Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Venezuelan Madurolta loppuivat liittolaiset kansainvälisessä politiikassa – tarjoaako heikko oppositio vastusta vaaleissa?

Maija Salmi
Miguel Gutierrez/EPA/ALL OVER RESS

Suurin osa venezuelalaisista haluaa presidentti Nicolas Maduron pois vallasta. Oppositiolla on kuitenkin omat ongelmansa: MUD-liittoutumaan kuuluvien puolueiden väliset näkemyserot ovat suuria. Lue juttu kokonaisuudessaan Ulkopolitiikka-lehdestä 1/2018 tai Lehtiluukusta.

Mies kuivatti vaatteitaan Caracasissa joulukuussa. Osa pääkaupungin asukkaista on löytänyt suojaisan majapaikan siltojen alta.
 
Maduro kilpailee Maduron kanssa, otsikoi toistaiseksi ainoa riippumaton Venezuelassa julkaistava päivälehti El Nacional pääkirjoitussivullaan tammikuun lopussa.
 
Lehden otsikossa on perää, sillä edesmenneen Hugo Chavezin sosialistihallinnon manttelinperijä presidentti Nicolas Maduro on käytännössä estänyt lukuisien oppositiovaikuttajien osallistumisen ennenaikaisiin presidentinvaaleihin. Alun perin huhtikuulle kaavaillut vaalit on siirretty toukokuulle. 

Vaalien siirtäminen on seurausta Maduron vastaehdokkaan Henri Falcónin ja hallituksen käymistä neuvotteluista. Neuvottelujen tuloksena Falcón päätti asettua ehdolla opposition vastustuksesta huolimatta. Valtaosa oppositioliittoumaan (MUD) kuuluvista puolueista on päättänyt boikotoida vaaleja, ja oppositio on tuominnut Fálconin ehdokkuuden. 

Yksi oppositiovaikuttajista on keskustavasemmistolaisen Voluntad Popular -puolueen johtaja Leopoldo López, joka tuomittiin 14 vuodeksi vankeuteen väkivallan käyttöön yllyttämisestä vuoden 2014 mielenosoituksissa. Viime vuonna hänet vapautettiin erittäin tarkasti vartioituun kotiarestiin. Lópezin liikkeitä valvoo jalkaan laitettu panta. Hän on ensimmäinen venezuelalaisvanki, joka kantaa kyseistä pantaa.
 
Ehdolleasettumiskielto koskee myös monia muita oppositiopoliitikkoja, kuten Chavezille vuonna 2012 hävinnyttä Henrique Capriles Radonskia. Lähes kaikki muut johtohahmot ovat joko vangittuina tai maanpaossa, kuten kotiarestista muutama kuukausi sitten Espanjaan karannut pääkaupunki Caracasin entinen kaupunginjohtaja ja senaattori Antonio
Ledezma
.
 
Siksi puolueen toimistolla on helmikuisena perjantaina hiljaista. Leopoldo Lópezin äiti Antonietta Mendoza de López on luvannut kertoa sekä puolueen että poikansa tilanteesta. Mendoza de López ei itse ole puoluepoliitikko, mutta hän on kampanjoinut sitkeästi poikansa vapauttamisen puolesta.
 
Voluntad Popular on yksi 11:sta puolueesta, jotka muodostavat ennen vuoden 2008 presidentinvaaleja perustetun oppositioliittouman, joka tunnetaan nimellä MUD (Mesa de la Unidad  Democrática). Puolue on ilmoittanut boikotoivansa vaaleja. Caracasissa Altamiran kaupunginosassa sijaitsevan rakennuksen 17. kerroksessa sijaitsevaan puoluetoimistoon käydään rautaisesta ovesta. Työntekijät saavat varautua tunnustautumaan sormenjäljellä.
 
»Koska he ovat yrittäneet tunkeutua tännekin», kertoo Mendoza de Lópezin assistenttina työskentelevä Louisa ja viittaa he-sanalla hallituksen lähettämiin joukkoihin. 
 
Toimisto on kuin Lópezille omistettu museo: pahvinen versio puoluejohtajasta seisoo hänelle rakennetun alttarin edessä. Seinille on kirjoitettu demokratian palauttamista ja Lopezin vapauttamista vaativia iskulauseita. Mendoza de Lópezin pöydällä lepää Lópezin vankeudessa kirjoittama ja kaksi vuotta sitten julkaistu kirja Preso pero libre (Vanki mutta vapaa). »Leopoldo päästettiin viime vuonna kotiarestiin, mutta mikään muu ei ole muuttunut kirjan julkaisemisen jälkeen. Ainoastaan minä, hänen vaimonsa ja lapsensa pääsemme katsomaan häntä. Toimittajilla ei Leopoldon luokse ole asiaa», Mendoza de López sanoo mahdollisuudesta haastatella Lópezia.
 
Esipuheen kirjaan ovat kirjoittaneet sekä Espanjan entinen pääministeri Felipe Gonzaléz että Nobel-palkittu perulainen kirjailija ja poliitikko Mario Vargas Llosa


Vargas Llosa ja Gonzaléz eivät ole ainoita merkkihenkilöitä, jotka ovat vedonneet Lópezin ja samalla koko Venezuelan vapauttamisen puolesta Maduron hallinnon ikeen alta. Maduron liittolaisiksi Latinalaisessa Amerikassa voi laskea enää Nicaraguan, Kuuban ja Bolivian. Muiden maiden johtajat ovat tuominneet Maduron toimet keskittää lisää valtaa itselleen.
 
Latinalaisen Amerikan maiden lisäksi Venezuelalle pakotteita määränneet EU ja Yhdysvallat nimittävät tulevia vaaleja epädemokraattisiksi, sillä Maduro ei suostu esimerkiksi päästämään maahan kansainvälisiä vaalitarkkailijoita. Yhdysvallat on toistaiseksi tyytynyt EU:n tavoin määräämään Venezuelalle sanktioita, vaikka viime syyskuussa presidentti Donald Trump uhkaili maata sotilaallisella väliintulolla.
 
Sotilaallisella väliintulolla on kannattajia myös Venezuelassa. Harvardin yliopiston venezuelalainen ekonomisti Ricardo Hausmann lausui tammikuussa, että se voi olla ainoa tapa laittaa piste Venezuelan kriisille. Hän vertasi Maduron Venezuelan tilannetta Manuel Noriegan Panamaan ja Yhdysvaltojen panokseen Noriegan syrjäyttämisessä vuonna 1989. Sittemmin Panamasta on tullut taloudellisesti menestynyt valtio, ja Hausmann haluaisi nähdä samanlaisen kehityskulun myös Venezuelassa.
 
Maduroa puheet sotilaallisesta välintulosta eivät ole säikäyttäneet, eikä sotatoimia pidetä tällä hetkellä todennäköisinä. Opposition vaimentaminen ja ennenaikaisten vaalien järjestäminen ovat kuitenkin osoitus siitä, ettei presidentti ole valmis luopumaan vallasta edes siksi, että arviolta 70 prosenttia ennennäkemättömästä taloudellisesta ja humanitaarisesta kriisistä kärsivän maan asukkaista on häntä vastaan.
 

Hyperinflaation aiheuttaman ruoka- ja lääkepulan lisäksi maassa kärsitään nyt myös käteispulasta, sillä paperin arvo on ylittänyt setelien arvon. Käteisnostoja on rajoitettu 10 000 bolivariin päivässä – summaan, jolla pystyy maksamaan hädin tuskin parkkilipukkeen.  Suurin osa venezuelalaisista haluaa Maduron pois vallasta. Oppositiolla on kuitenkin omat ongelmansa: MUD-liittoutumaan kuuluvien puolueiden väliset näkemyserot ovat suuria.
 
»Venezuelassa on tällä hetkellä monta oppositiota. Puolueita yhdistää ainoastaan halu päästä irti Madurosta», kertoo ekonomisti ja Datanalisis-tilastoyhtiön johtaja Luis Vicente Léon, joka tunnetaan neutraalina kommentaattorina Venezuelan nykytilanteesta. Kaikki kansalaiset eivät suinkaan kannata MUD-oppositiota. Osa ihmisistä on ainoastaan Maduroa vastaan.
 
»On yhä paljon ihmisiä, joiden mielestä paholaisen viittaa kantaa pelkästään Maduro. Heille Chavezin perintö on pyhä, mutta he haluavat Maduron pois vallasta», Léon muistuttaa. Hänen arvionsa mukaan Maduroa kannattavia on tällä hetkellä noin 25–28 prosenttia venezuelalaisista. »Kiinnostavaa on se, että Chavezin politiikkaa kannattaa edelleen hieman yli 50 prosenttia kansasta. Heille Maduro ja Chavez eivät siis ole sama asia.»
 
Léon antaa haastattelun Caracasissa sijaitsevassa kotitoimistossaan. Kiireinen Léon on saanut vastata samoihin toimittajien kysymyksiin usein viime aikoina. Suurin kysymyksistä n e, milloin ja miten Venezuelan kriisi päättyy. Oposition puuttuva yhtenäisyys on hänen ielestään suurin ongelma, jonka takia Venezuelan on liki mahdoton löytää ratkaisua kriisiin. »Oppositiolla on historiansa huonoin hetki. Sen lisäksi, että oppositio on sirpaloitunut, siltä puuttuu vahva ehdokas, joka pystyy vastustamaan Maduroa sekä saamaan kansan ja kansainvälisen tuen taakseen.»
 
»Lisäksi arviolta 40 prosentilla kansasta ei ole selvää poliittista kantaa. Suurin osa kansasta ei siis kannata Maduroa mutta ei myöskään seiso nykyisen kaltaisen opposition takana.»
 
Madurolle Henri Falcónin ehdolle asettuminen on tärkeää, sillä silloin vaalit vaikuttavat ulospäin enemmän demokraattisilta. Maduro on Falcónin kanssa käytyjen neuvottelujen seurauksena sallimassa myös YK:n vaalitarkkailijoiden läsnäolon vaaleissa.
 
Käytännössä Maduron voittoa pidetään kuitenkin varmana ja hänen tekemiään myönnytyksiä yrityksenä peittää hallinnon epädemokraattiset toimet. 

 

Tämä on osittainen artikkeli. Lue juttu kokonaisuudessaan Ulkopolitiikka-lehdestä 1/2018 tai Lehtiluukusta.

Tämä juttu on päivitetty versio. Alkuperäisessä, printtilehdessä ilmestyneessä jutussa oli vanhentunutta tietoa vaalien ajankohdasta sekä Falcónin ehdokkuudesta. Lisäksi juttuun on lisätty tieto Maduron kannasta YK:n vaalitarkkailijoiden läsnäoloon vaaleissa. 

Juttua on korjattu 4.6.2018 kello 13.30. Alkuperäisessä jutussa puhuttiin virheellisesti Espanjan entisestä presidentistä Felipe Gonzálezista. González on Espanjan entinen pääministeri.


 
 

Kuuden vuoden kuuliaisuus

Matti Pesu

Mikä on valeuutinen?

KAARINA VAINIO/UP

Kaupunki vailla vettä

Laura Myllymäki/UP

Elpyvä äärioikeisto

Marco Siddi

Maahanmuuttopresidentti

Laura Parkkinen

Kameleontti

Tuula Toivio/UP

Eurasianismin houkutus

Toni Alaranta

Isännän ääni kuuluu

Tiina Kirkas

Piikki Kiinan lihassa

Kansalaisten ilmastosopimus

Dina Smeltz ja Karl Friedhoff

Jaettu kaupunki

Timo R. Stewart

Verikiviä kaupan

Ilari Aula

Pohjoinen dilemma

Hans Mouritzen

Vakaus on Euroopan etu

Taina Tervonen

Epäonni opetti

Laura Myllymäki/UP

Demokratian kurittajat

Matti Ylönen

Jemenin syöksykierre

Wolfgang Mühlberger

Hopeasija alueellisena järjestönä

Olli Ruohomäki

Kaksi mallia demokraattisesta Euroopasta

Eero Vuohula ja Yrjö Lautela

Elburs-vuorten syleilyssä

Liisa Liimatainen

Verkosto täyttyi keskustelusta