UP-haastattelu: Pääministeri Sipilä harkitsisi kannustimia pakolaisia vastaanottaville EU-maille

Joonas Pörsti/UP
Eeva Anundi

Pakolaiskysymykseen pitäisi Sipilän mukaan löytää yhteinen EU-ratkaisu.

Sipilän mukaan myös Angela Merkel kannattaa järjestelmällistä etenemistä EU:n kehittämisessä.

Kaksi vuotta sitten pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ilmoitti olevansa valmis antamaan perheensä Kempe­leen-kodin turvapaikanhaki­joiden käyttöön. Suomeen oli saapunut elokuussa 2015 lähes 3 000 turvapaikanhakijaa. Syyskuussa tulijoiden määrä nousi yli kymmeneen tuhanteen.

Sipilät eivät lopulta majoit­taneet kotiinsa apua tarvit­sevia perheitä. Pääministeri kertoi Ylen radiolähetyksessä viime vuonna auttaneensa suuren lapsiperheen asumista muulla tavalla. Sipilä perusteli ratkaisua turvapaikanhaki­joiden omalla turvallisuu­della. Kotimaassaan vainon kohteeksi joutuneet olisivat joutuneet talossa julkisuuden valokeilaan.

»Turvapaikanhakijoiden virta pääsi hallitsematto­maksi, ja ihmisten virta kulki läpi Euroopan», Juha Sipilä muistelee tuota syksyä Ulkopolitiikka-lehden haastattelussa pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa.

Sipilän mielestä Euroopan unionilla on nyt käytössään oikeita lääkkeitä tilanteeseen. EU:n ja Turkin välillä on yhteis­työsopimus ja Afrikan maista esimerkiksi Egyptin kanssa tehdään yhteistyötä maahan­muuttopolitiikassa.

Pakolaisuuteen pitäisi hänen mukaansa vastata yhteistyössä YK-järjestöjen, kuten UNHCR:n, kanssa luo­malla paremmat olosuhteet lähemmäs kriisialueita, joilta ihmiset ovat lähteneet. Lisäksi tulisi kasvattaa pakolaiskiin­tiötä ja vastaanottaa hallitusti ihmisiä suoraan pakolaislei­reiltä.

»Minun mielestäni sen pitäisi olla yhteinen EU-ratkaisu. Olisin valmis korotta­maan pakolaiskiintiötä merkit­tävästikin.»

Sipilä ei ole valmis lyömään haastattelussa lukuja pöytään, vaan korostaa ajattelumallin muuttamista. Kohdistamalla apu kiintiöpakolaisiin voitaisiin hänen mukaansa auttaa kaik­kein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä.

»Se veisi pohjan salakuljettajien liiketoimintamallilta, joka on todella raakaa ihmisten hätään pohjautuvaa liiketoimintaa. Ihmiset ovat maksaneet isoja summia näistä reissuista. Tältä toimin­nalta pitäisi saada pohja pois.»

Erityisesti Saksa ja Ruotsi ovat vastaanottaneet leijonanosan Eurooppaan tulleista turvapaikanhakijoista. Sen sijaan muutamat EU:n jäsenmaat, kuten Puola, Unkari ja Tšekki ovat kieltäytyneet vastaanottamasta edes sitä pientä osaa Kreikkaan ja Italiaan saapuneista tulijoista, jotka niille on jyvitetty EU:n yhteisessä taakanjaossa.

Miten tulisi menetellä näi­den maiden kanssa, jotka eivät noudata yhdessä sovittuja sääntöjä?

»On keskusteltu laajem­minkin, pitäisikö sen näkyä jonkinlaisena menetyksenä hyvinvointia tasoittavissa rahastoissa tai koheesiorahoissa», Sipilä toteaa. Sank­tioiden sijaan hän nostaa itse kuitenkin esiin kannustimet.

»Myös siitä on keskusteltu, voisiko kannustin olla positii­vinen, eli tuetaan niitä maita, jotka hoitavat osuutensa silloin, kun kriisi on päällä.»

Eurooppa jännittää 24. syyskuuta järjestettäviä Saksan liittopäivävaaleja. Ei siksi, että tuloksesta olisi epäselvyyttä: liittokansleri Angela Merkelin johtamat kristillisdemokraatit johtavat ennusteita reilulla marginaalilla pääkilpailijaansa sosiaalidemokraatteihin. Kiinnostus kohdistuu vaalien jälkeiseen asetelmaan.

