Serbian johtajilla on EU:n tuki, vaikka maan oppositio ja lehdistö on ajettu ahtaalle

Aleksander Vučić.

Tijana Lekić, 30, ei peitä pettymystään huhtikuussa pidettyihin Serbian presidentinvaaleihin. Maan pääministeri Aleksander Vučić voitti murskaavin luvuin ensimmäisellä kierroksella.

»Olin suuttunut, ja halusin näyttää kaikille, kuinka vihainen olen», Lekić muistelee vaaliyön tunnelmia. »En voi sanoa, että Vučić olisi minun presidenttini.»

Lekić valmistui kolme vuotta sitten molekyylibiologian maisteriksi Belgradin yliopistosta. Työnhaku ei ole tuottanut tulosta. Hän on väsynyt työhaastatteluihin, joiden lopputuloksen määräävät valtaapitävät poliitikot.

»Työpaikat valtionyhtiöissä ja -virastoissa menevät vähemmän koulutetuille ja kokemattomille ihmisille, joilla on kontakteja puolueessa.» Lekić viittaa Vučićin johtamaan Edistyspuolueeseen, joka on ollut vallassa vuodesta 2014 lähtien.

Työpaikat annetaan puolueaktiiveille, alemmille puoluejäsenille, ystäville ja sukulaisille sekä vaikutusvaltaisten puoluejäsenten kotipaikkakuntalaisille serbialaisissa valtionyhtiöissä, ilmenee Secons-ajatushautomon viime vuonna julkaisemasta raportista.

Lekićin päässä kypsyy suunnitelma muut­taa ulkomaille, jos tilanne Serbiassa ei muutu. Hän uskoo löytävänsä oman alansa töitä Slo­veniasta.

Serbian valtion tilaston mukaan 30 000 ihmistä muuttaa vuosittain ulkomaille. Maa­ilman talousfoorumin raportti asetti Serbian 138 maan joukossa toiseksi viimeiselle sijalle kyvyssä pitää kiinni koulutetusta työvoimasta.

Kun Aleksander Vučić valittiin presidentiksi, Lekić lähti kymmenientuhansien muiden tur­hautuneiden opiskelijoiden, työttömien sekä matalien palkkojen lannistamien työläisten kanssa protestoimaan vaalitulosta.

Belgradin, Novi Sadin ja Nišin keskuskaduilla mielenosoittajat vaativat lehdistön­vapautta sekä puoluekytkösten vuoksi nimi­tettyjen virkamiesten irtisanomista. Viikkoja jatkuneet mielenosoitukset eivät herättäneet yksiselitteisiä reaktioita EU:ssa, jonka johta­jat ovat asettuneet EU-myönteisiä poliittisia uudistuksia lupaavan Vučićin taakse.

»EU ei enää puutu Serbian sisäisiin asioihin. Unionille riittää, että Vučić jatkaa neuvotteluja Kosovon kysymyksen ratkaisemiseksi», sanoo politiikan tutkija Boban Stojanović Belgradin yliopistosta.

Serbia ei tunnusta Kosovon itsenäisyyttä. EU on osapuolena neuvotteluissa, jotka tähtäävät maiden välisten suhteiden normalisointiin. Panokset ovat kovat, sillä Kosovon kysymys ja maiden viileät suhteet luovat jännitteitä Bal­kanilla.

Ihmisoikeus- ja sananvapausjärjestöt suh­tautuvat Vučićiin varauksella. »Alexander Vučićin valinta presidentiksi on askel kohti epäliberaalia demokratiaa, jossa on vapaat vaa­lit, mutta jossa ei enää ole vapaata lehdistöä, oikeusvaltion toimintaedellytyksiä tai perus­teellisia kansalaisoikeuksia», arvioi myös Sto­janović.

Epäliberaali demokratia on toimittaja Fareed Zakarian esittelemä käsite, joka kuvaa har­maata vyöhykettä demokratian ja diktatuurin välillä. Näiden valtioiden johtajat on valittu enemmän tai vähemmän rehellisillä vaaleilla, mutta kansalaisten perusvapauksien, oikeusval­tion periaatteiden ja riippumattoman median puuttuminen estävät demokratian toteutumi­sen sanan laajemmassa merkityksessä.

Presidenttinä Vučićilla ei ole juurikaan toi­meenpanovaltaa. »Silti hän on yhä Serbian vai­kutusvaltaisin poliitikko, joka ohjaa hallitusta ja tekee poliittisia päätöksiä», Stojanović ker­too. Hänen mukaansa Vučićilla on kaksoisrooli puoluejohtajana ja presidenttinä, joka puolu­eensa kautta voi hallita pääministeriä, minis­tereitä sekä apulaisministereitä.

