Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

UP katsoi hypetetyn Kalevalanmaan, joka tekee Oopperatalosta viihteen näyttämön – teos on puhutteleva runsaudensarvi

Eeva Innola
Suomen Kansallisbaletti/Mirka Kleemola

Teoksen kuvasto on tunnistettavaa, mutta samalla se viestii, että yhtä ja yhtenevää Kalevanmaan kansaa ei välttämättä ole, kirjoittaa Eeva Innola.

Kalevalanmaa on tanskalaisen Kenneth Greven viimeinen tuotanto Kansallisbaletissa.

Ensimmäisen puoliajan jälkeen mieltä kalvaa epäilys liiallisesta pateettisuudesta. Toinen puoliaika iskee peliin kaikki kliseet – mutta tekee sen niin yltäkylläisesti, että esityksen parissa ei voi olla viihtymättä.

Tanskalaisen Kenneth Greven kauden viimeinen tuotanto, Kalevalanmaa-suurteos, on runsaudensarvi. Se ei vain summaa hänen kauttaan Kansallisoopperan baletin taiteellisena johtajana vaan erittelee pari vuosisataa suomalaisen identiteetin rakennuspalikoita. Aino kertojahahmona johdattaa tarinaa läpi vuosisatojen kalevalamitasta älypuhelinaikaan.

Sotien kipupisteitä kuvataan tanssin keinoin. Greven koreografioille tyypillisiä, näyttäviä joukkokohtauksia on paljon. Niiden vastapainoksi olisi kaivannut myös rauhallisempia kohtauksia.

Suomi 100 -vuoden juhlateokseksi Greven tulkinta on osuva. Kulttuuriviittauksissa on jotakin kaikille: Lemminkäisen kuolema nostaa kylmät väreet, kuikka huutaa kesäyössä ja Joutsenlampi Tuonelasta kumartaa balettiperinteelle. Teoksen kuvasto on tunnistettavaa, mutta samalla se viestii, että yhtä ja yhtenevää Kalevanmaan kansaa ei välttämättä ole. Esityksen katsominen on kuitenkin yhteinen kokemus.

Jos väki lähtee oopperasalista nauraen tai vähintään leveästi hymyillen, yleisöä on puhuteltu. Teos ei välttämättä ole ylevöittävää korkeakulttuuria, mutta miksi Oopperatalo ei voisi useammin olla myös viihteen näyttämö.

Klassisen kokoillan baletin sijaan Kalevalanmaa on pikemmin musikaali. Siinä piilee teoksen viehätys: harvassa ovat kerrat, jolloin musikaalia säestää sinfoniaorkesteri, lavalla ovat ammattitanssijat ja esitystä maustavat artistit, Oopperan kuoro sekä näyttävän tyylikäs valaistus- ja lavasuunnittelu.

Kalevalanmaa Suomen Kansallisoopperassa 3.2.2018 saakka. Liput alk. 49 eur.

Kirjoittaja on tutkija Ulkopoliittisen instituutin Euroopan unioni -tutkimusohjelmassa.


 


 
Ulkopolitiikka 4/2017

Kiista turvapaikanhakijoista teki Saksan hallituksen synnytyksestä poikkeuksellisen vaikean – näin tapahtumat etenivät

Tuula Toivio

UP katsoi hypetetyn Kalevalanmaan, joka tekee Oopperatalosta viihteen näyttämön – teos on puhutteleva runsaudensarvi

Eeva Innola

EU on jo melkein liittovaltio, mutta siitä ei haluta puhua – näin federalismista tuli poliittinen lyömäase

Laura Myllymäki/UP

Botit ja kyborgit sorkkivat ajatteluamme verkossa päivittäin – tutkija: sääntelyn pallo on valtiollisilla toimijoilla

Kaarina Vainio/UP

Itsenäisen Suomen historia on menestystarina, johon liittyy kiusallisia piirteitä: perustuslakia on taivutettu moneen kertaan

Johanna Rainio-Niemi

Miksi naiset eivät puhu ulkopolitiikasta?

Kaarina Vainio/UP

Ugandassa pakolainen saa maatilkun, koulunkäyntioikeuden ja vapauden liikkua

Janne Salomaa

Uutuuskirja kuin jännitysromaani: Euroopan äärioikeisto ja Venäjä hyötyvät yhteyksistään

Janne Riiheläinen

Kirja: Brexit on Irlannille pilvi ilman kultareunusta – Pohjois-Irlannin rauhanprosessi voi vaarantua

Pasi Myöhänen

Liittovaltion hyvät puolet

Teija Tiilikainen/UP

Kohti sosiaalisesti oikeudenmukaista Eurooppaa

Vertti Kiukas

Venäläisen Vladimir Kara-Murzan sisäelimet lakkasivat yhtäkkiä toimimasta – kahdesti myrkkyä saanut dissidentti ei tiedä, miten ainetta päätyi hänen kehoonsa

Joonas Pörsti/UP

Jännitteitä, EU:n paikka pöydässä ja Yhdysvaltain kokoinen kysymysmerkki – Näin presidenttiehdokkaat tulkitsevat maailman tilaa vuonna 2024

Janne Salomaa, Laura Myllymäki & Tuula Toivio

 

Katastrofin hinta

Laura Myllymäki/UP

Raqqan toinen valtaus

Saana-Maria Jokinen

Erilaiset diktatuurit

Pirkko Pöntinen

Kansallisvaltion jälkeen

Heidi Hautala

Alueiden Euroopasta liittovaltioksi

Hannu Reime

Kansanvalta hajautuu eri tasoille

Jutta Urpilainen

Uusi maailmanpoliisi

Matti Koskinen

Vuonna 2024

Janne Salomaa ja Laura Myllymäki/UP

Iskunkestävät

Laura Myllymäki/UP

Tyrkkyvaltiot vailla tunnustusta

Olli Ruohomäki

Kiinan hoiperteleva talous

Tuula Toivio

Pulmalliset hauraat valtiot

Olli Ruohomäki

Jihadismi yllätti Ranskan

Janne Hopsu

Mafia rakastaa demokratiaa

Ville Ropponen

Taakanjako on ikuisuusaihe

Matti Pesu

Balkan järjestöjen vallassa

Heta Muurinen

Demokraattien toivo

Jenni Heikka

Ensimmäinen tv-presidentti

Anna-Kaisa Hiltunen

Nooan jälkeläiset

Joonas Pörsti/UP

Mikä ihmeen G?