Merkelille avautuu neljän­nen kanslerikautensa alussa mahdollisuus ajaa isojakin uudistuksia esimerkiksi Euroo­pan talous- ja rahaliiton EMU:n hallintaan. Taustalla vaikuttaa Ranskan uuden presidentin Emmanuel Macronin pyrki­mys vahvistaa Ranskan taloutta lujittamalla euroalueen yhteis­työtä jopa yhteisellä budjetilla.

Sipilä palaa ajatuksissaan Berliiniin juhannuksen alla. Siellä hän keskusteli Merkelin kanssa Ranskan presidentin­vaihdoksesta ja EMU:n tule­vaisuudesta. Sipilän mukaan hänellä ja Merkelillä on saman­lainen näkemys peruslinjauksesta: »Haluamme mennä eteenpäin, mutta on edettävä hyvin järjestelmällisesti.»

Ennen kuin voidaan esimer­kiksi viimeistellä pankkiunioni ja kasvattaa yhteisvastuuta yhteiseurooppalaisella tal­letussuojalla, tulisi Sipilän mukaan varmistaa, että mui­den euromaiden pankit ovat yhtä hyvässä kunnossa kuin Suomessa. Jäsenmaiden tulisi pystyä toteuttamaan se, mistä on jo aiemmin yhdessä sovittu.

»Kaikkien näkökulmasta on tietysti parempi, jos kriisien varalta vastassa on isompi pohja. Onhan meilläkin koke­musta suomalaisesta pankki­kriisistä. Sen jälkeen on tehty kovasti toimia, ja suomalaiset pankit ovat nyt äärettömän hyvässä kunnossa. Se sama pitää tehdä muuallakin.»

Sama koskee Sipilän mukaan julkista taloutta. Hän kertoo puhuneensa aiheesta usein Ranskan edellisen pre­sidentin François Hollanden kanssa, joka ihmetteli, miten Suomessa pystyttiin toteut­tamaan kilpailukykysopimus. Kesällä Sipilä keskusteli aiheesta lyhyesti Eurooppa-neuvoston kokouksen aikana käytävällä Macronin kanssa.

»He yrittivät vähän pie­nempää uudistusta, ja siellä oli vastassa aikamoinen lakkoaalto. Macron esitti vaaleissa hyvän uudistusohjelman, joka sai äänestäjien tuen. Nyt se pitää vain saada käytännön toimeksi.»

Yksi Euroopan komission esittämistä uudistuksista on euroalueen yhteinen työttö­myysvakuutus, jonka avulla pidettäisiin huonoina aikoina pystyssä kansallista työttö­myysturvaa kriisin koettele­missa maissa. Onko Suomella ehdoton kanta myös tällaisiin uudistuksiin?

»Olemme tehneet linjauksen, että ei-sanaa pyritään välttämään näissä keskus­teluissa», Sipilä sanoo. EU:n pohjoisten ja eteläisten jäsen­maiden välillä on kuitenkin hänen mukaansa tyypillisesti käsityseroja siitä, mitä pitää olla valmiina, jotta seuraavan askeleen voi ottaa.

Suomi sijoittuu Sipilän kat­sannossa EU:n kehittämisessä keskitielle – keväällä pääminis­teri esitteli aiheesta prosessi­kaavionkin. Molemmat ääri­laidat tulivat hänen mukaansa esiin, kun EU:ssa käynnistettiin syksyllä 2016 pian brexit-pää­töksen jälkeen niin sanottu Bratislava-prosessi, jossa valtionpäämiehet keskustelivat unionin tulevaisuudesta.

Toisella laidalla on näke­myksiä, joiden mukaan unionia pitäisi heikentää ja toimivaltaa palauttaa jäsenmaille. Sitten on maita, jotka olisivat valmiita etenemään niin sanotussa liittovaltiokehityksessä nopeasti, vaikka muuttamalla perussopimuksia.

»Meille oli alusta pitäen selvää, että eritahtinen kehi­tys pitää mahdollistaa», Sipilä sanoo. »Jotkut myöhemmin EU:hun liittyneet maat kokivat, että jos on eritahtisuutta, maat jakautuvat A- ja B-luokkaan. Tätä se ei tarkoita.»

Sipilän mukaan eritahtisuus tulee näkymään esimerkiksi puolustusyhteistyössä, jota Suomi on ajanut määrätie­toisesti eteenpäin yhdessä isompien jäsenmaiden, etenkin Saksan ja Ranskan kanssa.

Tästä esimerkkinä on pysyvä rakenteellinen yhteistyö, jossa puolustusyhteistyön tiivistämi­sestä sovitaan »otsikkotasolla». Kaikki siihen osallistuvat EU-maat tekevät tiettyjä asioita.

Jotkut jäsenmaat voisivat sitten sopia lisämoduuleista, joista ne katsovat hyötyvänsä kansallisesti, mutta joihin kaik­kien ei tarvitse osallistua.

EU:n puolustusyhteistyöhön liittyy pääministerin mielestä virheellisiä käsityksiä. Tavoit­teena ei ole rakentaa yhteistä armeijaa maanosaan, jossa Nato on jo ratkaisu valtaosalle EU-maista. Yhteisiä harjoituksia ja hankintoja voidaan kuitenkin lisätä.

»Puolustusvoimat on nos­tanut esiin meriturvallisuuden, avaruusyhteistyön ja tieto­liikenteen puolella tehtävän yhteistyön. Saksalaiset ovat nostaneet esiin kyberturvalli­suuden. Hybridikeskus perus­tettiin nyt Suomeen, ja se on aloittanut toimintansa.»

Nämä ovat suuntia, joihin Suomi haluaa puolustusyhteis­työtä pääministerin mukaan puskea. »Tulemme varmasti olemaan siellä kaikessa mukana», Sipilä lisää.

Hän muistuttaa, että euro­alue ja vapaan liikkuvuuden Schengen-alue ovat jo itses­sään ilmentymiä eritahtisesta kehityksestä. Ne ovat avoimia kaikille EU:n jäsenmaille.

»Kaikilla on tiedossa kritee­rit, jotka täytettyään pääsee mukaan.»

»Aika vapaasti tekstaria laitetaan», Sipilä sanoo tutuistaan Eurooppa-neuvostossa.

Talouskriisi osoitti, että ete­läisten jäsenmaiden on vaikea kilpailla euroalueella Saksan kanssa vientiteollisuudessa. Bratislava-prosessin päätteeksi julkaistussa jäsenvaltioiden ja EU:n toimielinten yhteisessä Rooman julistuksessa luvataan rakentaa unioni, jonka »talou­det lähentyvät toisiaan» ja joka torjuu työttömyyttä, syrjäyty­mistä ja köyhyyttä.

Pitäisikö näiden tavoit­teiden edistämiseksi harmo­nisoida myös verotusta tai rakentaa yhteistä eurooppa­laista sosiaaliturvaa?

»Tätä tasoitusta tehdään jo EU:n budjetin kautta, Suo­mikin on nettomaksaja», Sipilä vastaa. Näitä rakenne- ja koheesiorahoja pitäisi käyttää jäsenmaiden kilpailukyvyn vahvistamiseen.

Sipilän mielestä vaihtoehtoinen tie olisi jättää uudis­tukset tekemättä ja perustaa tulonsiirtounioni. Siihen kaikki EU-maat eivät ole valmiita.

Jäsenmaiden välisten tuloerojen kaventumisesta hän nostaa esimerkiksi Baltian maat, jotka ovat kehittyneet nopeasti liityttyään EU:n jäse­niksi – sekä Irlannin.

»Toki eroja on, ja ne säilyvät tulevaisuudessakin. Tällainen pieni kilpailu EU:n sisällä pitää kaikki liikkeessä.» Pieni kilpailu EU:n sisällä pitää kaikki liikkeessä.

Silti hänkin on huolestunut eriarvoistumisesta ja etenkin eteläistä Eurooppaa vaivaa­vasta nuorisotyöttömyydestä.

»Oma kuvani EU:sta on kir­kastunut sikäli, että on paljon asioita, jotka ovat jäsenmai­den omissa käsissä, ja niin on oltava jatkossakin. Sitten on asioita, joissa voimme tehdä yhdessä paljon enemmän. Niihin kuuluvat puolustus ja sisämarkkinat.»

Sisäinen turvallisuus ja ter­rorismi ovat olleet EU-tasolla tapetilla koko Sipilän kaksi ja puoli vuotta kestäneen pääministerikauden ajan.

»Yhteistyötä on siinä lisätty, meillä on nyt yhteinen tilan­nekuva ja vaihdamme tietoja. Se on parantunut oleellisesti. Luvut eivät ole julkisia, eikä välttämättä ole tarpeenkaan olla, mutta paljon on pystytty estämään tällä yhteistyöllä.»

Suojelupoliisi otti kesä­kuussa käyttöön neliportaisen asteikon, jonka mukaan ter­rorismin uhka on Suomessa kohonnut. Suurimman uhkan muodostavat edelleen radikali­soituneet yksilöt ja pienryhmät.

Sipilän mukaan hallitus päättää mahdollisista lisätoi­menpiteistä, kun Turun puuko­tusten tutkinta on valmistunut. Pääministerin Twitter-tili tulvi iskujen jälkeen vihaviestejä. Monissa niistä syyllistetään Sipilää tapahtumista, koska hän lupasi kaksi vuotta sitten avata kotinsa ovet avuntarvit­sijoille.

Eurooppa-neuvostossa Sipilästä on tullut kahdessa ja puolessa vuodessa yksi pitkäai­kaisimpia jäseniä, kun eri mai­den pääministerit ja presidentit ovat vaihtuneet. Pidempään mukana ollut joukko on Sipilän mukaan tullut hänelle hyvinkin tutuksi.

»Leikillisesti sanomme keskenämme, että tämä on tällainen ryhmäterapiapaikka. Se on mukava tilanne kohdata kollegoja, jotka ovat kotimaan politiikassa saman tyyppisessä tilanteessa ja käydä keskus­teluja, miten te Tanskassa tai Hollannissa ratkaisitte vaikkapa jonkun työttömyysturvaan liittyvän kysymyksen.»

»Pidämme tiiviisti yhteyttä, meillä on toistemme kännykkänumerot ja aika vapaasti tekstaria laitetaan. Välillä tsempataan toisiamme ja välillä kysytään, mitä te tällä lausunnolla oikein tarkoitatte», Sipilä kuvailee yhteistyötä.

Instituutiona Eurooppa-neuvosto on valtakeskus, jolle on siirtynyt 2000-luvulla pal­jon unionin päätösvaltaa.

»Kyllähän se aika harvinai­nen yhteisö on, että 28 maan päämiehet ovat koolla näin säännöllisesti», Sipilä myöntää. »On tainnut olla vuosia, että kymmenen kertaa on nähty vuoden aikana.»

Sipilälle eurooppalainen perspektiivi tuli tutuksi jo 1990-luvulla, jolloin hän tapasi elektroniikka-alan yritystensä asiakkaita ja yhteistyökump­paneita Euroopassa. 2000-luvun alussa hän työskenteli toimitusjohtajana Elektrobitissä, jolla oli toimintaa 16:ssa Euroopan maassa.

EU-jäsenyyttä hän kertoo kannattaneensa alusta pitäen ja äänestäneensä unioniin liit­tymisen puolesta vuonna 1994.

»Euroalueeseen liittymi­sestä ei äänestetty, mutta pidin sitä yrittäjänä erittäin tärkeänä. Valuuttariski pienellä valuutta-alueella oli merkit­tävä osa yrityksen riskiä.»

Nyt Sipilä katsoo tehtä­väkseen huolehtia yhdessä muiden poliittisten päättäjien kanssa, että yhteisiä sääntöjä noudatetaan.

»Missään päin euroaluetta ei tulisi ajatella, että yhteiseen valuuttaan turvautuen pystyi­simme jättämään omat uudis­tukset tekemättä.»

Sipilä pitää EU:ta luonnolli­sena valintana Suomelle, joka kuuluu lännen arvoyhteisöön.

»Samat arvot konkreti­soituivat viimeksi Rooman julistuksessa, jossa korostettiin yhteistä arvopohjaa: demo­kratiaa, vapautta, vapaata liikkuvuutta ja heikommasta huolehtimista», hän sanoo.

Juha Sipilä

• Suomen 65. pääministeri toukokuusta 2015.
• Syntynyt Vetelissä 1961.
• Valmistui diplomi-insinööriksi Oulun yliopistosta 1986.
• Työskennellyt noin 40 yrityksen johtotehtävissä. Tie­nasi it-yhtiö Solitran myynnistä vuonna 1993 nykyrahassa yli 17 miljoonaa euroa.
• Kansanedustaja alkaen 2011 ja keskustan puheenjoh­taja alkaen 2012.
• Perheessä vaimo ja viisi lasta.

Haastattelu on tehty elokuun 17. päivänä. Lisäksi Sipilä antoi Ulkopolitiikalle sisäiseen turvallisuuteen ja terrorismiin liittyvän lisäkommentin Turun iskujen jälkeen.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää