Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Mallioppilas Slovenia EU:n puheenjohtajaksi - maineessa on säröjäkin

Slovenian kommunistien viimeisen puoluekokouksen tunnus vuonna 1989 oli "Eurooppa nyt". Silloisen Euroopan talousyhteisön vetovoima oli yksi syy Jugoslavian hajoamiseen. Mallioppilaaksi mainittu Slovenia aloittaa unionin puheenjohtajana tammikuussa.

kuva Matti Remes

Jugoslavian sotien alkaessa Sloveniassa kesäkuussa 1991 paikalle pelmahti maailmalta satoja toimittajia. Monet heistä hämmästyivät. He eivät olleet koskaan käyneet Sloveniassa tai edes koko Jugoslaviassa. He odottivat samankaltaisia olosuhteita kuin jossain entisen neuvostoblokin maassa. Sen sijaan he näkivät siistin, teknisesti melko edistyneen maan. Informaatio toimi, myös disinformaatio, joka ei kuitenkaan ollut yhtä räikeää kuin muualla hajoavassa Jugoslaviassa.

Kun Slobodan Milosević ja Jugoslavian liittoarmeija kymmenen päivän yhteenottojen jälkeen päästivät otteensa Slovenian liekaköydestä ja panssarikolonnat suuntasivatkin kohteisiin Kroatiassa, toimittajat häipyivät samaan suuntaan. Slovenia katosi etusivuilta, vilahtaakseen esille vain silloin tällöin ulkomaansivujen pikku-uutisissa.

Jo keväällä 1991 jäsenyys Euroopan talousyhteisössä EEC:ssä oli määritelty Slovenian strategiseksi tavoitteeksi. Muille Jugoslavian tasavalloille jäsenyys oli taloudellisesti ja ideologisesti ongelmallisempi näkymä. Sittemmin EU-jäsenyyden lähestyessä Slovenia sai erilaisissa tilastoissa ja arvioissa "mallioppilaan" maineen. Jäsenyysneuvottelut etenivät sutjakasti. Slovenia erottui edukseen muista EU:hun pyrkivistä entisistä sosialistimaista taloudellisen etumatkansa ansiosta.

Etumatkan historiallinen tausta liittyy osittain jo Habsburgien keisarikunnan aikaisiin tiiviisiin yhteyksiin Keski-Eurooppaan, osittain Titon ja Stalinin välirikkoon vuonna 1948. Titon Jugoslaviassa komentotalouden korvasi itsehallintojärjestelmä, ja yhteydestä länteen tuli elintärkeä. Tästä hyötyi eniten juuri Slovenia. Siellä muistutettiin mielellään Jugoslavian viimeisinä vuosina, että Slovenian osuus Jugoslavian viennistä kovan valuutan maihin oli 33 prosenttia, vaikka sloveenien osuus maan väestöstä oli vain kahdeksan prosenttia.

Vaikka Jugoslavian kriisi ja sen aiheuttama lähimarkkinoiden romahdus rokottivat Slovenian bruttokansantuotteesta 20 prosenttia vuosina 1988-93, talouskasvu oli 90-luvulla hyvin vakaata ja keskimäärin toiseksi nopeinta siirtymätalousmaissa heti Puolan jälkeen.

Slovenia on uudistanut talousrakenteitaan maltillisesti. Sokkiterapia ei ollut tarpeen, koska perusta oli kohtuullisen hyvä. Talousuudistuksista, varsinkin yksityistämisestä väiteltiin pitkään jo ennen itsenäistymistä, Sloveniassahan pidettiin vapaat vaalit jo huhtikuussa 1990. Niissä enemmistön saanut antikommunistinen puolueliittoutuma joutui välttelemään radikaaleja uudistusehdotuksia, koska Jugoslavian liittohallitus väijyi yhä myös Slovenian asioita. Itsenäistymisen jälkeenkin konsensuspolitiikkaa suosi suhteellinen vaalitapa, kun Serbian ja Kroatian enemmistövaalitapa helpotti autoritaarisia ratkaisuja.

Yksityistämisessä valittu kompromissilinja hidasti ulkomaisten sijoitusten suuntautumista Sloveniaan. Ulkomaista pääomaa on säikytellyt myös korkea verotus ja varsin joustamattomat työmarkkinat. Kun myös sosiaaliturva on suhteellisen hyvätasoinen, asteittainen siirtyminen markkinatalouteen ei ole aiheuttanut mainittavia levottomuuksia. Slovenian maineessa on kuitenkin muunlaisia säröjä.