Kesäkuun lopussa Serbian parlamentti hyväksyi Vučićin ehdokkaan Ana Brnabićin pääministeriksi. Hän on ensimmäinen avoi­mesti homoseksuaali pääministeri Balkanin alueella. Serbiassa presidentti ehdottaa pää­ministeriä parlamentille, mutta presidentin valtaoikeudet ovat lähinnä seremoniallisia.

Vučić nimitti Brnabićin julkishallinnon ministeriksi elokuussa 2016, mutta tämä ei ole parlamentin jäsen eikä ole toiminut vaaleilla valituissa tehtävissä.

»Brnabićin valinta on yritys miellyttää Eurooppaa», Stojanović sanoo. Hän ei kuitenkaan usko, että kokematon ja poliittisen eliitin ulko­puolelta tuleva Brnabić voi toimia itsenäisesti.

Tilanne Serbiassa muistuttaa toista epäli­beraalia demokratiaa, Venäjää. Vuonna 2008 kaksi kautta presidenttinä toiminut Vladimir Putin siirtyi pääministeriksi ja Dmitri Med­vedevistä tuli Venäjän presidentti. Todellisuu­dessa Putin oli tiukasti vallankahvassa.

EU ei ole löytänyt ratkaisua epäliberaalei­hin demokratioihin: niitä on juurtunut myös unionin sisään. Toukokuussa Euroopan parla­mentti hyväksyi päätöslauselman, joka vaati unionia käynnistämään virallisen rikkomus­menettelyn Unkaria vastaan. Viktor Orbánin hallitus on rajoittanut lehdistönvapautta sekä perustuslakituomioistuimen valtaa.

»EU on toistaiseksi tehnyt liian vähän vai­kuttaakseen tilanteeseen. Suurin ongelma on, mitä tehdä niiden maiden kanssa, jotka ovat jo unionin sisällä», sanoo kansainvälisen politii­kan tutkija Heino Nyyssönen Turun yliopis­tosta. »Sen sijaan jäsenehdokasmaiden kanssa jäsenyysneuvotteluita voidaan käyttää taivut­telukeinona», Nyyssönen jatkaa.

Eurooppalaiset johtajat ovat valmiita jous­tamaan demokratiasta ja kansalaisoikeuksista poliittisesti vaikeina aikoina, arvioi Grazin yli­opiston Kaakkois-Euroopan tutkimuksen pro­fessori Florian Bieber. Pakolaiskriisi, brexit ja oikeistopopulismin nousu syövät unionin voi­mavaroja.

»Ulkopuoliset toimijat ovat olleet valmiita katsomaan tiettyjä autoritäärisiä taipumuksia läpi sormien vakauden vuoksi», Bieber kertoo ja viittaa Kosovon tilanteeseen. Hänen mukaansa EU:n on myös vaikea löytää uskottavaa poliit­tista vaihtoehtoa Serbiassa. Vučićin autoritää­rinen politiikka on heikentänyt oppositiopuo­lueiden toimintaedellytyksiä.

Lehdistönvapaus on kaventunut siitä läh­tien, kun Vučićista tuli pääministeri touko­kuussa 2014. Näin kuvaa Toimittajat ilman rajoja -järjestön tuore raportti.

Televisio on tärkein uutislähde serbialai­sille. Vain reilulla 60 prosentilla on pääsy inter­netiin. Nyt Vučić kontrolloi kaikkia kansallisia, alueellisia ja paikallisia tv-asemia, sanoo ruot­salaisen Civil Rights Defenders -ihmisoikeus­järjestön Euroopan toimintojen johtaja Goran Miletić. Hänen mukaansa lehdistönvapauden rajoitukset ovat vaikuttaneet negatiivisesti oppositiopuolueiden mahdollisuuksiin osal­listua tasapuoliseen poliittiseen kilpailuun Serbiassa.

Birodi-tutkimuslaitoksen tekemän selvityk­sen mukaan Vučić sai presidentinvaalien alla jopa 120 kertaa enemmän medianäkyvyyttä kuin muiden puolueiden ehdokkaat.

»Median tila Serbiassa on todella heikko, ja monet asiantuntijat pitävät sitä huonompana kuin Miloševićin valtakautena. Se kuulostaa uskomattomalta, mutta Miloševićin aikana meillä oli useita sanomalehtiä ja tv-kanavia», Miletić sanoo.

Vuonna 2015 Serbian katsotuin viihdeka­nava TV Pink lähetti nelituntisen erikoisohjel­man. Se kertoi, että itsenäiset mediat, kuten EU:n rahoittama BalkanInsight, ovat ulkovalto­jen keino horjuttaa Vučićin hallitusta. Viime vuonna Center for Investigative Journalism of Serbia -järjestö paljasti, että TV Pink on saa­nut tukia ja lainatakauksia valtiorahoitteiselta vienninedistämiskeskukselta lähes neljän mil­joonan euron arvosta.

