Kolme reseptiä Suomelle

EKONOMISTI TIMO TYRVÄINEN:

”Työikäisen väestön väheneminen on suurin talousuhka”

 Aktia-pankin pääekonomisti Timo Tyrväinen ei pidä maailmantalouden häiriöitä varsinaisena turvallisuusuhkana Suomelle.  Suhdanteet ovat heilahdelleet maailman sivu,  ja laskukausienkin kanssa on totuttu elämään, hän perustelee.

”En myöskään usko, että terrori-iskun kaltainen äkillinen tapahtuma voisi suistaa maailmantalouden raiteiltaan. Vuoden 2001 iskujen vaikutus talouteen jäi lyhyeksi. Ihmisten ja tavaroiden liikkumista koskevat turvajärjestelyt kiristyivät, mutta maailmantalous on ollut viime vuosina ennätysmäisen hyvässä vedossa.”

Suurin taloudellinen turvallisuusuhka liittyy Tyrväisen mielestä työvoiman saatavuuteen. Jo nyt suomalaisilta työmarkkinoilta jää eläkkeelle enemmän ihmisiä kuin uusia tulee tilalle. Kaikki Euroopan maat tarvitsevat uutta työvoimaa, mutta kuinka paljon ja millaisia siirtolaisia harmaantuva maanosa on valmis ottamaan?

Suomi jää kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa tappiolle, jos se ei avaa oviaan maahanmuuttajille.

Tyrväisen mukaan Suomi jää kovenevassa kansainvälisessä kilpailussa tappiolle, jos se ei avaa oviaan maahanmuuttajille. ”Tähän sisältyy myös sisäiseen turvallisuuteen liittyvä riski. On melkoinen haaste saada maahanmuuttajat tuntemaan olonsa alusta lähtien sellaiseksi, että Suomi on heidän uusi kotimaansa ja että he haluavat jättää tämän maan omille lapsilleen yhtä hyvänä kuin se oli heidän tullessaan uuteen kotimaahansa.”

 ”Toivottavasti Suomi voi välttää Pariisin lähiöiden kaltaiset räjähdykset, joiden takana on syvää syrjäytymistä. Haaste on suuri.”

Huonosti hoidetun maahanmuuton lieveilmiöiksi Tyrväinen nimeää myös järjestäytyneen rikollisuuden ja huumekaupan leviämisen. Nämäkin turvallisuusuhat ovat hänen mielestään kuitenkin vältettävissä, jos maahanmuuttajat saadaan mukaan kiinteäksi osaksi suomalaista yhteiskuntaa.

Tyrväinen muistuttaa, että myös Euroopasta löytyy myönteisiä esimerkkejä maista, joissa maahanmuuttajien integrointi yhteiskuntaan on onnistunut suhteellisen hyvin. ”Espanjassa 40 miljoonan asukkaan kansa on ottanut vastaan neljä miljoonaa maahanmuuttajaa, joista on tullut samanlainen dynamiikan lähde kuin siirtolaisista USA:ssa.”

Kiinan, Intian ja muiden kehittyvien talouksien nousua Tyrväinen ei pidä uhkana, päinvastoin.
”Talouden ja varallisuuden painopiste siirtyy vähitellen Aasiaan. Siellä jatkuva talouskasvu on puskuri esimerkiksi sille, mitä Yhdysvaltain talouden häiriöt voivat aiheuttaa maailmantaloudelle.”

Tyrväinen huomauttaa, että Kiinan intressit maailmalla liittyvät talouteen. Maa haluaa muun muassa varmistaa raaka-ainehuoltonsa. ”Taiwan on erityistapaus, mutta muuten Kiina ei ole osoittanut taipumusta ulkoiseen laajenemiseen sotilaallisesti. Yhdysvallat on ollut rajojensa ulkopuolella paljon aggressiivisempi.”

Ekonomisti Tyrväinen on yksimielinen Ulkopolitiikan haastattelemien tutkijoiden kanssa siitä, että ilmastonmuutos vaikuttaa tulevina vuosikymmeninä niin poliittiseen kuin taloudellisiinkin päätöksentekoon ja voimasuhteisiin.

”Ilmastonmuutokseen liittyy paljon taloudellisia uhkia. Suomi on mainittu ilmaston lämpenemisen hyötyjänä, mutta ympäristömuutosten aiheuttamat jännitteet voivat heijastua myös meille. Kasvavat pakolaisvirrat ovat koko Eurooppaa koskeva uhkatekijä. Ja niihin liittyy myös erilaisten tautiepidemioiden leviämisen riski.”

KANSANEDUSTAJA HEIDI HAUTALA:  

 “Eriarvoistuminen on haaste Suomenkin turvallisuudelle”

 Turvallisuuspoliittinen keskustelu Suomessa junnaa kansanedustaja Heidi Hautalan mielestä paikallaan.

”Huomio on keskittynyt sotilaallispoliittisiin uhkiin, jotka liittyvät Suomen lähiympäristön kehitykseen – ensi sijassa Venäjään. Vaikka laajasta turvallisuuskäsitteestä on puhuttu jo parisenkymmentä vuotta, se ei vieläkään käytännössä ohjaa turvallisuuspolitiikkaa.”

Suurin turvallisuusuhka maailmalle on Hautalan mukaan talouden globalisaatiosta ja ilmastonmuutoksen aiheuttamista ympäristöongelmista johtuva eriarvoisuuden lisääntyminen. Turvallisuutta pitäisi hänen mielestään tarkastella Suomen kapean näkökulman sijaan ilmiönä, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.

”Yleisestä vaurastumisesta huolimatta maailmaan on syntynyt uusia syrjäytyneiden ryhmiä, joiden elämän järkkyminen uhkaa järkyttää myös valtioita. Tällaisia ryhmiä ovat esimerkiksi Afrikan työttömät nuoret miehet ja ilmastonmuutoksen takia elinmahdollisuutensa menettävät ihmiset, erityisesti kehitysmaissa.”

”Jos eriarvoistumiseen ei puututa, meillä on pian edessämme hallitsematon muutos, jonka seuraukset ovat arvaamattomia.” Siksi myös Suomen ja EU:n tärkein haaste on torjua äärimmäistä köyhyyttä ja ilmastonmuutosta, molempia samanaikaisesti. ”Jos eriarvoistumiseen ei puututa, meillä on pian edessämme hallitsematon muutos, jonka seuraukset ovat arvaamattomia.”

Hautala muistuttaa, että sotilaallisen kriisinhallinnan rinnalla olisi käytettävä vähintään yhtä paljon myös muita keinoja, kuten siviilikriisinhallintaa sekä yksityistä diplomatiaa. ”Martti Ahtisaaren, Elisabeth Rehnin ja nykyisin myös Pekka Haaviston tekemä työ on osoittanut, että uudenlaiselle diplomatialle on tilausta ja käyttöä maailmalla.”

Jyri Häkämiehen CSIS-insituutissa Yhdysvalloissa pitämästä puheesta noussut kohu osoitti Hautalan mukaan, että Venäjä-keskustelua ei ole vielä ammennettu tyhjiin. Vaikka Venäjää ei pidetä ainakaan sotilaallisena uhkana juuri muualla kuin Suomessa, vaivaa suomalaisia poliitikkoja edelleen kansallinen vaikenemisen perintö.

”Ainoastaan Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella tapahtuneet Putinin vastustajien murhat saivat pääministerin ja lopulta myös presidentin myöntämään, että Venäjän kehityksessä on huolestuttavia piirteitä. Muuten jälkisuomettumisesta kärsivät poliitikot tuntuvat alistuneen siihen, että Venäjältä on mahdollista saada vain yksi mielipide – opposition näkemyksiä ei edes kaivata.”

Ratkaisuja ongelmiin kannattaisi kuitenkin Hautalan mielestä hakea myös Venäjän näkökulmasta. ”On myös Venäjän oman edun mukaista vahvistaa oikeusvaltiota. Vallan keskittäminen on tehoton järjestelmä ja tukahduttaa uusia innovaatioita sekä talouden kehitystä. Tämä ei pitkällä tähtäimellä ole eduksi Venäjälle itselleenkään.”

Nato-kysymyksessä Hautala yhtyy Ulkopolitiikan haastattelemiin ulkomaisiin asiantuntijoihin: liittyminen tai liittymättä jättäminen ei ole Suomelle millään tavalla dramaattinen kysymys.

Hautala arvioi, että Nato-keskustelu on herättänyt suuria tunteita, koska myös siihen vaikuttaa suomalaisten alitajunnassa kummitteleva Venäjän uhkakuva. Suuremmalla syyllä pitäisi kuitenkin katsoa kohti läntistä isoveljeä.

”USA:n rooli sotilasliitossa on tällä hetkellä niin dominoiva, eikä lainkaan myönteinen, ettei Natoon liittymisessä ole järkeä nykyisessä tilanteessa.”

TUTKIJA HANNES PELTONEN:

”Suomi on vahvoilla välittäjän roolissa”

Italian Firenzessä toimivassa European University Institutessa työskentelevä tutkija Hannes Peltonen näkee Suomen vahvuutena kyvyn toimia puolueettomana välittäjänä ja tuoda yhteen erilaisten kriisien osapuolia.

