Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Erkki Laatikainen: "Suomi on liian kallellaan länteen"

Unna Lehtipuu


Erkki Laatikainen:
kuva Keskisuomalainen

”Venäjää on aliarvioitu viime vuosien suurvaltakeskustelussa. Uskonkin Venäjän vähitellen ottavan takaisin sitä roolia, joka aiemmin kuului Neuvostoliitolle”, arvioi Keskisuo­malaisen päätoimittaja Erkki Laati­kainen. Poliittisesti Suomen olisikin hänen mukaansa viisasta panostaa idänsuhteisiin viime vuosikymmentä enemmän.

”Suomi on toki osa länttä, mutta sillä on erikoisosaamista Venäjästä, jota sen pitäisi paremmin hyödyn­tää taloudellisissa ja poliittisissa suhteissaan, niin itään kuin länteen. Venäjän-suhteista voi EU-yhteydes­säkin tulla Suomen erityisvoima, sen valttikortti.”

EU-jäsenyys on Laatikaisen mukaan ehkä tarpeettomasti neutra­lisoinut ja passivoinut Suomea idän-suhteissaan: piiloudumme EU:n selän taakse ja jätämme omat tärkeät kortit pelaamatta.

Ratkaisevaa pienen maan kyvylle vaikuttaa suurvaltasuhteissa on per­soonien valta. Esimerkiksi Lipposen pääministerikauden ja Ahtisaaren presidenttiyden aikana Suomella oli nykyistä aktiivisempi ja näkyvämpi paikka kartalla.

”Jos valtion johdossa on vahvoja persoonia, joiden mielipiteet kiinnos­tavat sekä EU:ta että Venäjää, voi Suomen painoarvo olla paljon sen ko­koa ja asukaslukua suurempi. Tällöin Suomi kasvaisi eräänlaiseksi kansain­välisen diplomatian keskukseksi.”

Lipponen kasvoi arvostetuksi eurooppalaiseksi valtiomieheksi kah­den perättäisen nelivuotisen pääminis­terijakson aikana. ”Jos pääministeri vaihtuu neljän vuoden välein, niin kuin kansa saattaa tahtoa, tämä hei­kentää Suomen ääntä ja vaikuttamisen mahdollisuuksiamme niin Euroopassa kuin sen ulkopuolella”, huomauttaa Laatikainen.

Johtajien kansainvälinen ja kansal­linen arvostus voivat Suomelle avata tilanteita toimia nykyistä näkyvämmin ja pontevammin.

Suomi on viime vuosina ollut niin kallistunut länteen, että idän huomioi­minen on jäänyt vähälle. Jännitteetön aika ei ole synnyttänyt vahvoja joh­tajapersoonia, jotka olisivat osanneet huomioida molempia ilmansuuntia.

Ratkaisevaa pienen maan kyvylle vaikuttaa suurvaltasuhteissa on persoonien valta.”Meillä ehkä liikaakin ruoditaan suhdettamme Yhdysvaltoihin, joka pohjimmiltaan ei edes ole ongelmal­linen. Julkisuudessa Suomesta on haluttu muokata USA:n adjutanttia, mikä ei pitkällä tähtäimellä ole turval­lisuuspolitiikkamme edun mukaista. Yritysten toiminnan kannalta riittää, että maillamme on riittävän hyvät suhteet keskenään.”

Suurvaltojen kartalle Laatikainen piirtää itseoikeutetusti Yhdysvallat, ylivoimaiseksi ykköseksi. Kakkostilaa pitävät Venäjä ja Kiina, joiden kan­noilla kolkuttelee jo idän voimakas nousija Japani. EU:tä hän ei suurval­tojen kartalle kelpuuta.

”EU ei ole suurvalta, vaan suurval­lan omainen kansalaisjärjestö. Tiukan paikan tullen se ei silti voi käyttäytyä kuten suurvalta tai koota joukkojaan yhteisen tahdon taakse. Jotta se olisi mahdollista, on EU:n kiinteydyttävä vielä paljon.”

Myös Intia jää suurvaltakartalta sivuun, passiivisuutensa takia. ”Intia ei ole etujaan kovin vahvasti tai ag­gressiivisesti puolustanut, joten sen vaikutukset maailmanpolitiikkaan ovat vaatimattomia.”

Alhaisesta elintasostaan huolimat­ta Kiina ja Venäjä täyttävät Laatikai­sen mukaan suurvaltakriteerit hyvin, sillä ne ilmaisevat selkeää sotilaallista tahtoa ja vimmaa laajentaa reviiriään.

Taloutta ravistelleisiin Kiina- ja Japani-ilmiöihin Laatikainen suhtau­tuu perusoptimistisesti. Hän uskoo niiden lopulta kääntävän tilikirjat plussalle myös Suomessa, vaikka nyt rahavirtojen mukana maastamme katoaa työpaikkoja.

”Esimerkiksi paperiteollisuuden muutokset – kaikesta tuskasta ja itkusta huolimatta – turvaavat maam­me kilpailukyvyn pitkässä juoksussa. Kilpailu piiskaa esiin uusia innovaati­oita ja vahvistaa omaa substanssiosaa­mistamme, esimerkiksi teknologiassa ja paperikoneissa.”

Suomen kannalta ratkaisevinta on silti, miten Venäjä yhteiskunnallisesti kehittyy – jo siksi, että sen vaikutus energiapolitiikkaamme on suuri. ”On tärkeää, että parhaat ystävät löytyvät rajan takaa.”