Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Pääkirjoitus: Mihin Obama pystyy?

Tapani Vaahtoranta


Monet amerikkalaiset varoittivat pitkin syksyä meitäeurooppalaisia odottamasta liikoja, vaikka Barack Obama valittaisiinkin presidentiksi. Uusi presidentti ei voi aloittaa puhtaalta pöydältä, vaan joutuu ratkomaan ongelmia, jotka hän Bushin hallinnolta perii.

Yhdysvallat ei pääse irti Irakin kurimuksesta yhdessä yössä, oli presidentin nimi mikä tahansa. Kaikkien muiden taloushuolien lisäksi uuden hallinnon syliin kaatui myös finanssikriisi.

Varoituksista huolimatta Obamaan on lupa kohdistaa isoja odotuksia. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että George Bushin kaksi kautta Valkoisessa talossa olivat niin murheellisia kuin olivat. Hyökkäys Irakiin ei saavuttanut uuskonservatiivien asettamia yltiöpäisiä tavoitteita. Sen sijaan, että Lähi-idässä olisi käynnistynyt toivottu demokratisaation aalto, Irak suistui väkivallan kierteeseen.

Kun Bushin hallinto lisäksi suhtautui avoimen ylimielisesti muuhun maailmaan, ilmapiiri kääntyi Yhdysvaltoja vastaan. Yhdysvallat lakkasi olemasta maa, joka antaa muille toivoa paremmasta maailmasta, kuten eräs amerikkalainen ulkopolitiikan tuntija asian tiivisti. Siitä tuli maa, joka loi pikemminkin epätoivoa ja aiheutti pelkoa.

On totta, että Obama on suhteellisen kokematon erityisesti ulkopolitiikan alalla. Mutta tapa, jolla hän raivasi tiensä vaalivoittoon, osoittaa että presidentiksi valittiin kyvykäs poliitikko. Lisäksi Obaman kampanja loi amerikkalaisten äänestäjien keskuudessa epätavallisen suurta innostusta, mikä sekin antaa aiheen toiveikkuuteen. Lupaus muutoksesta ei ole tyhjän päällä.

Mitä sitten Obaman voi odottaa tekevän? Hänen hallintonsa joutuu ensi töikseen ratkomaan kahta suurta ongelmaa: talouden kriisiä ja Irakin sotaa. Yhdysvallat on luvannut vetää joukkonsa pois Irakista vuoden 2011 loppuun mennessä. Jos näin myös tapahtuu, Lähi-idässä saattaa koittaa uusi aika. Myös ennaltaehkäisevä hyökkäys Iraniin sen ydinohjelman tuhoamiseksi näyttäisi olevan poissa laskuista.

Lisäksi Obaman on reagoitava kansainvälisen järjestelmän voimatasapainon muutokseen ja ilmaston lämpenemiseen.

Yksinapaisuuden aika on ohi. Bushin hallinto heikensi omilla toimillaan Yhdysvaltojen pehmeää voimaa, ja uusien suurvaltojen nousu on vähentänyt Yhdysvaltojen kovaavoimaa. Yhdysvaltojen on nyt sopeutettava politiikkansa maailmaan, jossa sen suhteellinen asema on heikentynyt.

Yhdysvalloissa on esimerkiksi esitetty erilaisia kansainvälisen yhteistyön malleja, joista yksi on YK:n korvaaminen demokraattisten maiden liitolla. Luottamus maailmanjärjestöön on USA:ssa pohjamudissa, mutta nykyisellä unilateralistisella tiellä on myös vaikea jatkaa. Toistaiseksi on avoinna, minkä linjan Obaman hallinto valitsee.

Yhdysvaltojen ilmastopolitiikassa on odotettavissa suunnanmuutos, vaikka talousongelmat vievätkin ensimmäisten kuukausien aikana suurimman huomion. Obama on luvannut vähentää reippaasti maan kasvihuonekaasupäästöjä ja siirtyä kohti vähähiilistä taloutta. Vallanvaihtoa johtamaan valittu John Podesta julkaisi syyskuussa Center for American Progress -instituuttinsa kotisivulla kunnianhimoisen suunnitelman, jonka tarkoituksena on nostaa Yhdysvaltain talous uuteen nousuun puhtaan energian ja vähäpäästöiseen liikenneinfrastruktuuriin tehtävien investointien avulla.

On siis luvassa muutoksia, joihin Suomikin joutuu tulevina kuukausina ottamaan kantaa. Jo nyt voi ennustaa, että Obaman valinta heijastuu turvallisuuspoliittiseen keskusteluumme, jossa on viime vuosina korostunut tyytymättömyys Yhdysvaltoja kohtaan.


 
Ulkopolitiikka 4/2008

Pääkirjoitus: Mihin Obama pystyy?

Tapani Vaahtoranta

Eva Biaudet: "Ihmiskauppa on Euroopan häpeäpilkku"

Niina Sarkonen

Merirosvot kukkarollasi

Kristian Kurki

Iskeekö Keniaan Obama-krapula?

Kristian Kurki

Jääkö valtioiden välinen sodankäynti historiaan?

Raimo Väyrynen

Obaman ulkopoliittinen työlista

Jussi Hanhimäki

Ulkopolitiikan Dream Team

Jussi Hanhimäki

Värisokea presidentti

Jussi Hanhimäki

Venäjä asetti rajat Ukrainan länsimielisyydelle

Joonas Pörsti

Ukrainan juuret keskiajalla

Joonas Pörsti

Energia virtasi Georgian sodan aikana

Mikko Palonkorpi

Kolumni: Kiinan globaali strategia seuraa vanhoja oppeja

Matti Nojonen

Alexander Stubb: "EU tarvitsee kaksi idänpolitiikkaa"

Niina Sarkonen

Suomettuminen uusiokäytössä

Niina Sarkonen

Maallistunut maailmanpolitiikka saa uskonnot kukoistamaan

Lauri Tähtinen

Kirjatutka: Kulttuurien kamppailu ennen ja jälkeen uskonnon

Lauri Tähtinen

Japani tavoittelee nationalismilla yhtenäisyyttä

Kristian Kurki

Miten Japanista tuli lännen liittolainen

Kristian Kurki

Kirjatutka: Kankeasti uudistuva YK

Pekka Vahvanen

Kirjatutka: Murhatun sovintoesitys

Vesa-Matti Lahti

Bhuttojen suvun kirous

Vesa-Matti Lahti

Kirjatutka: Järki ja mielikuvitus eetikkojen aseina

Lauri Paavola

Kirjatutka: Ihmisten turvallisuus valtioiden edelle

Ulla Anttila

Kirjatutka: Siirtokunnat uhkaavat Israelin demokratiaa

Olli Ruohomäki

Kirjatutka: Egypti aallonpohjassa

Janne Hopsu

Kirjatutka: Jäähyväiset idealismille

Olai Voionmaa

Kirjatutka: Bushin ulkopolitiikan vakuuttava puolustus

Markku Ruotsila

Kirjatutka: Lopunaikojen politiikkaa

Joonas Pörsti

Kirjatutka: Nationalismin monet kasvot

Pekka Wahlstedt

Kirjatutka: Energiaa helvetistä ja taivaasta

Tapani Vaahtoranta

Kirjatutka: Energiapolitiikan kartta

Lauri Muranen

Painajaisia Libanonin sodasta

Niina Sarkonen

Venäjällä valta jaetaan tuttaville

Mia Hemming

Miten Islanti ja Afrikka selviävät talouskriisistä?

Tuuli Mäkelä

Unohdettuja konflikteja

Tuuli Mäkelä