Rekistereistä poispyyhityt

Slovenia on kuitenkin poliittisesti jakautunut maa, Unkarin tapaan. Kun unkarilaisia jakaa historiallisesti vuoden 1956 kansannousu, Sloveniassa yhä vaikuttava rintamalinja on toisen maailmansodan ja sen jälkiselvittelyjen ajoilta. Jotkut suvut tukivat partisaaneja, toiset antikommunistisia joukkoja. Näiden väliset yhteenotot alkoivat vuonna 1943 ja partisaanien saatua helposti yliotteen saksalaiset miehittäjät perustivat antikommunisteista niin sanotut domobranci- eli kodinturvajoukot. Sodan jälkeen Titon joukot surmasivat tuhansia kodinturvajoukkojen miehiä ja heidän sukulaisiaan.

Kun slovenialaiselta yhteiskuntatutkijalta Miro Klineltä kysyttiin ennakkoarviota syksyn presidentinvaalien teemoista, hän mainitsi perinteiseksi teemaksi toisen maailmansodan ja sen jälkeiset tapahtumat. Niitä puitiin lopulta tavanomaista vähemmän, tosin Mussolinia ja Hitleriä liehitelleen Ljubljanan piispan Gregorij Ro?manin (1883?1959) ?maineenpalautus? korkeimmassa oikeudessa kiihdytti tunteita.

Kroatian ja Bosnian sotasurmissa päästiin jopa kuusinumeroisiin lukuihin. Sloveniassa uudelle valtiolle tyypillinen rajankäynti "meidän" ja "muiden" välillä sai vain byrokraattisia muotoja, joten se ei naapurimaiden joukkomurhien rinnalla herättänyt juurikaan kansainvälistä huomiota.

Jugoslaviassa kaikki olivat paitsi liittovaltion myös osavaltion (esimerkiksi syntymäosavaltion) kansalaisia. Tämä kansalaisuus määräytyi usein etnisen ryhmän perusteella. Jugoslavian aikana tällä jaolla ei ollut mitään merkitystä, mutta maan hajotessa siitä tuli tärkeä. Itsenäistyneessä Sloveniassa annettiin siellä pysyvästi asuville muiden osavaltioiden kansalaisille puoli vuotta aikaa anoa Slovenian kansalaisuutta. 171 000 sai sen, 2 400 henkilön anomus hylättiin. Hylkäyksen syynä saattoi olla rikostausta tai kuuluminen liittoarmeijan henkilökuntaan.

Noin 18 000 Slovenian asukasta laiminlöi kuitenkin kansalaisuusanomuksen ja he joutuivat pulaan. Anomus oli jäänyt tekemättä, koska he eivät tienneet koko asiasta, ymmärtäneet kansalaisuuden merkitystä tai pitivät uuden valtion asemaa vielä epävarmana, käytiinhän taisteluja Kroatiassa paikoin vain noin 15 kilometrin päässä Slovenian rajasta.

Sisäministeriö poisti salaa anomisen laiminlyöneiden tiedot pysyvien asukkaiden rekisteristä, jolloin he menettivät sosiaaliturvansa ja jopa Sloveniassa hyväksyttyjä ajokortteja ja passeja saatettiin mitätöidä. Ihmisille itselleen ei ilmoitettu mitään, vaan ongelmat tulivat ilmi vasta vähitellen, kun he yrittivät hoitaa virallisia asioita. Monia kohdeltiin kuin laittomasti maassa oleskelevia ulkomaalaisia. Heitä karkotettiin ja vietiin pakolaiskeskuksiin. Jos ex-kommunistien kansalaisuuslakiesitykseen tekemiä muutosesitykset olisi keväällä 1991 hyväksytty, näin ei olisi käynyt. Parlamentissa oikeistolaisella koalitiolla oli kuitenkin enemmistö.

1990-luvulla äärioikeiston taholta esitettiin useaan otteeseen, että kaikkien muualta entisestä Jugoslaviasta muuttaneiden saama Slovenian kansalaisuus otettaisiin uudelleen käsittelyyn. Näin ei sentään tehty. Vuonna 1999 perustuslakituomioistuin totesi rekistereistä poistamisen laittomaksi, jonka jälkeen noin 11 000 ihmistä sai Slovenian kansalaisuuden. Laittomuutta ei kuitenkaan korjattu taannehtivasti. Noin 2 500 henkilön tapaus on vielä ratkaisematta ja monet heistä asuvat yhä Sloveniassa ? oikeudettomina. Suuri osa heistä on romaneja.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen on jätetty 11 rekistereistä poispyyhityn tapausta koskeva valitus. Asia on varsin kiusallinen EU:n puheenjohtajuuteen valmistautuvalle Slovenialle.

Toimittajat kovilla

Myös Slovenian journalistit ovat parin viime vuoden aikana joutuneet ahtaalle. Keskustaoikeistolainen hallitus ajoi läpi ensi töikseen Slovenian yleisradion hallintoon muutoksia, jotka Euroopan neuvoston mediavastaavan mielestä viittasivat siihen, että yleisradioyhtiöstä voi tulla parlamenttienemmistön äänitorvi. Laki tosin hyväksyttiin äärimmäisen niukalla enemmistöllä myös kansanäänestyksessä, jonka äänestysprosentti oli 30.

Lehdistön puolella on havaittu, että hitaalla yksityistämisellä on varjopuolensa. Hallitus pystyi kahmimaan mediavaltaa käyttäen hyväkseen valtion omistuksia lehtiyhtiöissä. Esimerkiksi Slovenian johtavan lehden Delon päätoimittaja erotettiin vuonna 2005, kun lehti oli kritisoinut suuren panimofuusion sallimista. Kyseinen panimo omisti lehtikonsernin osakkeista neljänneksen, ja muita suuromistajia olivat kaksi valtion hallitsemaa rahastoa.

Kesällä 2007 kuutisensataa toimittajaa allekirjoitti liittonsa julistuksen "sensuuria vastaan". Tilattuja lehtikirjoituksia oli korjailtu tai jätetty julkaisematta mielivaltaisesti, ja mielipidevaikuttajia pantu porttikieltoon, moitti julkilausuma.

Kaikki nykymenosta kärsineet eivät tosin ole allekirjoittaneet julistusta. Eräs kokenut toimittaja, joka sanoo olevansa menossa olevien puhdistustoimien ensimmäisiä uhreja, huomauttaa, että samankaltaista painostusta oli edellistenkin hallitusten aikana, joskaan "ei yhtä brutaalia kuin nyt". Oikeiston puolelta politiikkaa on selitelty sillä, että Sloveniassa ei ole kunnollista konservatiivista lehteä, vaikka sellaisia on yritettykin perustaa. Valtaaminen olisi heidän mielestään ainoa keino ?tasapainottaa? mielipideilmastoa.

Slovenian sananvapauden kutistuminen ei ole jäänyt huomaamatta alan kansainvälisiltä järjestöiltä. Viime keväänä Euroopan toimittajaliitto EFJ tuomitsi hallituksen mediapolitiikan ja kansainvälinen lehdistöinstituutti IPI on vaatinut Slovenian hallitusta teettämään riippumattoman tutkimuksen sitä vastaan esitetyistä syytteistä. Toimittajat ilman rajoja -järjestö pudotti Slovenian maailman lehdistönvapausindeksissä korkealta kymmenenneltä sijalta 21:ksi.

Yksi pahimmista poliittisista kiistakysymyksistä on kirkon asema ja omaisuus. Kirkko on saanut takaisin reilun osan menettämistään kiinteistöistä, joista monet soveltuvat koulukäyttöön. Hallituksen ajaman koulu-uudistuksen toteutumisen uskotaan lisäävän kirkon vaikutusmahdollisuuksiä, sillä uudistuksella helpotetaan yksityisten koulujen perustamista.

Slovenian hallitus on asettanut unionin puheenjohtajuuden keskeiseksi tavoitteeksi Balkanin ?eurooppalaisen perspektiivin? vahvistamisen ja EU-maiden yksituumaisuuden lisäämisen alueen ongelmien edessä. Pääministeri Janez Jansa on toivonut, että Serbia hyväksyttäisiin jäsenehdokkaaksi ensi vuoden alkupuoliskolla. Ehdokkuuden hyväksymistä ei hänen mukaansa tulisi sitoa Kosovon kysymykseen.

Serbian vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta ei kuitenkaan olla päästy sopuun Brysselin kanssa, koska maan ei ole katsottu toimineen riittävästi sotarikollisten, kuten Ratko Mladićin pidättämiseksi. Allekirjoitus olisi Serbialle ensimmäinen askel kohti jäsenyyttä. Maan poliittiselle johdolle EU-jäsenyyden houkutus ei tosin näytä niin suurelta, että se lieventäisi näkemyksiään Kosovon ikuisesta kriisistä.

Kroatia käy jo jäsenyysneuvotteluja ja Slovenia on koko ajan tukenut sitä, vaikka maiden välit ovat muuten nihkeät. Meriraja Piranin lahdella on edelleen kiistanalainen, ja riita on jo annettu Haagin kansainvälisen tuomioistuimen ratkaistavaksi.