Eva Biaudet: "Ihmiskauppa on Euroopan häpeäpilkku"

Niina Sarkonen

Eurooppa on yksi maailmanlaajuisen ihmiskaupan keskuksista. Ihmiskaupan tunnistaminen on hankalaa, sillä ihmisiä on helpompi kuljettaa huomaamatta yli rajojen kuin esimerkiksi huumeita, sanoo Eva Biaudet, Etyjin erityisedustaja ihmiskauppaa vastaan.

kuva OSCE / Mikhail Evstafiev

Nykyajan orjuudeksi kutsuttu ihmiskauppa kuuluu maailman tuottoisimpiin rikollisuuden aloihin huume- ja asekaupan rinnalla.

Ilmiö ei ole uusi, mutta se on kasvanut voimakkaasti viime vuosina, mikä voi johtua myös ongelman laajemmasta tiedostamisesta, kertoo Eva Biaudet. Entinen peruspalveluministeri ja kansanedustaja on toiminut kaksi vuotta Etyjin erityisedustajana ihmiskauppaa vastaan.

YK:n työjärjestö ILO:n arvion mukaan 12,3 miljoonaa ihmistä tekee pakkotyötä. Luku sisältää myös ihmiskaupan uhrit. Muiden lähteiden arviot vaihtelevat neljästä 27 miljoonaan. Yhdysvaltain hallituksen vuosittain tekemän ihmiskaupparaportin mukaan viime vuoden aikana kaupattiin 800 000 ihmistä yli valtiorajojen.

Tämän lisäksi maiden sisällä tapahtuvan ihmiskaupan uhreiksi arvioidaan päätyvän miljoonia. Uhrien todellista määrää on vaikea tietää, sillä luvut kerätään poliisin tiedoista, ja ne perustuvat pääasiassa vain ihmiskaupasta annettuihin tuomioihin. Noin 80 prosenttia kansainvälisen ihmiskaupan uhreista on yleensä prostituoiduiksi myytäviä naisia ja tyttöjä.

Vuonna 2006 Euroopan neuvosto arvioi, että maailmanlaajuisesti ihmiskaupassa liikkuu vuosittain noin 32 miljardia euroa. Rikollisliigat ovat ammattimaisia ja niiden toimintaverkosto on usein levittäytynyt paitsi maantieteellisesti laajalle alueelle myös muille rikollisuuden aloille.

Ongelman mittakaavasta kertoo myös YK:n huumeiden ja rikollisuuden vastaisen osaston (UNODC) selvitys vuodelta 2006: uhrit tulevat 127 maasta, ja hyväksikäyttö tapahtuu 137 valtion alueella.

Ihmiskaupan uhrit päätyvät tavallisimmin paritukseen tai pakkotyöhön, orjuutta muistuttaviin oloihin, ilman henkilöpapereita ja mahdollisuutta irtautua hyväksikäyttäjästään. Vaikka uhrien määrä kasvanut, tuomioita ihmiskaupasta annetaan edelleen vähän.

Etyj kuuluu maailman johtaviin toimijoihin ihmiskaupan vastaisessa työssä, ja ihmiskauppa onkin ollut yksi Suomen prioriteeteista vuodenvaihteessa loppuvalla Etyjin puheenjohtajuuskaudella. Biaudet’n pestiin kuuluu paitsi vaikuttaa Etyj-maiden hallituksiin myös edustaa järjestöä Euroopan neuvoston ja YK:n suuntaan ihmiskaupan vastaisessa työssä.

Myös kysyntää esimerkiksi prostituutiolle olisi pyrittävä vähentämään.

”Ihmiskauppaan puuttuminen ja sen syihin vaikuttaminen vaatii taistelua monella rintamalla: lähtökohtana tulisi aina olla ihminen, uhrin suojelu. Kyse ei ole ainoastaan rikollisuuden torjunnasta, vaan myös kysyntää esimerkiksi prostituutiolle olisi pyrittävä vähentämään”, Biaudet muistuttaa.

Euroopan maat, esimerkiksi Suomi, eivät selviä puhtain paperein. On arvioitu, että Suomessa on satoja ihmiskaupan uhreja. Suomi on myös ihmiskaupan kauttakulkumaa.

Jonkinlaisen yleiskuvan Euroopan seksimarkkinoista saa YK:n Euroopan talouskomission vuonna 2004 julkaisemasta raportista, jonka mukaan Saksassa työskentelee noin 300 000 prostituoitua, Iso-Britanniassa 80 000 ja Italiassa 60 000. Suomessa prostituoituja arvioitiin tuolloin olevan noin 4 000.

Uhreista suuri osa lapsia
Euroopassa ihmiskaupan uhrien hyväksikäyttöä tapahtuu lähinnä suurissa kaupungeissa. Prostituoiduiksi päätyvät ihmiskaupan uhrit tulevat Eurooppaan lähinnä Balkanilta ja Keski- ja Itä-Euroopan maista, pakkotyöhön joutuvat tavallisimmin Aasiasta. Muualla maailmassa merkittävimmät ihmiskaupan reitit kulkevat Aasiasta ja Latinalaisesta Amerikasta – erityisesti Brasiliasta – Yhdysvaltoihin, Australiaan ja Japaniin.

”On harhaluulo, että Eurooppa olisi ihmisoikeuksien kehto tässä suhteessa. Arvo ei ole mikään itsestäänselvyys, vaan se on ansaittava. Tämä edellyttää keskustelua normeista, ja ihmisen arvon universaaliuden tunnustamista. Muualta tulevia pitäisi kohdella samalla tavalla kuin eurooppalaisia.”

Erityisen haavoittuvassa asemassa olevilla ihmisillä on suurin vaara joutua ihmiskauppiaiden käsiin. USA:n hallituksen raportissa arvioitiin, että lähes puolet seksuaalisen hyväksikäyttöön kaupattavista ihmiskaupan uhreista on lapsia, eli alle 18-vuotiaita. Uhrien joukossa vähemmistökansallisuudet ovat yliedustettuina, Euroopassa erityisesti romanit.

Samoin laittomien siirtolaisten osuus on suuri. ”Heidän tilanteensa on todella kurja. Syrjintä yhteiskunnassa, koulutuksessa, työ- ja asuntomarkkinoilla altistaa hyväksikäytön kohteeksi joutumiselle

– jos ihmiselle ei jää muita vaihtoehtoja. Erityisesti kodissaan väkivaltaa kokeneet ovat potentiaalisia uhreja, sillä kotiin palaaminen ei tule kysymykseen. Tässä tilanteessa ihmiset ovat myös valmiita ottamaan suurempia riskejä”, sanoo Biaudet.

Ihmiskauppa on houkutteleva bisnes järjestäytyneille rikollisverkostoille, sillä tuotot ovat suuria ja tuomioita tulee harvoin.

Ihmiskauppa on houkutteleva bisnes järjestäytyneille rikollisverkostoille, sillä tuotot ovat suuria ja tuomioita tulee harvoin. Tämä johtuu erityisesti siitä, että ihmiskauppa on vaikeammin havaittavissa ja todistettavissa kuin esimerkiksi huumerikos – on paljon helpompi ylittää rajakontrolli ihmisen kuin huumeiden tai aseiden kanssa.

”Ihmisen otsassa ei lue ’olen ihmiskaupan uhri’. Uhrien tunnistaminen on vaikeaa myös siksi, että he eivät välttämättä tiedä itsekään olevansa uhreja.”

Ihmiskauppaan liittyy usein psykologista vallankäyttöä, sillä hyväksikäyttäjällä voi olla taloudellisen riippuvuussuhteen lisäksi henkinen yliote uhriin, kuten rakkaus- tai perhesuhde. Tällöin myös viranomaisten on hankala osoittaa onko vapauden riisto tapahtunut: onko uhri esimerkiksi suostunut prostituoitavaksi vai ei.

”Erityisesti prostituutioon keskittyvissä rikollisverkostoissa syötteinä toimivat ’lover boyt’ houkuttelevat nuoria tyttöjä mukaansa. Näin heitä on myös helpompi kuljettaa maasta toiseen. Uhri voi olla hyvinkin lojaali hyväksikäyttäjäänsä kohtaan, jos heidän välillään vallitsee tunneside.”

Kyseessä on erityisen väkivaltainen rikollisuuden ala. Biaudet vertaa ihmiskaupassa käytettäviä keinoja kidutukseen. ”Uhri voidaan jo aikaisessa vaiheessa raiskata useaan kertaan, ja näin nujertaa psyykkisesti, kun pienimmästäkin vastarinnan osoituksesta seuraa heti rangaistus.”

Ihmiskauppa on tärkeä erottaa ihmisten salakuljetuksesta, johon ei tavallisesti liity väkivaltaa tai vapauden riistoa. Uhrin kannalta rikoksen määritelmällä on suuri merkitys. Jos ihmiskaupan uhriksi joutunutta pidetään maahan salakuljetettuna eli laittomana maahanmuuttajana, hänet voidaan palauttaa takaisin lähtömaahan, missä on suuri vaara joutua uudelleen ihmiskauppiaiden käsiin. Tiukka oleskelulupakäytäntö monissa Euroopan maissa voi myös sitoa hyväksikäytetyn työntekijän vain yhteen työnantajaan, jolloin vaihtoehtona pakkotyölle voi olla maasta karkotus.

”Työvoimaa vastaanottavien maiden pitäisi kantaa vastuunsa ja sallia esimerkiksi siirtolaisiksi lähteville lasten mukaan ottaminen. Esimerkiksi Liettuassa arviolta 30 000 lasta on jäänyt sukulaisten ja tuttavien hoitoon vanhempien lähdettyä ulkomaille töihin. Tämäntyyppisissä olosuhteissa elävät lapset ovat vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi. Tällaisia tilanteita ei pitäisi päästä syntymään.”

Tuomioita vähän
Ihmiskauppa on Biaudet’n mukaan pitkällä aikavälillä myös turvallisuuskysymys.

”Järjestäytynyt rikollisuus tuhoaa yhteiskunnan rakenteita esimerkiki korruptiolla ja turvattomuudella ja rahoittaa kaikenlaista laitonta toimintaa. Lisäksi ihmiskauppa lisää eriarvoisuutta ja nostaa ihmisiin kohdistuvan hyväksikäytön, jopa väkivallan, toleranssia.”

”Kannattaisi myös miettiä, millaisia maailman kansalaisia ihmiskaupan uhreista kasvaa. Ihminen joka on kokenut elämässään, että hänestä välitetään ja kannetaan vastuuta, luottaa yhteiskuntaan

ja kanssaihmisiinsä. Esimerkiksi lapsikaupan uhrille ihmiskauppias voi olla ensimmäinen aikuinen, joka on edes hetkittäin huolehtinut hänestä. Lapsia käytetään taskuvarkaina, sotilaina ja jopa terrorismissa. Myöhemmin hän tuskin pystyy luottamaan enää yhteenkään aikuiseen.”

Konfliktit luovat myös otollisen maaperän ihmiskauppiaiden toiminnalle. Etenkin jos niihin liittyy seksuaalista väkivaltaa. ”Ihmiskauppiaat käyttävät hyväkseen konfliktien jälkeisiä tilanteita, jolloin uhreja on helppo löytää. Karvas totuus on myös, että kansainvälinen läsnäolo esimerkiksi rauhanturvaamistehtävissä on luonut ihmiskaupan markkinoita, jotka ovat jääneet pysyviksi.”

Biaudet on erityisen huolestunut Afganistanin naisten ja lasten tilanteesta. ”Kansainvälisen yhteisön olisi aika oppia virheistään ja pyrkiä ennaltaehkäisemään ihmiskaupan syntyä tällaisissa tilanteissa. On absurdia, että samaan aikaan, kun pyrimme rakentamaan rauhallisia olosuhteita konfliktin jälkeiseen yhteiskuntaan, rikomme naisten ja lasten henkilökohtaista rauhaa ja koskemattomuutta.”

”Kansainvälinen yhteistyö ihmiskaupan vastaisessa työssä on erityisen arvokasta – on toimittava sekä maassa, josta ihmiskaupan uhrit tulevat että maassa, jonne he päätyvät. Kyse ei ole vaikeista tai monimutkaisista toimenpiteistä, mutta toiminnan on oltava laaja-alaista. Tarvitaan poliisin, oikeuslaitoksen, rajaviranomaisten ja sosiaalityöntekijöiden yhteistyötä yli valtiorajojen”, Biaudet raamittaa.

Etyjin kaikille 56 jäsenmaalle on tarkoitus luoda strategia, jolla varmistetaan rikollisten kiinnisaaminen, syyttäminen ja uhrien suojelu. Maihin on tarkoitus perustaa myös kansallisen raportoijan paikka. Raportoijat keräävät ja analysoivat paikallista tietoa päätöksenteon tueksi. Suomessa pestiä hoitaa toistaiseksi vähemmistövaltuutettu.

Viranomaisten tulisi Biaudet’n mukaan suhtautua työhön lähinnä tiedustelutoimintana, sillä ihmiskaupan uhrien tunnistaminen vaatii suurta tarkkanäköisyyttä. ”Jotta kysymys yleensä herää viranomaisen päässä, pitää olla hyvin perillä siitä, mitkä merkit voivat viitata ihmiskauppaan.”

”Rikolliset etsivät maita, joissa heidän on helppo toimia, ja tässä suhteessa Suomi on otollista maaperää, koska ihmiskaupan tunnuspiirteitä ei tunneta vielä tarpeeksi hyvin.”

Ihmiskauppaa pidettiin pitkään ongelmana, joka ei kosketa Suomea. Yhdysvaltain hallituksen vuonna 2003 julkaisemassa raportissa Suomea moitittiin kovin sanoin ihmiskaupan vastaisen toiminnan tehottomuudesta. Tämä johti lainsäädännön uudistamiseen, ja ihmiskauppa lisättiin rikoslakiin seuraavana vuonna. Hallitus hyväksyi 2005 ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman, jota tarkennettiin viime kesänä.

Suomella on vielä vähän kokemuksia, ja vain yksi tuomio ihmiskaupasta. Biaudet’n mukaan tämä ei vastaa kuitenkaan todellista tilannetta. ”Tuomioistuimet eivät vielä ole aivan ajan tasalla ihmiskaupan suhteen.”

Poliisi tutki viime kesänä prostituutioon liittyvää ihmiskauppaa eri puolilla Suomea ja lopputulos oli, että ihmiskaupaksi muissa maissa tulkittavia rikoksia tutkitaan tavallisesti parituksena.

Tämä voi vaikuttaa muun muassa siihen, saako uhri suojelua tai autetaanko häntä pois nykyisestä tilanteesta.

Prostituutio ei Suomessa ole rikos, mutta seksin ostaminen ihmiskaupan uhriksi joutuneelta on. Lokakuussa Helsingin poliisi kuulusteli yli sataa henkilöä epäiltyinä ihmiskaupan kohteena olleen naisen hyväksikäytöstä. Näistä 40 tapausta eteni syyttäjälle.

”Vaikka uhrin näkökulmasta rikoksen tunnusmerkkien täyttyminen on kuitenkin ilmiselvää – kuten vapauden riisto, henkinen ja fyysinen väkivalta – niin Suomessa tulkitaan usein, että uhrin mahdollinen suostumus tai tietoisuus seksin myymisestä siirtää vastuun tapahtumista hänelle itselleen. Vaikka väkivaltaisesta uhkailusta ja vapauden riistosta oli todisteita, tuomioistuin ei silti halunnut puhua ihmiskaupasta, paitsi vakavasti kehitysvammaisen uhrin kohdalla.”

Biaudet toivookin, että myös suomalaisilla tuomareilla olisi enemmän mahdollisuuksia jakaa kokemuksia ja tietoa ulkomaalaisten, kokeneempien tuomareiden kanssa. ”Seuraan mielenkiinnolla käynnissä olevaa toista ihmiskauppaoikeudenkäyntiä, jossa ensimmäisen kerran myös seksin ostajia asetetaan vastuuseen.”

Suomessa käydään prostituutiosta luksuskeskustelua.

Suomalaista keskustelua prostituutiosta Etyjin erityisedustaja moittii yksisilmäisyydestä. ”Suomessa käydään prostituutiosta luksuskeskustelua – että ammatti voi olla myös naisen oma valinta. Varmasti voi, mutta tällaisessa keskustelussa unohdetaan suojelua oikeasti tarvitsevat.”

Vähemmistötausta velvoittaa
Etyjin pääkallonpaikalla Wienissä työskentelevä Biaudet tarkkailee miten yhteiskunta suojelee kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Myös Suomen pakolaisavun puheenjohtajana toiminut erityisedustaja kuuluu kaksikielisenä suomenruotsalaisena itsekin vähemmistöön.

”Vaikka Suomen vähemmistöjä koskeva lainsäädäntö on edistyksellinen, ruotsinkielinen suomalainen saa koko elämänsä kokea olevansa hieman erilainen ja selittää miksi ruotsi äidinkielenä ei tee hänestä vähemmän suomalaista. On arvokasta oppia aikaisin, että ihmiset ovat samanarvoisia – erilaisia mutta samanlaisia. Tämä on muokannut maailmankuvaani, ihmiskuvaani ja ajatusmaailmaani. Taustani velvoittaa pitämään vähemmistöjen puolta muuallakin. Kaikilla ihmisillä on samat tarpeet.”

Vaikka työ tuntuu välillä toivottomalta, niin ihmiskaupan vastaisessa työssä on otettu edistysaskeliakin. ”Yhdenkin ihmisen auttaminen tuntuu suurelta voitolta, sillä se voi muuttaa hänen elämänsä suunnan.”

”Edistystä ei tule ilman ponnisteluja, siksi on vain jatkettava. Tästä asemasta käsin on kuitenkin helppo tehdä työtä verrattuna niihin ihmisiin, jotka työskentelevät kaduilla yrittäen auttaa ihmiskaupan uhreja. He joutuvat päivittäin uhkailujen kohteeksi, ja laittavat itsensä likoon täydellisesti.”

Eva Biaudet

Syntynyt 1961 Helsingissä

Oikeustieteen opintoja Helsingin yliopistossa

Kansanedustaja (r) 1991–2006, peruspalveluministeri 1999–2000, 2002–03

Suomen pakolaisavun puheenjohtaja 1993–1999

YK:n Suomen lapsiasiaintoimikunnan puheenjohtaja 2003–2004

Etyjin erityisedustaja ihmiskauppaa vastaan2006–2009 (yksi lisävuosi mahdollinen)

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää