Pekka Puska: Pandemian uhka ei ole väistynyt

Niina Sarkonen

Vaikka maailma on nyt terveempi kuin koskaan ja monet tartuntataudit selätetty, uusia uhkia on ilmassa. Pandemian leviäminen on edelleen mahdollista, ja epäterveellisestä kulutuksesta johtuvat sairaudet lisääntyvät ennennäkemätöntä vauhtia myös kehitysmaissa.

Kansanterveyslaitoksen aulassa tulijoita tervehtii sen entisen johtajan professori Eero Uroman muotokuva, oikeassa kädessään hän pitelee palavaa savuketta.

”Tästä huomaa, miten ihmisten terveyskäsitykset ovat muuttuneet ihan muutamassa vuosikymmenessä,” nauraa Kansanterveyslaitoksen nykyinen johtaja Pekka Puska. Hänet tunnetaan terveellisten elämäntapojen väsymättömänä puolestapuhujana ja Pohjois-Karjala-projektin johtajana.

Nykyään muutosten tahti on entistä kiivaampi: vielä viime vuonna kaikkien huulilla oli lintuinfluenssa, jonka pelättiin leviävän maailmanlaajuiseksi pandemiaksi, mutta viime kuukausina sen julkisuusarvo on kokenut huiman laskun. Ehkä virheellisesti.

”Lintuinfluenssan uhka ei ole poistunut, vaikka mediassa tilanne voikin näyttää toiselta. Siellähän asiat tulevat ja menevät. Kun pahimman julkisuusrumban aikana joku lokki kuoli Oulussa, niin siitä nousi iso kohu. Ja lopulta selvisi, että se oli kuollut johonkin ihan muuhun. Sama juttu lintuinfluenssan kohdalla: kun sitä ei heti tullutkaan, niin ihmisten mielenkiinto hiipui.”

Ulkopolitiikka: Mikä tekee lintuinfluenssasta niin erityisen uhkaavan ilmiön, onko siinä jotain poikkeuksellista verrattuna aiempiin epidemioihin?
Pekka Puska: Voihan pandemiaksi kehittyä jokin muukin virustyyppi, mutta influenssaviruksena tämä on erityisen muuntautuvainen. Sitä on myös vaikea hävittää, koska virus leviää lintujen kautta, eikä kaikkia lintuja voida lopettaa. Ihmiseen tarttunut lintuinfluenssa on ollut hyvin tappava.

Nykyäänhän ajatellaan, että kun ihmiset liikkuvat ja matkustavat enemmän, tauditkin leviävät paremmin maasta toiseen. Todellisuudessa pandemiat ja muut tartuntataudit ovat aina levinneet, nyt se tapahtuu vain hieman nopeammin. Espanjantauti olisi levinnyt meille nykyaikana mahdollisesti vain muutamaa päivää aiemmin.

Todellisuudessa pandemiat ja muut tartuntataudit ovat aina levinneet, nyt se tapahtuu vain hieman nopeammin.On täysin selvää, että jonkinlainen pandemia jossain vaiheessa tulee, mutta ei ole varmuutta siitä, onko se juuri lintuinfluenssa. Tärkeää on, että meillä on nyt pandemiaa varten hyvät suunnitelmat sekä Suomessa että EU-alueella. Rokotteita lintuinfluenssaa varten ei ole tosin vielä hankittu. Aluksi saatavat eivät tule olemaan täsmärokotteita, vaan sellaiset hankitaan vasta kun tarkka virustyyppi on tiedossa.

Pandemia on vielä erityinen ongelma kehitysmaille, sillä niillä on heikommat taloudelliset mahdollisuudet varautua viruksen leviämiseen. Siksi viruksen leviämisen estämiseksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, jota esimerkiksi Maailmanterveysjärjestö WHO onkin kehittänyt. Järjestön pääjohtajaksi juuri valittu Margaret Chan onkin kertonut, että suunnitelmia tehdään nyt ympäri maailmaa sellaista vauhtia, että viiden vuoden päästä koko maailma on jo paljon valmiimpi kuin tällä hetkellä.

Tässä tilanteessa tehtävät suunnitelmathan ovat yleisiä pandemiasuunnitelmia, joita voidaan soveltaa mitä tahansa pandemiaa vastaan. Esimerkiksi Ugandassa aiemmin lintuinfluenssaa varten tehdyt pandemiasuunnitelmat auttaisivat yllättäen leviävän ebola-viruksen torjunnassa.

UP: Mitä yhteiskunnallisia vaikutuksia pandemialla voisi olla?
PP: Niitä on vaikea ennustaa, mutta varmaa on, että sillä tulisi olemaan ainakin huomattavia kansantaloudellisia vaikutuksia, kuten Hongkongissa ja Singaporessa nähtiin jo sars-epidemianaikaan.

UP: On esimerkiksi esitetty sellaisia näkemyksiä, että teollisuusmaat voisivat joutua tekemään sotilaallisen intervention estääkseen pandemian leviämisen jossakin kehitysmaassa.
PP: Interventioon ei usko, koska pandemian leviämistä ei voida estää millään keinoilla, ei myöskään sotilaallisilla. Esimerkiksi jos lentoliikenne lopetettaisiin täysin, pandemian leviäminen voisi myöhästyä ehkä vain viikolla – taloudelliset vaikutukset ovat sen sijaan varmoja ja niistä voi seurata myös jännitteitä maiden välisiin suhteisiin.

UP: Millaisia muita ongelmia valtioiden välisessä yhteistyössä voi ilmetä pandemian sattuessa?
PP: Lintuinfluenssan riehuessa erityisesti Aasiassa, Indonesia ja Thaimaa olivat haluttomia luovuttamaan yleiseen käyttöön siellä eristettyjä viruskantoja. Heidän argumenttinsa oli, että länsimaat voisivat kehittää näiden näytteiden perusteella lääkkeitä, joihin vain länsimaiden ihmisillä olisi varaa, ja suuri osa heidän väestöstään voisi kuolla, koska heillä ei olisi varaa hankkia näitä rokotteita.

On tietenkin välttämätöntä, että terveyteen liittyvä tieto on kaikkien saatavilla. Toisaalta kansainvälisen yhteisön ja WHO:n pitäisi kantaa vastuu myös siitä, että länsimaissa kehitetytrokotteet olisivat myös kehitysmaiden ihmisten ulottuvilla.

UP: Miten valtioiden välistä yhteistyötä sitten voitaisiin kehittää pandemiaan varautumisessa?
PP: Maailma on tänä päivänä valmiimpi kuin koskaan maailmanlaajuisiin epidemioihin, vaikkei se tarkoita, että ne aina voitettaisiin. Esimerkiksi koko maailmaa uhannut sars-epidemia saatiin jo torjuttua. Ehkä myös ebolan leviäminen Afrikassa on onnistuttu välttämään. Ihmiset ovat tajunneet, että paras tapa torjua pandemia Suomessa on ehkäistä sen alku ja leviäminen, usein juuri kehitysmaissa.

UP: Mitkä ovat suurimpia globaaleja terveysriskejä tällä hetkellä?
PP: Vaikka maailmanlaajuisesti ihmiset ovat terveempiä kuin ennen, alueelliset erot ovat suuria. Etenkin kuilu kehittyvien kehitysmaiden ja köyhien kehitysmaiden välillä vain kasvaa – kehittyvissä maissa tilanne on parantunut kaikkein nopeimmin, kun köyhimmissä maissa kehitys on ollut kovin hidasta.

Yleinen kuva on se, että tartuntatauteihin kuolleiden määrä vähenee ja kroonisiin ”elämäntapatauteihin” sairastuneiden määrä lisääntyy. Reilu 60 prosenttia kuolemantapauksista maailmassa on nykyään kroonisten tautien aiheuttamia ja näistä puolet, eli joka kolmas kuolema maailmassa, johtuu sydän- ja verisuonitaudeista.

Toinen kolmannes aiheutuu syövistä, kymmenen prosenttia tapaturmista ja väkivaltaisista kuolemista, ja loppu tartuntataudeista, kuten hivistä, malariasta ja tuberkuloosista sekä äitiys- ja lapsikuolleisuudesta. Tupakka aiheuttaa kymmenesosan maailman kuolemista.

Kun aloitin lääkärinurani nuorena hurjana Pohjois-Karjalassa, niin kroonisia tauteja kutsuttiin teollistuneiden maiden hyvinvointisairauksiksi. Nyt tilanne on radikaalisti muuttunut, koska nämä taudit ovat siirtyneet yhä köyhempiin ja köyhempiin maihin.
Myös kehitysmaissa ylipaino on nykyään suurempi ongelma kuin aliravitsemus.
Jo 66 prosenttia ”elämäntapatautien” aiheuttamista kuolemista tapahtuu kehitysmaissa. Vain Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa perinteiset tartuntataudit tappavat enemmän ihmisiä kuin krooniset taudit. Ja myös kehitysmaissa ylipaino on nykyään suurempi ongelma kuin aliravitsemus. Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö aliravitsemuskin olisi edelleen suuri ongelma, joka pitää ratkaista. Tässä kohden pitää muistaa, että eihän maailmassa ruokapulaa ole, ongelman aiheuttaa köyhyys.

Samoin lapsikuolleisuus on maailmalle suuri häpeä – pystyisimme estämään vuodessa yli viiden miljoonan lapsen kuoleman. Tämä ei ole niinkään kiinni lääkkeistä, vaan pikemminkin perusterveydenhuoltoon liittyvistä asioista, kuten hygienian kehittämisestä ja äitiyshoidon vahvistamisesta.

Länsimaiden ja kehitysmaiden yhteistyössä tuppaa olemaan sellainen ikävä piirre, että viemme kehitysmaihin lääkkeitä sellaisiin tauteihin, jotka voisivat levitessään uhata myös meitä. Vähemmän mielenkiintoa osoitetaan esimerkiksi vain kehitysmaissa olevia ongelmia, kuten lapsikuolleisuutta kohtaan.

UP: Miksi ”elämäntapataudit” ovat lisääntyneet niin valtavasti?
PP: Suurimpana syynä pidetään vanhenemista sekä ihmisten elintapojen nopeaa muutosta. Yli puolet kehitysmaiden ihmisistä asuu nykyään suurkaupungeissa, joissa perinteinen, usein terveellisempi ruokavalio on pitkälti korvattu teollisesti valmistetulla ruoalla.

Globalisaation myötä Cocacolazation ja McDonaldization on tapahtunut myös kehitysmaissa – suuret monikansalliset yhtiöt kauppaavat ihmisille tuotteita, joissa on yleensä paljon suolaa, rasvaa ja sokeria. Niiden avulla elintarvikkeet säilyvät pitkään lämpimässäkin ilmastossa.

Maailman ruokavalio on siten muuttunut radikaalisti kansainvälisen kaupankäynnin seurauksena. Myös tupakkateollisuus on siirtänyt ponnistuksensa kehitysmaihin ja erilaiset kauppasopimukset ovat siloittaneet sille tietä. Samoin alkoholin häikäilemätön mainonta on lisääntynyt varsinkin kehitysmaissa.

UP: Mitä kehitysmaiden terveystilanteen parantamiseksi voitaisiin tehdä? Köyhimmissä maissahan vastasyntyneiden eliniänodote on vain noin 40 vuotta, kun se vauraimmissa maissa on parhaimmillaan yli 80 vuotta.
PP: Valtioilla on päävastuu kansalaistensa terveydestä. Kehitysmaissa perusterveydenhuolto kuitenkin mättää pahasti, kun valtioilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia pitää yllä järjestelmää ja terveyspalvelut ovat pääasiassa yksityisiä. Perusterveydenhuollon rakentaminen on avainasemassa.

Teollisuusmaiden antamaa kehitysapua tärkeämpää olisi saada aikaan oikeudenmukainen kauppapolitiikka, jonka avulla kehitysmaiden omaa talouttapäästäisiin vahvistamaan. Tärkeää olisi myös, että kansainvälinenkauppapolitiikka ei edistä epäterveellistä kulutusta, kuten tupakointia.

Ongelmana on osittain myös se, että kehitysmaat rakentavat avustusrahoilla mielellään syöpäsairaaloita ja sydänsairaaloita, sillä ne ovat näyttäviä projekteja ja tuovat mainetta ja kunniaa tekijöilleen. Mutta tällaiset projektithan ovat luksusta verrattuna perusterveydenhuollon kehittämiseen, jonka avulla voitaisiin parantaa koko väestön terveydentilaa.

Tietysti kehitysmailla itselläänkin on ongelmia, kuten korruptio. Mutta kuten WHO:n entinen pääjohtaja Gro Harlem Brundtland aina totesi, yksittäisen maan mahdollisuudet poistaa jokin globaali terveysongelma ovat olemattomat. Kansainvälinen yhteistyö on siksi välttämätöntä.

UP: Miten voimapolitiikka näkyy kansainvälisissä terveysneuvotteluissa?
PP: Vuonna 2003 WHO:ssa käydyt kansainväliset tupakkaneuvottelut olivat hyvä esimerkki siitä, miten politiikka ja kansalliset, usein taloudelliset, intressit vaikuttavat kansainvälisellä tasolla kaikkeen – jopa asioihin, joista muuten vallitsee yksimielisyys, kuten tupakan vaarallisuudesta ja tarpeettomuudesta.

USA vastusti pitkään sopimusta, koska tupakkateollisuus on siellä erityisen vahva. Vastentahtoisia olivat myös Saksa, Japani ja tietysti Kiina, missä sijaitsee maailman suurin tupakkatehdas. Lopulta saatiin kuitenkin aikaanyksimielisesti hyväksytty kansainvälinen tupakkasopimus, joka oli ensimmäinen sitova konventio terveyden alalla. Tällaisia toimia juuri tarvitaan. Sopimuksen on nyt ratifioinut yli 160 maata, mikä tarkoittaa sitä, että ensimmäisen kerran terveyden alalla ruvetaan käyttämään kansainvälistä oikeutta.

WHO:n voima ja heikkous on juuri siinä, että se on hallitustenvälinen organisaatio. Kun päätöksiä saadaan aikaiseksi, niin niistä voidaan tehdä sitovia, mutta neuvottelut itsessään ovat puhdasta politiikkaa. WHO:n yleiskokouksetkin aloitetaan usein keskustelulla Taiwanin tilanteesta tai palestiinalaisalueista ja kaikki kansainvälisen politiikan blokit ovat siellä näkyvissä.

Terveysargumentti on kylläkin niin kova, että hallitukset joutuvat katsomaan WHO:n asioita erityisen tarkasti. Samoin kansainvälinen media seuraa terveydestä käytäviä keskusteluja ahnaasti. Vaikka terveyden edistäminen on laajalti hyväksyttyä, niin tilanne muuttuu, kun mennään toimenpiteiden tasolle. Taloudelliset ja muut intressit astuvat mukaan neuvotteluihin. Ei kansainvälisissä neuvotteluissa juuri näy enää terveysasiantuntijoita, vaan maiden edustajat ovat usein ulkoministeriöstä ja kauppaministeriöstä.

Loppuvaiheessa neuvottelut ovat kansainvälistä politiikka siinä missä millä tahansa muullakin alalla.

UP: Mikä voisi olla seuraava sitova kansainvälinen sopimus terveyden alalla?
PP: Keskustelu, joka käy WHO-tasolla juuri nyt kuumana, koskee erityisesti epäterveellisiä elintarvikkeita ja alkoholia. Maataloustuet ja muut taloudelliset intressit ovat tietenkin iso tekijä tässä kuviossa ja valtiot pitävät niistä kiinni kynsin ja hampain. Myös suuret yritykset lobbaavat kiihkeästi, kun terveyssopimuksista neuvotellaan.

Kansainvälistä ravinto- ja liikuntastrategiaa valmisteltaessa WHO:ssa kansainvälinen sokeriteollisuus lobbasi ankarasti Yhdysvaltain hallituksen tuella.  USA uhkasi jopa, että se lopettaa jäsenmaksujen maksamisen WHO:lle, jos ei saa tahtoaan läpi. Maan nykyhallinto on muutenkin ollut hyvin kriittinen kansainvälistä yhteistyötä kohtaan, ja tietysti suuret virvoitusjuomajätit ovat vaikutusvaltaisia toimijoita siellä.


Pekka Puska

Syntynyt 1945 Vaasassa

Koulutukseltaan valtiotieteiden maisteri ja lääketieteen tohtori

Päätutkija ja johtaja vuosina 1972–1997 toimineessa Pohjois-Karjala-projektissa

Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori, epidemiologian ja terveyden edistämisen osaston johtaja 1978–2001

Keskustan kansanedustaja 1987–1991

WHO:n kroonisten tautien ehkäisyn osaston johtaja 2001–2003

Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja vuodesta 2003

Syksyllä 2006 ehdolla Maailman terveysjärjestö WHO:n pääjohtajaksi

Maailman sydänjärjestön puheenjohtaja 2007–2009


Lisää aiheesta:

Lääkkeiden vaikea tie kehitysmaihin (UP 4/07)