Miletićin mukaan hallitus painostaa valtio­rahoitteisia uutismedioita. Sen sijaan yksityisiin mediataloihin hallitus vaikuttaa mainostulojen kautta. South East European Media Observa­tory -järjestön vuonna 2014 julkaiseman rapor­tin mukaan valtionyhtiöt ja -virastot vastaavat 25–40 prosentista maan mainostuloista.

Lisäksi johtavien poliitikkojen läheiset suh­teet liike-elämään tekevät median hallinnasta mahdollista. »Muutama mainostoimisto vas­taa suuresta osasta mainoksia, ja ne kaikki ovat Vučićin lähipiirin omistuksessa», Miletić sanoo.

Serbian hallituksen korruptionvastainen työryhmän vuonna 2015 julkaiseman raportin mukaan 50:stä keskeisestä mediasta lähes joka toisen omistusrakenne on epäselvä. Erityisesti laajalevikkisten iltapäivälehtien sisällöt myö­täilevät hallituksen poliittista linjaa.

Tutkivaan journalismiin erikoistunut Orga­nized Crime and Corruption Reporting Pro­ject -järjestö raportoi toistuvasti vuonna 2016, miten hallitusta tukeva Informer-iltapäivälehti on hyökännyt itsenäisiä ja tutkivia toimittajia vastaan. Informer on vaatinut, että hallitus sää­täisi Venäjän tapaan lain, joka kieltäisi ulko­maiset kansalaisjärjestöt Serbiassa.

Angela Merkel sanoi vuonna 2014 olevansa huolestunut Vladimir Putinin halusta haas­taa EU:n vaikutusvalta Balkanilla. Paradoksaa­lisesti huoli Venäjän vaikutusyrityksistä Ser­biassa vaikuttaa eurooppalaisiin johtajiin, jotka katsovat ihmisoikeusjärjestöjen kritiikkiä sekä korruptiosyytöksiä läpi sormien.

Vučić on pitänyt yllä läheisiä suhteita Putiniin, kieltäytynyt osallistumasta Venä­jän vastaisiin talouspakotteisiin ja päättänyt sotilasyhteistyöstä Moskovan kanssa. EU-jäse­nyyttä kannattava Vučić on silti mieluisampi neuvottelukumppani Brysselille kuin väistyvä presidentti Tomislav Nikolić. »Serbia on ainoa asia, jota rakastan enemmän kuin Venäjää», avoimesti Venäjän-mielinen Nikolić julisti vuonna 2012.

Florian Bieberin mukaan eurooppalaisten johtajien päätös tukea Vučićia on reaalipoli­tiikkaa. Serbian heikko oppositio, EU:n sisäiset haasteet sekä Venäjän painostusyritykset eivät jätä selkeitä vaihtoehtoja Vučićin politiikalle.

Bieberin mukaan EU:n on kuitenkin kor­kea aika arvioida kriittisesti sen omia toimia itsevaltaisten johtajien suhteen. »Yhdysvallat on ollut valmiimpi toimimaan vaikeissa tilan­teissa Balkanilla», hän sanoo.

Sananvapausjärjestöt, kuten Euroopan jour­nalistiliitto (EFJ), ovat arvostelleet EU:n laajen­tumiskomissaaria Johannes Hahnia toimetto­muudesta Serbian suhteen. Vuonna 2015 Hahn kieltäytyi tuomitsemasta lehdistönvapauden rajoituksia Serbiassa. »Olen valmis toimimaan, mutta tarvitsen todisteita enkä vain huhuja», Hahn totesi tuolloin medialle.

»Yhteistyö päättäjien kanssa ei tarkoita, että vaikeita kysymyksiä ei käsiteltäisi», Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottaja Maja Koci­jančič vastasi Ulkopolitiikan tiedusteluun Euroo­pan komission suhtautumisesta sananvapau­teen Serbiassa. Kocijančič ei kommentoinut kysymystä siitä, tunnustaako laajentumisko­missaari Hahn lehdistönvapauden loukkauk­set maassa.

EU-jäsenyyden kannatus on vähentynyt merkittävästi viimeisen kahdeksan vuoden aikana. Vuonna 2009 serbialaisista 67 prosent­tia kannatti jäsenyyttä. Vuonna 2017 luku oli pudonnut 43 prosenttiin.

»En näe mahdollisuuksia myönteiselle kehi­tykselle lähivuosina», sanoo Civil Rights Defen­dersin Goran Miletić Serbian tulevaisuudesta.

Kansalaisaktivismi ja protestit ovat yksi suojakeino vallan väärinkäytöksiä vastaan. Kun Tijana Lekićin kaltaiset koulutetut nuor­ten muuttavat ulkomaille, epäselväksi jää, kuka Serbiassa tulevaisuudessa enää protestoi.

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava sosiologian laitoksella Oxfordin yliopistossa.