat seuraavat kotimaidensa politiikkaa.

Kaminskille Politico-yhteisö on kylä. ”Jokainen kylä tarvitsee sanomalehtensä. Olemme Bryssel-kylän sanomalehti.”

Politicolle ominaista on uutisoida Brysselistä draaman keinoin, henkilöhahmojen ja heidän välistensä yhteenottojen kautta – jopa siinä määrin, että julkaisun sisältö voi vaikuttaa kevyeltä. Kaminski sanoo lehden noudattavan journalismin perusohjetta, jonka mukaan jutut vain pitää tehdä kiinnostaviksi. Hänen oma taustansa on perinteikkäässä Wall Street Journalissa.

”Politiikassa on suurimmaksi osaksi kyse yhteentörmäävistä intresseistä”, hän sanoo. Siihen taas liittyy taistelua ideoista, rahasta ja vallasta.

Politico ei ole Kaminskin mukaan Eurooppa-projektin puolella tai sitä vastaan, eikä se ole sidoksissa mihinkään puolueeseen. Julkaisu on yhdysvaltalais-saksalaisessa omistuksessa, mutta Kaminskin mukaan kummankaan maan lippua se ei heiluta. Politicon laaja-alaisuus näkyy hänen mielestään siinä, että toimituksessa työskentelee toistakymmentä eri kansallisuuksien edustajaa.

”En ole täällä välttämättä vaikeuttamassa EU:n toimintaa, mutta en myöskään helpottamassa sitä. Teemme bisnestä”, hän sanoo.

Kaminski näkee, että nyky-Euroopassa on meneillään vastaisku demokratialle. Se uhkaa myös lehdistönvapautta. Hänen mielestään hyvää toimittajaa ei ohjaa poliittinen agenda. Häntä ohjaa kilpailuhenkisyys.

”Hän yrittää tehdä hyviä uutisia, olla parempi kuin kilpailija.”