Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kiista turvapaikanhakijoista teki Saksan hallituksen synnytyksestä poikkeuksellisen vaikean – näin tapahtumat etenivät

Tuula Toivio
CLEMENS BILAN/EPA/ALL OVER PRESS

SPD suostui harkitsemaan uutta kautta kristillisdemokraattien apupuolueena vasta Steinmeierin vetoomuksen jälkeen.

Hallitustunnusteluiden jälkeen katseet Saksassa kääntyivät SPD-taustaiseen liittopresidenttiin Frank-Walter Steinmeieriin.

Marraskuussa hallitustunnusteluissa epäonnistunutta Jamaika-koalitiota repivät erityisesti maahanmuuttoon ja ilmastopolitiikkaan liittyneet kysymykset. Angela Merkelin johtamat kristillisdemokraatit (CDU) ja sen baijerilainen sisarpuolue CSU sekä vihreät ja liberaalipuolue FDP olivat erimielisiä myös ulkopoliittisista kysymyksistä ja »solidaarisuusverosta» itäiselle Saksalle.

»Saksassa on pitkään puhuttu siitä, ettei käydä oikeaa poliittista keskustelua. Nyt keskustellaan, ja se on tervettä», sanoo saksalainen politiikan tutkija Niklas Helwig. Hän työskentelee hallituksen rahoittamassa Stiftung Wissenschaft und Politik -tutkimuslaitoksessa.

FDP otti yhteen etenkin vihreiden kanssa. Takaisin liittopäiville nousseen Christian Lindnerin johtama FDP ajaa tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa. Se yrittää verkkolehti Politicon mukaan tavoitella konservatiivisia äänestäjiä, jotka ovat pettyneet Merkelin pakolaispolitiikkaan. FDP ei myöskään pitänyt siitä, että ulkoministeriö jäisi vihreiden hoteisiin.

Yksi suuri kiistanaihe oli kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttaminen. Tällaisia henkilöitä oli Saksan viranomaisten laskelmien mukaan marraskuussa maassa 158 000. Heistä noin 118000 oli saanut lykkäystä palautukselle esimerkiksi sairauden tai lähtömaan poliittisen epävakauden vuoksi. Vihreiden mielestä ketään ei pitäisi palauttaa ainakaan Afganistaniin.

Vihreät vastusti myös maahan päästettävien pakolaisten määrän rajoittamista 200 000:een vuodessa. Spiegelin mukaan vihreät olisi taipunut loppusuoralla muiden puolueiden vaatimukseen sillä ehdolla, että perheenyhdistämiset sallitaan. Vihreät olisi myös hyväksynyt Spiegelin mukaan CDU:n ja CSU:n vaatimukset tunnustaa Algeria, Tunisia ja Marokko turvallisiksi lähtömaiksi. FDP ei suostunut kompromissiratkaisuun.


Vihreät torjui myös kaasuputki Nord Stream 2:n. Itämeren ali Venäjältä Saksaan kulkevan uuden kaasuputken suunnittelu on edennyt kristillisdemokraattien ja sosiaalidemokraattien yhteishallituksen aikana.

»Nord Stream ei ole energiapoliittisesti välttämätön, ja Eurooppa-politiikan näkökulmasta se antaa Keski- ja Itä-Euroopan maille sekä Pohjoismaille väärän viestin, että Venäjä ja Saksa sopivat asioista niiden selän takana», sanoo vihreiden kansanedustaja, entinen europarlamentaarikko Franziska Brantner Ulkopolitiikalle.

Lisäksi vihreät vaati neuvotteluissa hiilivoimaloiden alasajoa ja fossiilisia polttoaineita käyttävien kulkuneuvojen kieltämistä, mutta puolue oli lopulta valmis joustamaan toimeenpanon aikataulussa.

Saksa on jo aiemmin tehnyt päätöksen luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä. Kynnyskysymyksiä vihreillä oli Brantnerin mukaan neljä, kaikki yhtä tärkeitä.

»Ilmastonmuutos, pakolaiskysymys, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja Euroopan unionin kehittäminen ja vakauttaminen. Syyriasta tulleiden pakolaisten perheiden yhdistäminen on meille keskeinen teema. Ei pelkästään sotaa pakenevien, vaan myös toissijaisen suojelun tarpeessa olevien», Brantner sanoo.

Toissijaisen suojelun tarpeessa olevilla tarkoitetaan ihmisiä, joiden turvapaikkahakemus on hylätty mutta joilla on perusteltu syy pelätä vainoa lähtömaassaan. Heidän perheidensä yhdistäminen on Saksassa kielletty ainakin ensi vuoden maaliskuuhun.

Muut neuvotteluosapuolet halusivat jatkaa kieltoa uudella asetuksella tämän jälkeenkin. Erityisen tärkeä tämä kysymys oli CSU:lle.

Kaikki Jamaika-koalition puolueet pyrkivät Saksan ja Ranskan yhteistyön vahvistamiseen, mutta näkemykset keinoista vaihtelivat.

»Emmanuel Macronin ajatukset ovat sopusoinnussa Saksan vihreiden ehdotuksen kanssa, että perustetaan eurooppalainen tulevaisuuden rahasto, joka luo lisää mahdollisuuksia julkisiin investointeihin», Brantner sanoo.

Vaalitappion kärsinyt sosiaalidemokraattinen puolue väläytti hallitustunnusteluiden päätyttyä vähemmistöhallituksen mahdollisuutta.

»Sellaista ei ole Saksassa koskaan ollut, ja sellaisen turvin olisi erittäin vaikeaa saada aikaan päätöstä vaikkapa Saksan mahdollisista sotilastoimista Afganistanissa tai talousvaikeuksiin joutuneen EU-maan pelastuspaketista», sanoo Niklas Helwig.

SPD suostui harkitsemaan uutta kautta kristillisdemokraattien apupuolueena vasta Steinmeierin vetoomuksen jälkeen.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

 
Ulkopolitiikka 4/2017

Kiista turvapaikanhakijoista teki Saksan hallituksen synnytyksestä poikkeuksellisen vaikean – näin tapahtumat etenivät

Tuula Toivio

UP katsoi hypetetyn Kalevalanmaan, joka tekee Oopperatalosta viihteen näyttämön – teos on puhutteleva runsaudensarvi

Eeva Innola

EU on jo melkein liittovaltio, mutta siitä ei haluta puhua – näin federalismista tuli poliittinen lyömäase

Laura Myllymäki/UP

Botit ja kyborgit sorkkivat ajatteluamme verkossa päivittäin – tutkija: sääntelyn pallo on valtiollisilla toimijoilla

Kaarina Vainio/UP

Itsenäisen Suomen historia on menestystarina, johon liittyy kiusallisia piirteitä: perustuslakia on taivutettu moneen kertaan

Johanna Rainio-Niemi

Miksi naiset eivät puhu ulkopolitiikasta?

Kaarina Vainio/UP

Ugandassa pakolainen saa maatilkun, koulunkäyntioikeuden ja vapauden liikkua

Janne Salomaa

Uutuuskirja kuin jännitysromaani: Euroopan äärioikeisto ja Venäjä hyötyvät yhteyksistään

Janne Riiheläinen

Kirja: Brexit on Irlannille pilvi ilman kultareunusta – Pohjois-Irlannin rauhanprosessi voi vaarantua

Pasi Myöhänen

Liittovaltion hyvät puolet

Teija Tiilikainen/UP

Kohti sosiaalisesti oikeudenmukaista Eurooppaa

Vertti Kiukas

Venäläisen Vladimir Kara-Murzan sisäelimet lakkasivat yhtäkkiä toimimasta – kahdesti myrkkyä saanut dissidentti ei tiedä, miten ainetta päätyi hänen kehoonsa

Joonas Pörsti/UP

Jännitteitä, EU:n paikka pöydässä ja Yhdysvaltain kokoinen kysymysmerkki – Näin presidenttiehdokkaat tulkitsevat maailman tilaa vuonna 2024

Janne Salomaa, Laura Myllymäki & Tuula Toivio

 

Katastrofin hinta

Laura Myllymäki/UP

Raqqan toinen valtaus

Saana-Maria Jokinen

Erilaiset diktatuurit

Pirkko Pöntinen

Kansallisvaltion jälkeen

Heidi Hautala

Alueiden Euroopasta liittovaltioksi

Hannu Reime

Kansanvalta hajautuu eri tasoille

Jutta Urpilainen

Uusi maailmanpoliisi

Matti Koskinen

Vuonna 2024

Janne Salomaa ja Laura Myllymäki/UP

Iskunkestävät

Laura Myllymäki/UP

Tyrkkyvaltiot vailla tunnustusta

Olli Ruohomäki

Kiinan hoiperteleva talous

Tuula Toivio

Pulmalliset hauraat valtiot

Olli Ruohomäki

Jihadismi yllätti Ranskan

Janne Hopsu

Mafia rakastaa demokratiaa

Ville Ropponen

Taakanjako on ikuisuusaihe

Matti Pesu

Balkan järjestöjen vallassa

Heta Muurinen

Demokraattien toivo

Jenni Heikka

Ensimmäinen tv-presidentti

Anna-Kaisa Hiltunen

Nooan jälkeläiset

Joonas Pörsti/UP

Mikä ihmeen G?