Pääkirjoitus: Pää pensaassa

Tapani Vaahtoranta

Maailma on muuttunut. Etenkin vuoden 2004 turvallisuuspoliittisen selonteon hyväksymisen jälkeen meitä on muistutettu tästä tosiasiasta. Globalisaatio yhdistää maapallon osia toisiinsa, ja turvallisuus on paljon muutakin kuin vain oman alueen puolustamista. Kaukaisiltakin näyttävät ongelmat vaikuttavat suomalaisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Mitä on tapahtunut, kun tämä muutos ei näy eikä kuulu vaalikampanjoinnissa?

Mediaan yltävä keskustelu keskittyy kotimaan asioihin kuten hyvinvointipalveluihin ja verotukseen. Kuva maailmasta on sisäänpäin kääntynyt ja rajoittunut. Ikään kuin ulkomaailmaa ei olisi olemassakaan. EU-asioiden puuttuminen vaalikeskustelusta on jo pantu merkille. Syyksi on arveltu sitä, ettei suurten puolueide välillä ole näkemyseroja. Venäjästäkään ei puhuta.

Jos tähän on syynä se, että puolueet ovat yhtä mieltä Venäjän kehityksestä ja politiikasta, Suomessa on keksitty sellainen Venäjää koskeva viisastenkivi, että sille olisi varmasti kysyntää myös Brysselissä ja Washingtonissa.

Ilmastonmuutos on ainoa globaali kysymys, joka on ylittänyt myös mediakynnyksen. Mutta ilmastonmuutoksenkin yhteydessä on puhuttu lähinnä siitä, mitä toimia Suomessa tarvitaan kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseksi ja energiansaannin turvaamiseksi. Suomen päästöt ovat kuitenkin häviävän pieni osa maailman kokonaispäästöistä ja EU-päästöjenkin osuus on painumassa alle kymmenesosan. Sen sijaan ei keskustella siitä, mitä pitää tehdä, jotta Yhdysvaltojen, Kiinan ja Intian päästöjä pystyttäisiin hillitsemään.

Syytä puhua kyllä on, kun Yhdysvallat asettaa omien toimiensa ehdoksi Kiinan sitoutumisen päästörajoituksiin, ja Kiina sanoo, ettei sillä ole toimenpiteisiin tarvittavaa rahaa ja teknologiaa.Äänestäjien asenteet ovat varmasti yksi syy siihen, että keskustelu keskittyy kotimaan asioihin. Rationaaliset ehdokkaat ja puolueet puhuvat asioista, joita kansalaiset pitävät tärkeinä.

Helsingin Sanomien julkaiseman kyselytuloksen mukaan kansainväliset asiat ovat äänestäjien mielissä häntäpäässä. Tärkeimpinä vaalikysymyksinä pidetään sairaanhoitoa, vanhustenhoitoa, energiaa, ikääntymistä, pätkätöitä ja työttömyyttä. Miksi näin on? Eihän ole vaikea osoittaa, että maailman tapahtumat vaikuttavat Suomeen ja suomalaisiin.

Erityisesti itänaapurin moninaista vaikutusta ei pääse pakoon, vaikka moni suomalainen haluaisikin. Suomelle on myös tärkeää tietää, miten Yhdysvallat etsii ulospääsyä uuskonservatiivien suuresta erehdyksestä Irakissa.

Yhdysvalloissa keskustellaan jo vilkkaasti siitä, millaista ulkopolitiikkaa maan olisi harjoitettava Bushin kauden jälkeen. Tämän luulisi kiinnostavan Bush-kriittisiä suomalaisia.

Vaalikeskustelussa on silti vain sivuttu kysymystä siitä, ovatko Suomen suhteet Washingtoniin riittävän hyvät. Myös Lähi-idästä on vaalikeskusteluissa vaiettu, vaikka helposti näkee, että kuohunta alueella tulee jatkumaan. Eikä Suomi ole enää syrjässä. Jos Yhdysvaltojen ja Iranin riita laajenee aseellisen konfliktin asteelle, Afganistanissa ja Libanonissa olevien suomalaisten rauhanturvaajien fyysinen turvallisuus voi olla uhattuna.

Kansainvälisten asioiden sivuuttaminen vaalikeskustelussa ei myöskään voi johtua siitä, ettei eduskunnalla ole mitään tekemistä näiden kysymysten kanssa. Ensi vaalikaudella valmistellaan ja hyväksytään uusi turvallisuuspoliittinenselonteko. Ehdokkailla ja puolueilla olisi nyt hyvä hetki kertoa, mitä he Suomen turvallisuuden isoista linjoista ajattelevat.

On syy mikä tahansa, nul points kaikille meille, joiden tehtävänä on ollut edesauttaa kansainvälisistä asioista käytävää hyvää keskustelua.