Tutkijat ehdottavat pakolaisille erityistalousalueita

Alexander Betts & Paul Collier: Refuge. Transforming a Broken Refugee System. Allen Lane 2017, 266 s.

Anna-Kaisa Hiltunen

Uuden kansainvälisen suojelujärjestelmän olisi kirjoittajien mukaan taattava kaksi asiaa: pakolaisten mah­dollisuudet parantaa oman elämänsä edellytyksiä heti ja päästä pois pakolaisuuden lim­bosta mahdollisimman pian.

Teollisuusmaissa asuu noin 2,7 miljoonaa pakolaista. Kansain­välinen yhteisö auttaa heitä noin 75 miljardilla dollarilla vuodessa. 

Kehittyvissä maissa asuu 14,5 miljoonaa pakolaista, joita YK:n pakolaisjärjestö auttaa. Heitä on yli viisi kertaa enemmän kuin teollisuusmaissa, mutta rahaa avustustyöhön käytetään vain murto-osa, noin viisi miljardia dollaria vuodessa.

Kansainvälinen pakolais­ten suojelujärjestelmä on siis uudistettava pikimmiten, vaativat kehityskysymysten ja siirtolaisuuden huippututkijat Paul Collier ja Alexander Betts.

Pakolaisjärjestelmän ongel­man ydin ovat leirit, joita kirjoittajat kutsuvat »humani­taarisiksi siiloiksi». Ne sijaitse­vat syrjäseuduilla, eikä pako­laisilla ole oikeutta työntekoon tai vapaaseen liikkuvuuteen. Leireillä yritetään tyydyttää perustarpeet mutta tapetaan ihmisten yritteliäisyys ja kyky parantaa oman elämänsä edellytyksiä.

Teoriassa leirien asukkailla on mahdollisuus kiintiöpako­laisuuteen tai kotiinpaluuseen. Käytännössä alle 200 000 pakolaista sijoitettiin leireiltä teollisuusmaihin vuonna 2016. Kotimaahansa palasi tai palau­tettiin noin 550 000.

Niinpä ainakin puolet kehit­tyvien maiden pakolaisista on lähtenyt leireiltä kaupunkei­hin. Ammanista, Beirutista tai Nairobista pakolaiset etsivät työtä – mutta virallisesti heillä ei ole oikeutta työntekoon. He päätyvät harmaaseen talou­teen, jos sinnekään.

Jos harmaa talous ei työl­listä, osa pakolaisista hakeutuu eteenpäin, vaikka henkensä kaupalla. Esimerkiksi osa Turkkiin paenneista syyrialai­sista ylitti vuonna 2015 Egean­meren päästäkseen Kreikkaan ja pohjoisemmaksi. Bettsin ja Collierin mukaan heillä ei enää ollut vaihtoehtoja. Syyrialais­perheiden säästöt oli käytetty naapurimaissa. Euroopasta perheiden nuorukaiset voisivat lähettää sukulaisilleen rahaa.

Uuden kansainvälisen suojelujärjestelmän olisi kirjoittajien mukaan taattava kaksi asiaa: pakolaisten mah­dollisuudet parantaa oman elämänsä edellytyksiä heti ja päästä pois pakolaisuuden lim­bosta mahdollisimman pian.

Yhdeksi ratkaisuksi kirjoit­tajat ehdottavat erityistalous­alueita, kuten Jordaniassa jo toimivaa kuningas Hussein bin Talalin aluetta. Kansainvälinen yhteisö on luvannut tukea aluetta miljardeilla. Jos yrityk­set onnistuvat synnyttämään sinne työpaikkoja, Jordania myöntää työluvan 200 000 syyrialaiselle. EU lupaa päästää alueen tuotteet markkinoilleen hyvin ehdoin.

Kirjoittajien mukaan kaikki voittaisivat, jos erityistalous­alueet toimisivat ja pakolais­järjestelmää onnistuttaisiin muuttamaan. Pakolaiset kerryttäisivät taitoja ja ansait­sisivat rahaa. Kun Syyrian sota joskus loppuisi, heillä olisi hyvät lähtökohdat palata kotiinsa. Toisaalta rikkaisiin maihin voisi päästä kiintiöpakolaiseksi sitä helpommin, mitä paremmin olisi ylläpitänyt työelämässä tarvittavia taitoja. Teollisuus­maat pystyisivät patoamaan hallitsematonta pakolaisuutta.

Mikään tästä ei kuitenkaan toteudu, jos teollisuusmailla ei ole poliittista tahtoa uudistuk­siin. Rahaa kyllä olisi. Kehitty­vien maiden pakolaisbudjetin kaksinkertaistaminen maksaisi vähemmän kuin EU:n parjattu pakolaissopimus Turkin kanssa.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää