Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kolme väitettä väestönmuutoksesta

Muuttuva väestö

Väestönkasvu ja toisaalta ikääntyminen muuttavat työn, vallan ja valtioiden suhteita ennennäkemättömällä tavalla. Kansantaloustieteilijä Ulla Lehmijoki, tutkija Henrik Urdal ja työministeri Tarja Cronberg vastaavat Ulkopolitiikka-lehden väestönmuutosta koskeviin väitteisiin.

Kansantaloustieteilijä Ulla Lehmijok i:

”Kiina kohtaa ikääntymisen ongelmat ennen Yhdysvaltoja”

Väite 1. Väestönkasvu
ja varallisuus ovat
ratkaisevimmat
tekijät kansainvälisten
voimasuhteiden
kehityksessä.
Yhdysvallat säilyy
myös tulevaisuudessa
maailmanmahtina. Muutama vuosi sitten Chicagon yliopiston kansainvälisen politiikan professori John Mearsheimer arvioi, että Yhdysvallat säilyttää 2000-luvulla asemansa taloudellisesti ja sotilaallisesti ylivertaisena maailmanmahtina. Mearsheimerin mukaan valtion voima kansainvälisessä järjestelmässä perustuu ensisijaisesti kahteen tekijään: väestöön ja varallisuuteen.

Yhdysvallat näyttäisi olevan vahvoilla molemmilla alueilla. Maan väestö kasvaa YK:n ennusteen mukaan 400 miljoonaan vuoteen 2050 mennessä.

Venäjän väestöromahdus ja Japanin ikääntyminen sen sijaan heikentävät niiden suhteellista asemaa, Mearsheimer ennusti. Kiina vahvistuu, mutta ei niin paljon, että se uhkaisi vakavasti Yhdysvaltoja. Maan väestönkasvu on hidasta, ja Kiinassakin työikäisten panosta verottaa tulevina vuosikymmeninä kasvava vanhusväestö.

”Mearsheimerin väitteet ovat sinänsä vahvalla pohjalla”, sanoo kansantaloustieteilijä Ulla Lehmijoki. Hänen oma väitöskirjansa käsitteli väestömuutosten vaikutusta talouskasvuun. ”Yhdysvallat ei ole vaarassa jäädä nousevien kehitysmaiden, kuten Kiinan, Intian, Brasilian ja Meksikon jalkoihin. Riski on suurempi monissa muissa teollistuneissa maissa.”

Lehmijoki kiinnittää huomiota Afrikan maihin, jotka nousevat viimeisinä köyhyydestä. Afrikassa on valtavia luonnonvaroja ja maanosalla riittää työikäistä väestöä. Jos Afrikan maat pääsevät kiinni väestötieteen tuntemaan niin sanottuun väestölliseen muutokseen, kehityksen hissi voi nostaa niitä nopeasti monta kerrosta ylöspäin.

Väestöllisen muutoksen kolmannessa vaiheessa on mahdollista, että syntyvyys laskee jyrkästi ja työikäisten osuus väestöstä pysyy korkeana. Vanhusväestöä ei vielä ole paljoa, joten kansakunnan voimavarat voi keskittää talouskasvua tuottavaan työhön. Chicagon koulukunnan mukaan talouskasvu alkaa juuri huoltosuhteen parantuessa.

Esimerkiksi Aasian tiikereiden – Etelä-Korean, Singaporen, Taiwanin ja Hongkongin – lasketaan saaneen väestötekijöiden ansiosta parin kolmen prosentin verran lisäkasvua bruttokansantuotteeseen vuosittain. Sama voi toistua muissa kehitysmaissa, jotka onnistuvat alentamaan syntyvyyttä ja lisäämään talouskasvua muun muassa koulutuksen avulla.

”Vastaavasti takaiskut voivat olla voimakkaita, kun ikääntyneiden osuus kasvaa”, Lehmijoki sanoo. Japani ja monet muut teollistuneet maat joutuvat varautumaan tähän lähivuosikymmeninä.

Venäjän väestömäärän arvioidaan laskevan 23 prosenttia nykyiseltä tasolta vuoteen 2050 mennessä. Tämä on ensimmäinen teollistuneessa maailmassa tapahtuva väestön taantuma, jossa väkiluku pienenee syntyvyyden laskiessa ja eliniän lyhentyessä kansanterveydellisistä syistä.

”Tämä on Venäjälle vakava sotilaallinen ja poliittinen uhka. Veropohja on keskeinen sotilaallinen tekijä ja edellytys vahvojen asevoimien ylläpitämiseen. Myös Siperian autioituminen on Venäjälle suuri ongelma Kiinan vahvistuessa sen naapurissa.”

Väestötekijät ovat Venäjän talouden kannalta suotuisia kuitenkin vielä pitkään: työikäisten osuus pysyy korkeana suhteessa lapsi- ja vanhusväestöön. Samoin Kiina alkaa ikääntyä vasta vuoden 2025 jälkeen. Silloinkaan Kiinan väestö ei vanhene yhtä nopeasti kuin Suomessa ja eräissä muissa Euroopan maissa – erityisesti Italiassa. Kiinalla on siis vielä aikaa kasvattaa taloudellista mahtiaan.

Suurten maiden vertailussa Yhdysvallat on omaa luokkaansa. Huoltosuhde pysyy maassa vahvana ainakin vuoteen 2050 asti, eikä ikäkriisiä ole odotettavissa. Ainakaan väestötekijät eivät siis horjuta maan asemaa kansainvälisessä politiikassa.

Tutkija Henrik Urdal:

”Nuorten osuus maailman väestöstä on jo laskussa”

Nuoren väestön vaikutus poliittiseen väkivaltaan ei välttämättä ole maailmanlaajuisesti kasvussa, arvioi Henrik Urdal, Oslon kansainvälisen rauhantutkimuslaitoksen PRIOn tutkija. Urdal on selvittänyt tilastollisin menetelmin poikkeuksellisen suurten nuorisomassojen yhteyttä poliittiseen väkivaltaan yli 150 maassa.

”Joissakin arvioissa on ylikorostettu ikärakenteen muutosta. 15–29-vuotiaiden nuorten osuus maailman kokonaisväestöstä saavutti huippunsa 1970-luvun lopussa ja on ollut sen jälkeen laskussa. Monissa kehittyvissä maissa, kuten Iranissa ja Indonesiassa, väestönkasvu on jo taittunut.”

Väestötilastoissa on kuitenkin huomattavia alueellisia eroja, Urdal lisää. Afganistanissa, Pakistanissa, Palestiinassa, Jemenissä ja monissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa tilanne on todella vakava.

Väite 2. Kansainvälisen
työjärjestö ILO:n arvion
mukaan yli miljardi
nuorta aikuista astuu
maailman työmarkkinoille
vuoteen 2015 mennessä.
Vain osa heistä voidaan
työllistää perinteisin
keinoin. Tämä johtaa
väistämättä kasvaviin
poliittisiin levottomuuksiin
ja väkivaltaan monissa
Afrikan, Aasian ja Lähiidän
maissa.Monien tutkijoiden mielestä väestöräjähdys ja köyhyys muokkaavat yhdessä otollisen maaperän mellakoinnille ja maan sisäisille aseellisille konflikteille. Myös kansainväliselle terrorismille on etsitty syitä väestötekijöistä. Esimerkiksi Yhdysvaltain johtaviin politiikan toimittajiin lukeutuva Fareed Zakaria on katsonut, että arabimaiden ääri-islamistisen liikehdinnän taustalla vaikuttaa nopea väestönkasvu, joka yhdistyy hitaaseen poliittiseen ja taloudelliseen kehitykseen.

Myös Urdal on löytänyt vahvaa näyttöä aseellisten konfliktien yhteydestä köyhien nuorten miesten suuriin massoihin. Taustalla on yleensä valtion kyvyttömyys tarjota kansalaisilleen mielekkäitä toimeentulomahdollisuuksia, koulutusta ja työtä.

”Poliittisen väkivallan yhteyttä köyhyyteen voidaan tulkita useilla tavoilla. Köyhällä valtiolla ei ole keinoja kontrolloida esimerkiksi asekauppaa. Työttömiä nuoria on näissä maissa helppo rekrytoida taistelujärjestöihin.”

Väestötekijät näkyvät erityisen selvästi Palestiinan konfliktin taustalla: nuorten osuus väestöstä on poikkeuksellisen korkea ja elannon hankkiminen työnteolla vaikeaa. Hamasin on helppo rekrytoida uusia taistelijoita tarjoamalla pieniä etuja jäsenilleen alueella, jossa 80 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Väestötilastojen mukaan tilanteeseen ei ole tulossa pitkään aikaan muutosta: Gazassa lähes 48 prosenttia väestöstä on alle 15- vuotiaita.

Tilanne oli samankaltainen etnisen konfliktin jakamassa Ruandassa, jossa väestötiheys on Afrikan korkein.

Urdal on silti varovainen, kun yksittäisiä konflikteja selitetään väestötekijöillä. Yhteiskunnalliset mekanismit ovat siihen liian monimutkaisia. Useimmissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa nuorten osuus väestöstä on hyvin korkea, yli 35 prosenttia. Silti monet alueen maista, esimerkiksi Sambia ja Malawi, ovat säästyneet aseellisilta konflikteilta, vaikka ne kuuluvat maailman köyhimpiin maihin.

Köyhyyden ohella poliittisen järjestelmän luonne näyttäisi vaikuttavan aseellisten konfliktien syntyyn. Yleisesti ottaen poliittisen väkivallan riski on korkein osittain demokratisoituneissa maissa, joissa institutionaaliset säännöt ja eri ryhmien väliset voimasuhteet ovat vielä muutoksessa.

Asetelma kuitenkin muuttuu niissä maissa, joissa nuorten osuus väestöstä on korkea: Urdalin tutkimuksen mukaan poliittisen väkivallan riski kasvaa silloin etenkin hyvin autoritaarisissa ja toisaalta hyvin demokraattisissa valtioissa.

”Osittain demokraattiset järjestelmät ovat jo valmiiksi niin epävakaita, että nuorison osuudella ei ole niissä
samanlaista vaikutusta.”

Urdal tutkii parhaillaan, miten köyhien nuorten massojen aiheuttamia konflikteja voitaisiin parhaiten ehkäistä. Alustavien tulosten mukaan varsinkin toisen asteen koulutuksen lisääminen näyttäisi vähentävän konfliktialttiutta. Koulutus olisi siis työmahdollisuuksien rinnalla tärkeimpiä tekijöitä poliittisen väkivallan ehkäisyssä.

Työministeri Tarja Cronberg:

”Olemme osa globaaleja työmarkkinoita”

Väite 3. Väestön
ikääntyminen ja globaalin
työnjaon muutos
murentavat pikku hiljaa
hyvinvointiyhteiskunnan
perusteita. Työministeri Tarja Cronberg ei usko, että hyvinvointivaltio kariutuu globalisaatioon. Väestön vanheneminen toki haastaa pohjoismaisen mallin, mutta hienosäädöllä siitäkin selvitään. Suurin muutos on tapahduttava ajattelussa.

Suomessa hyvinvointivaltiota on perinteisesti kehitetty hyvin valtiokeskeisesti, mutta tulevaisuudessa olemme yhä riippuvaisempia muusta maailmasta.

”Työn siirtyminen muualle nähdään nyt irrallisena asiana, joka meidän pitäisi voida estää. Tässä kuviossa Suomi nähdään vain häviäjänä. Todellisuudessa puhutaan kuitenkin vain globalisaation vaikutusten toisesta puolesta,” Cronberg muistuttaa.

Väestön ikääntyessä Suomi kärsii yhä enemmän myös työvoimapulasta. Tätä aukkoa paikkaamaan tarvitaan ulkomaista työvoimaa. ”Pääasiassa Euroopan ulkopuolelta, sillä koko Eurooppa ikääntyy,” huomauttaa Cronberg.

”Globaalissa maailmassa hyvinvointi on yhteinen asia. Siksi pitäisi omaksua uusi ajattelumalli – tajuta, että olemme osa globaaleja työmarkkinoita, jossa tarvitsemme yhteistyötä hyvinvoinnin takaamiseksi myös tulevaisuudessa.”

Vietnamissa vastikään vieraillut Cronberg näkee, että nuoren väestöpohjan omaavat maat tarjoavat Euroopan ikääntyville talouksille korvaamattoman työvoimareservin. Lähettäjämaa hyötyy myös monella tavalla.

”Tavoitteena on, että lähetetyt työntekijät kouluttautuvat ulkomailla ja ehkä palaavat myöhemmin kotimaahansa. Joka tapauksessa heidän rahalähetyksillään on jo nyt suuri merkitys kehittyvien maiden talouksissa.”

Esimerkiksi Vietnamissa yli puolet väestöstä on alle 30- vuotiaita ja joka vuosi työvoima kasvaa runsaalla 1,2 miljoonalla. Koska kaikille tekijöille ei ole mahdollisuuksia luoda työtä, hallitus kertoi halustaan lähettää vuosittain noin 100 000 työntekijää maan ulkopuolelle. Mielellään ilman välikäsiä ja maahan, jossa siirtotyöläisiä kohdellaan yhdenvertaisesti.

Vietnamista on tulossa Suomeen työntekijöitä jo syksyllä Etelä-Pohjanmaan maakunnan ja Hanoin teknillisen koulun sopimuksen perusteella. Kyse on lähinnä hitsaajista, puusepistä ja teollisuuden palvelukseen tulevista ihmisistä.

Pelisäännöt tämänkaltaisissa sopimuksissa ovat vielä auki, mutta työministeri pitää tärkeänä, että työnvälityksen ympärillä liikkuva rikollinen toiminta ja korruptio voidaan estää. Suomessa on myös edelleen paljon turhaa sääntelyä, ulkomaalaisten työlupien saantia pitäisi entisestään helpottaa.

”Samoin suomalaisia työntekijöitä tulisi tukea muutosprosessissa, jossa työpaikkoja siirtyy muualle. Työpaikkansa menettäneille pitäisi tarjota mahdollisimman nopeasti tilaisuus kouluttautua uuteen työhön.” Suurin osa uusista työpaikoista syntyy tulevaisuudessa palvelusektorille, mutta Cronberg pitää Suomen työmarkkinoiden valttikorttina myös uusiutuvan energian ympärille jatkuvasti kehittyviä teollisuudenaloja.

Vaikka pahin työvoimapula saataisiin paikattua ulkomaisilla tekijöillä, pohjoismaista hyvinvointiyhteiskunnan mallia on joka tapauksessa muokattava.

”Esimerkiksi työnteon verotusta pienituloisilla voidaan laskea, jos yritysten ympäristöverotusta korotetaan. Ekologinen verouudistus on mielestäni hyvinvointivaltion säilymisen edellytys. Korkeaa osaamisen tasoa korostavan työyhteiskunnan on huolehdittava myös väliinputoajista. Perustulo on edessä ennemmin tai myöhemmin.”