Teoksen kuvasto on tunnistettavaa, mutta samalla se viestii, että yhtä ja yhtenevää Kalevanmaan kansaa ei välttämättä ole, kirjoittaa Eeva Innola.
Kalevalanmaa on tanskalaisen Kenneth Greven viimeinen tuotanto Kansallisbaletissa.
Ensimmäisen puoliajan jälkeen mieltä kalvaa epäilys liiallisesta pateettisuudesta. Toinen puoliaika iskee peliin kaikki kliseet – mutta tekee sen niin yltäkylläisesti, että esityksen parissa ei voi olla viihtymättä.
Tanskalaisen Kenneth Greven kauden viimeinen tuotanto, Kalevalanmaa-suurteos, on runsaudensarvi. Se ei vain summaa hänen kauttaan Kansallisoopperan baletin taiteellisena johtajana vaan erittelee pari vuosisataa suomalaisen identiteetin rakennuspalikoita. Aino kertojahahmona johdattaa tarinaa läpi vuosisatojen kalevalamitasta älypuhelinaikaan.
Sotien kipupisteitä kuvataan tanssin keinoin. Greven koreografioille tyypillisiä, näyttäviä joukkokohtauksia on paljon. Niiden vastapainoksi olisi kaivannut myös rauhallisempia kohtauksia.
Suomi 100 -vuoden juhlateokseksi Greven tulkinta on osuva. Kulttuuriviittauksissa on jotakin kaikille: Lemminkäisen kuolema nostaa kylmät väreet, kuikka huutaa kesäyössä ja Joutsenlampi Tuonelasta kumartaa balettiperinteelle. Teoksen kuvasto on tunnistettavaa, mutta samalla se viestii, että yhtä ja yhtenevää Kalevanmaan kansaa ei välttämättä ole. Esityksen katsominen on kuitenkin yhteinen kokemus.
Jos väki lähtee oopperasalista nauraen tai vähintään leveästi hymyillen, yleisöä on puhuteltu. Teos ei välttämättä ole ylevöittävää korkeakulttuuria, mutta miksi Oopperatalo ei voisi useammin olla myös viihteen näyttämö.
Klassisen kokoillan baletin sijaan Kalevalanmaa on pikemmin musikaali. Siinä piilee teoksen viehätys: harvassa ovat kerrat, jolloin musikaalia säestää sinfoniaorkesteri, lavalla ovat ammattitanssijat ja esitystä maustavat artistit, Oopperan kuoro sekä näyttävän tyylikäs valaistus- ja lavasuunnittelu.Kalevalanmaa Suomen Kansallisoopperassa 3.2.2018 saakka. Liput alk. 49 eur.
Kirjoittaja on tutkija Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelmassa.
Janne Salomaa ja Laura Myllymäki/UP