”Tämän edun menettäminen lienee Suomen vaikein haaste, koska se pakottaisi määrittämään turvallisuuspolitiikan täysin uudelta pohjalta. Osallistuminen Suomelle vieraaseen valtapolitiikkaan esimerkiksi liittymällä sotilasliittoon ei välttämättä tarjoaisi parempia turvallisuustakuita,” Peltonen muistuttaa.

Peltosen erikoisala on kansainvälinen yhteisvastuu, joka on noussut tärkeäksi puheenaiheeksi humanitääristen kriisien yhteydessä.

”Vastuu humanitääristen kriisien uhrien auttamisesta ei kuulu millekään tietylle valtiolle, vaan kansainväliselle yhteisölle. Tärkeä osa tätä keskustelua on ja tulee olemaan vastuun ja kustannusten jako kansainvälisen yhteisön eri jäsenten kesken.”

Konfliktien muuttuminen maiden välisistä sisäisiksi kriiseiksi sekä ideologisten sotien loppuminen ja turvallisuuden uusi määrittely ovat muuttaneet myös kansainvälisen vastuun käsitettä. 1970-luvulla käynnistyi keskustelu humanitäärisestä interventiosta, joka jatkuu osittain edelleen, mutta Peltonen perää, onko maailma vieläkään valmis todellisen yhteisvastuun toteuttamiseen?

”Suomella olisi mahdollisuus muokata yhteisvastuuta koskevaa keskustelua tekemällä aloite. Vaikka yhteisvastuu perustuu inhimillisyyden ja yhteisöllisyyden arvoihin, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä useimmissa maailman kulttuureissa ja uskonnoissa, ei näitä arvoja ole täysin hyväksytty osaksi virallisia poliittisia keskusteluja kansainvälisellä tasolla.”

Vaikka YK:n peruskirja ja monet kansainväliset sopimukset viittaavat kansainvälisen yhteisön yhteisvastuuseen esimerkiksi kansanmurhien kohdalla, eivät Haagin Kansainvälisen tuomioistuimen päätökset välttämättä johda tekoihin, sillä ne eivät ole samalla tavalla sitovia kuin valtioiden sisäisten tuomioistuimien päätökset.

"Haluammeko elää maailmassa, jossa kansanmurha sallitaan osana politiikkaa?”  ”Velvoitteiden puuttuminen ei tarkoita, ettemmekö voisi toimia. Haluammeko elää maailmassa, jossa kansanmurha sallitaan osana politiikkaa?” Peltosen mukaan on myös utopistista ajatella, etteivät kolmannen maailman kriisit leviäisi myös länsimaihin. Pitkällä tähtäimellä muiden auttaminen on myös itsensä auttamista.

Suomelle tekisi Peltosen mielestä hyvää pyrkiä erikoisasemaan jollakin kansainvälisen politiikan alalla. Koska niin sanotut kovan vallan alueet – kuten asekilpailu ja talous – ovat ulottumattomissa, Suomi voisi keskittyä alueisiin, jotka eivät johda ristiriitoihin suurvaltojen kanssa tai niiden välillä, vaan parantavat maan statusta ja arvostusta niiden silmissä.

”Suomen ei tule aliarvioida kaukaisten kriisien vaikutusta. Esimerkiksi Kenian nykytilanne tulee varjostamaan tulevaisuutta vielä pitkään, ja vaikka Suomi ei olisikaan vakavien kriisien kohdalla ensimmäinen maa, johon pakolaiset virtaavat, globalisoituneessa maailmassa emme voi turvautua lintukotoajatteluun. Varsinkin viime kesän Darfur-keskustelun aikana kävi ilmi, miten ristiriitaisesti Suomen rooli nähtiin.”

Osasyynä on Peltosen mukaan epävarmuus siitä, mitä rauhanturvaaminen tai -välittäminen tarkoittaa, tai millä tavalla Suomi voisi osallistua kansainvälisiin operaatioihin. Tärkeää olisi Suomen vahvuuksien arviointi ja sen kautta profiilin selkeyttäminen.

”Perinteisesti Suomi on keskittynyt rauhanturvaamiseen konflikteissa, joissa osapuolet ovat sitä itse pyytäneet, ja joissa on ollut rauha jota turvata. Nykyisissä kriiseissä esimerkiksi Darfurissa tai Keniassa ei ole rauhaa jota turvata, mutta ulkopuolisen avun tarve on silti ehkä suurempi kuin koskaan.”

Peltonen ehdottaa, että Suomi voisi keskittyä kahteen eri tasoon: erikoisalojen kautta annettavaan apuun sekä avun välittämiseen. Näin voitaisiin hyödyntää Suomen erikoisosaamista esimerkiksi poliisikoulutuksessa ja perinteisessä rauhanturvaamisessa. Avun välittäminen tarkoittaisi yhteydenpitoa kriisien osapuolten, tai uhrien, ja kansainvälisen yhteisön välillä.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää