Japanin uusi tuleminen

Vuosia jatkunut deflaatio ei hellit­tänyt ja talouselämän dynamiikka oli kadoksissa. Japani ei ollut maailmalla kiinnostava maa ja horisontissa näytti odottavan vääjäämätön elintason ja elämänlaadun lasku.

Mutta toisin kävi. Vuonna 2006 stagnaatiosta ei ole enää tietoakaan. ”Menetetty vuosikymmen” on jätetty taakse. Japani on tänään yllättävä ja dynaaminen, mutta myös ristiriitainen valtio.

Japani hakee myös uutta roolia niin sisäpoliittisesti kuin kansainväli­sestikin. Edessä on perustuslain mer­kittävä uudistaminen, jonka myötä Japani aikoo muuttua ”normaaliksi” ja politiikastaan suvereenisti päättä­väksi valtioksi.

Japanin tulevaisuuden haasteet liittyvät kahteen pääkysymykseen: miten turvata raaka-aineiden, öljyn ja energian saatavuus omille kotimarkki­noille ja miten kehittää innovaatioita ja mangaa maailmanmarkkinoille. Sofistikoituneet netti- ja mobiilipoh­jaiset palvelut ovat jo osa japanilais­ten arkea. Haasteena on tehdä tästä yhä intensiivisemmäksi muuttuvasta kulutuskulttuurista kansantalouden moottori.

Yksityinen kulutus lihottaa taloutta

Japanin talous alkoi toipua vauhdilla jo vuonna 2002. Japanin keskuspank­ki määritteli kesällä 2006 Japanin talouden tilan ”vähittäiseksi nousu­suhdanteeksi” ja nosti lyhyen ohjauskoron 0,25 prosenttiin. Deflaation aika oli ohitse.

Nyt sushin ja maan hinnat nouse­vat Tokiossa. Työttömyyden uskotaan laskevan lähikuukausina alle neljään prosenttiin.

Japanin nykyistä talouskehitystä selittää se, että yksityinen kulutus ja kysyntä kasvavat voimakkaasti. Myös yritykset ovat tehneet hanakasti uusia investointeja. Erityisesti ulkomaan­kauppaan keskittyneet teollisuus- ja elektroniikkayritykset ovat sijoittaneet mittaviin laiteinvestointeihin.

Esimerkiksi nopeasti kasvava ja kolmatta vuotta hyvää tulosta tekevä japanilainen autonvalmistaja Toyota siirtyi kesällä Yhdysvaltain automark­kinoiden kakkoseksi ohittaen ensim­mäistä kertaa kakkostilaa pitäneen Fordin.

Maailmassa on myyty jo lähes 700000 sarjavalmistettua Toyotan hybridiautoa, jonka teknologian kehittämisessä Toyota on autonvalmis­tajista pisimmällä. Yhtiö on aloittanut hybridiautojen valmistuksen myös Kiinassa.

Japanin nykyistä kasvua vauh­dittavat sekä kotimaan kysyntä että uusimpien elektroniikkatuotteiden maailmanlaajuiset markkinat. Eten­kin litteiden plasmatelevisioiden ja digikameroiden markkinat kasvavat nopeasti. Japani omistaa keskeisiä litteiden televisioiden valmistukseen liittyviä patentteja ja on itse myös maailman suurin litteiden näyttöjen valmistaja.

Kohta neljättä vuotta jatkunut talouden vahvistuminen sekä lähes kolmen prosentin talouden vuosittai­nen kasvu muodostavat maan taloushistoriassa sen toiseksi pisimmän yhtäjaksoisen kasvukauden.

Innovaatioiden talous

Vahvan ja uudistuneen japanilai­sen yhteiskunnan ehkä kirkkain sanansaattaja on ollut syyskuun lopussa pääministerin ja pääpuo­lue LDP:n puheenjohtajan paikan jät­tävä Junichiro Koizumi. Jo pelkästään hänen elegantisti kammattu harmaa leijonanharjatukkansa ja hänen halun­sa vierailla yhdessä presidentti Bushin kanssa idolinsa Elviksen Graceland-ti­lalla kesäkuussa ovat keränneet run­saasti huomiota.

Astuttuaan pääministerin toimis­toon vuonna 200Koizumi tuskin tiesi, että hänen viisivuotinen päämi­nisterikautensa muodostuisi yhdeksi Japani modernin historian pisimmistä ja vaikutuksiltaan tärkeimmistä val­lankäytön ajanjaksoista. Ennen Koizu­min aikaa pääministerinä oli toiminut kymmenen eri henkilöä yhteensä 12 vuoden aikana.

Kun Koizumi astui valtaan, alkoi hän nopeasti dominoida Japanin sisä- ja ulkopolitiikkaa sekä talousreformeja. Tuore pääministeri nosti heti kautensa alussa esiin Japanin tule­vaisuuden kannalta tärkeitä kysymyk­siä: kuinka paljon ja miten pitkälle Japani on valmis avaamaan talouttaan sekä purkamaan päätöksentekojärjes­telmäänsä? Entä missä määrin Japanin valtion omistuksessa sekä hallinnassa olevia omistuksia ja pääomia tulisi vapauttaa, yksityistää tai myydä?

Tulevaisuuden kannalta ehkä tärkeimmäksi tavoitteeksi Koizumi asetti Japanin innovaatiorakenteiden trimmaamisen siihen kuntoon, että maan talouden dynaamisuus lisään­tyisi ja Japani kykenisi vastaamaan globalisaation ja kansainvälisen markkinakilpailun haasteisiin. Koi­zumi halusi Japanin talouden olevan innovaatioiden taloutta.

Japanissa on oivallettu, että korkean teknologian kehittäminen, sen käyttö ja läsnäolo yhteiskun­nassa ovat tulevaisuuden kriittisiä menestystekijöitä. Tietoyhteiskunnan teknologisiin rakenteisiin investoi­misen, uusien kulttuuristen taitojen ja teknologisen lukutaidon koulutta­misen sekä rohkean yritystoiminnan uskotaan tuottavan pitkällä aikavälillä parhaita vaikutuksia Japanin kansalli­seen talouteen.

Muutoksen ytimessä on ollut Koizumin hallituksen vuonna 2001 tekemä linjaus, jonka mukaan inves­toinnit korkeatasoiseen tutkimukseen ja uuden teknologian kehittämiseen sekä innovaatioiden syntyä kannus­tavien rakenteellisten muutosten läpivieminen ovat välttämättö­miä edellytyksiä pitkän tähtäimen kilpailukyvyn ja talouskasvun säilyt­tämiselle.

Japani uudistikin vuosituhanteen vaihteessa radikaalisti innovaatio­ympäristöään. Vuonna 2004 valtion aiemmin tilivirastoina hallinnoimista yliopistoista tehtiin hallinnollisesti itsenäisiä toimijoita. Elinikäisistä yliopistoviroista on siirrytty joustaviin työsuhteisiin. Esimerkiksi tutkijoiden työsuhteet ovat nykyään määräaikai­sia ja niiden jatkamista harkitaan aina työn tulosten mukaan.

Japanissa symbolitason kuluttaminen saattaa olla jopa tärkeämpää kuin konkreettisten tavaroiden kuluttaminen

Tutkimusrahoitusta hankkei­siin on haettava yhä useammin kilpailuttamisen kautta ja rahoituksen saamisen kriteereinä ovat tutkimuksen laatu ja vaikuttavuus. Hallitus myös paimentaa yliopistoja yhä enemmän yhteistyöhön yritysten kanssa.

Fujiwaran mukaan USA:n talouspoliittinen vaikutusvalta ja kulttuuri­nen valta johtavat Japanissa voittajien yhteiskuntaan, jossa ”yhteiskunta jakautuu kahtia – pieneen ja rikkaa­seen voittajien vähemmistöön sekä häviäjien enemmistöön”.

Tekstillään Fujiwara kiinnittyy poliittisesti toisaalta Etelä-Koreassa vahvistuvaan Amerikan- ja globali­saation vastaiseen liikkeeseen, mutta liittoutuu samalla perinteisen japani­laisen samurai-henkisyyden kanssa.

Fujiwara puhuu – ehkä hiemansamalla aaltopituudella kuin keisarinvallan kunnioitusta vuonna 1960-luvulla vaatinut kirjailija Yukio Mishima – Bushidon, konfutsealaisen sotilastutkija Soko Yamagan vuonna 656 sotureille laatiman moraali- ja filosofiaohjeiston äänellä.

Fujiwara toivoo, kuten Mishima­kin, ettei Japani enää avautuisi muulle maailmalle tai laajentaisi kulttuuripii­riään globaalisti, vaan pikemminkin vahvistaisi omaa erityisyyttään sekä kykyään ammentaa kansallista voi­maa Japanin luonnon, hengen sekä yhteisöllisyyden traditioista. Japanissa käydäänkin nyt poliittisesti polarisoi­tunutta keskustelua kansallisen tien, talouskehityksen ja valtion ulkopolitii­kan rooleista.

Syyskuun alussa kruunuprinssin veljen perheeseen syntyikin yllättäen poikavauva. Nyt prinsessa Kikon ja prinssi Akishinon poika on kruunun­perimysjärjestyksessä kolmantena kruununprinssi Naruhiton ja isänsä keisari Akihiton jälkeen. Pojan syn­tymä jäädytti kiivaan keskustelun kruununperimyslain muuttamisesta toistaiseksi.

Arvot murroksessa

Japanissa nyt meneillään oleva murros on ensisijaisesti sosiaalinen, historial­linen ja psykologinen. Uutta ilmapiiriä kuvaa hyvin se, että viime kesänä kah­dessa tokiolaisessa elokuvateatterissa alettiin näyttää viime vuoden Berliinin elokuvafestivaalilla huomiota herät­täneen venäläisen ohjaajan Alexander Sokurovin keisari Hirohiton toisen maailmansodan aikaista roolia hah­mottavaa dokumenttidraama Solntse (Aurinko). Elokuva käsittelee keisari Hirohiton moraalista vastuullisuutta ja poliittista roolia sodanaikaisten Ja­panin armeijan tekemien julmuuksien suhteen. Aihehan on Japanissa ollut aiemmin liki täydellinen tabu.

Uudesta ilmapiiristä kertoo myös se, että nyky-Japanissa yhä useammat nuoret naiset ja miehet eivät enää sitoudu parisuhteeseen tai perheeseen, vaan alkavat elää itselleen. Tämä näkyy erityisesti lasten alhaisessa syn­tyvyydessä. Mutta myös itsemurhalu­vuissa, jotka ovat kaksinkertaistuneet kymmenessä vuodessa.

Japanissa syntyvyysluku on maail­man alhaisimpia, vain 1,25 lasta nais­ta kohden. Jotta väestökehitys pysyisi tasapainossa, olisi syntyvyyden oltava vähintään 2,1 lasta naista kohden. Yhtenä syynä syntyvyyden alhaisuu­teen pidetäänkin sitä, että japanilaiset naiset ovat avoimesti tyytymättömiä asemaansa yhteiskunnassa ja miehiin, joita he pitävät tunne-elämältään köyhinä ja kykenemättöminä tasave­roiseen parisuhteeseen. Siksi erityises­ti nuoret naiset haluavat nyt elämän­muutosta, suurempaa yksilöllisyyttä ja henkilökohtaisesti tyydyttävämpää elämää. Monille se tarkoittaa vapaut­ta ilman perhettä ja ilman miestä.

Japanin hallitus on jo useasti varoittanut nykyisten demografisten tekijöiden luovan uusia paineita jul­kistalouden kestävyydelle ja talouden kasvun mahdollisuuksille selvitä etenkin tulevien vuosien nopeasti vanhenevan väestön sosiaali- ja hoito­kuluista.

Sosiaalisesti Japanissa voi jo ha­vaita, miten toisen maailmansodan ja Japanin kärsimän tappion jälkeen käynnistynyt jatkuvan kasvun ja kil­pailukyvyn aiheuttama moraalinen työnteon pakkomielle on katoamassa. Modernit japanilaiset eivät tunnu kai­paavan paluuta takaisin 1980- ja 90-lukujen korporatiivisen vallankäytön ja suljetun Japanin aikakauteen. He eivät enää olla halua vain taloudelli­seen kasvuun tähtäävän yhteiskunnan suorittajia. Suurin osa japanilaisista ajatteleekin, että 1980-luvun kaltaiset, rahan mahtiin perustuvat suuruuden päivät ovat ohi. Kasvua ei haluta enää pelkästään kasvun vuoksi.

Japanilaiset toivovat tänään yh­teiskuntansa muuttuvan humaanim­maksi: työn ja sen tekemisen pitäisi olla vähemmän kuristavaa. Ihmisiä kiinnostavat yhä enemmän oma tu­levaisuus sekä yksilöllisemmät, itse löydetyn elämän kehityspolut. Siksi saarivaltiossa on menossa sosiaalisten arvojen murros, jossa ryhmäkeskeisyy­destä kuljetaan kohti erilaisia elämän­tyylejä ja suurempaa yksilöllisyyttä. Vanhat perheyhteisöt haperoituvat ja sukulaiset ottavat etäisyyttä toisiinsa.

Abe lisää ulkopolitiikkaan tiukkuutta

Koizumin aika päättyy syyskuun lopussa, kun johtava Liberaalide­mokraattinen puolue valitsee uuden puheenjohtajan itselleen. Japanissa pääpuoleen johtaja on käytännössä samalla uusi pääministeri. Seuraajaksi valittaneen nykyinen hallituksen val­tiosihteeri ja Koizumin pitkäaikainen oikea käsi Shinzo Abe, joka ilmoitti ehdokkuudestaan syyskuun alussa.

Japanin voima on peräisin syvästä estetiikan ja muodon tajusta sekä laatu- ja designosaamisesta, joka on osattu ajaa sisään teolliseen tuotantoon.

Japanilaiseksi huippupoliitikok­si nuori 51-vuotias Shinzo Abe on kasvanut suoraan poliittisen eliitin huipulle seuraten isiensä jalanjälkiä. Aben isä Shintaro Abe toimi ulkomi­nisterinä Yasuhiro Nakasonen halli­tuksessa 1980-luvulla. Isoisä Nobusu­ke Kishi sekä tämän veli Eisaku Sato olivat Japanin pääministereitä 1950- ja 60-luvuilla.

Isoisä Nobusuke Kishi joutui sotasyytetyksi toisen maailmansodan häviön jälkeen toimittuaan Japanin hallitseman Mantšukuon nukkeval­tion teollisuusjohtajana ja vuodesta 1941 pääministeri Tojon sotahallituk­sen kauppa- ja teollisuusministerinä. Kishi ei kuitenkaan päätynyt loppujen lopuksi kansainvälisen sotaoikeuden tuomittavaksi.

Koizumin humoristiseen samurai-tyyliin verrattuna ulkoisen hillitysti ja aristokraattisesti käyttäytyvä Abe on ilmoittanut jatkavansa Koizumin aloittamaa uudistusten politiikkaa niin taloudessa kuin sisäpolitiikassa­kin. Mutta ulkopoliittisena haukkana pidetty Abe on tehnyt Koizumia tiu­kempia kannanottoja. Aben linjana on jatkaa vahvaa liittoa Yhdysvaltojen kanssa ja toisaal­ta valvoa tiukemmin Japanin kansal­lista etua Aasiassa. Abe on kerännyt kannatusta myös antamalla tiukkoja lausuntoja Pohjois-Koreasta sekä korostamalla suurempaa vastavuo­roisuutta Japanin ja Kiinan suhteiden kehittämisessä.