Piia-Noora Kauppi: "Pahempi toistaan kumpikin on"

”Kaikki asiat eivät ole kaupan, edes maailmanpolitiikassa”. Europar­lamentaarikko Piia-Noora Kaupin mielestä olemme tällä hetkellä suo­mettumassa pahiten Kiinan suuntaan. ”Suomi on kovin arka kritisoimaan maan ihmisoikeustilannetta, koska pelätään, että suorapuheisuus voisi vaarantaa kauppasuhteet.”

Kauppi on kuunnellut juuri autos­saan Apulanta-yhtyeen levyä. ”Nämä sanathan voisivat kuvata myös suur­valtoja! ’Pahempi toistaan kumpikin on, kumpikin tappaa toisiaan’.”

Kauppi viittaa tällä niin kutsut­tuun islamin ja lännen väliseen kon­fliktiin. ”Minkä tahansa uskonnon fundamentalistit ovat vaarallisia. Kun amerikkalaiset syöksyvät ’terroris­min vastaiseen sotaan’ miekka ojossa ja toimivat yksipuolisesti silloin, kun se on heille edullista, tekee vastapuoli täsmälleen samoin.”

Maailma on Kaupin näkemyksen mukaan muuttumassa kohti tasapai­noisempaa, monenkeskisempää suun­taa. ”Tilanne, jossa yhdellä valtiolla on enemmän valtaa kuin muilla, ei ole kestävä. Vaikka USA on tällä hetkellä ainoa hypervalta, on se nyt jo riip­puvainen muiden tuesta. Maan puo­lustusbudjetin suurimmat rahoittajat ovat nousevia suurvaltoja.”

USA:n etumatka EU:hun, Kiinaan, Intiaan, Brasiliaan ja Venäjään vähe­nee jatkuvasti.

Taloudellisessa mielessä kaksi on yli muiden: USA ja EU. ”Meillä on paljon yhteistä, jopa turvallisuuspo­litiikassa. Molemmat näkevät samat uhat, tärkeimpänä ydinaseiden le­viäminen heikon hallinnon maihin. Työkalut vain ovat erilaisia. Eurooppa käyttää konflikteja ennaltaehkäisevää diplomatiaa, taloudellisia pakotteita ja USA...” Niin, ne keinot tunnetaan liiankin hyvin.

Suomessa monilla on silti Kaupin mielestä yltiökriittinen käsitys ame­rikkalaisista. ”Eurooppaa ja USA:ta yhdistävät hyvin samanlaiset arvot. Erojakin luonnollisesti on, mutta sa­mat poliittiset virtaukset löytyvät sekä Euroopasta että Yhdysvalloista. Pitäisi vain osata katsoa retoriikan läpi”.

Suomen transatlanttiset suhteet kaipaisivat muutenkin stabilisointia. ”Nyt jokainen hallitus on muotoillut aina uudelleen linjansa suhteessa Yh­dysvaltoihin. Tällainen politiikka on liian ailahtelevaista ja lyhytnäköistä.”

Minkä tahansa uskonnon fundamentalistit ovat vaarallisia.Europarlamentaarikko on kuiten­kin lojaali työnantajalleen. ”Suomen kannalta tärkein suunta on silti EU. Täällä ei olla tajuttu, että jos Lis­sabonin uudistuksia ei toteuteta ja jos unionissa ei päästä poliittisesti eteenpäin, Suomellekin käy huonosti globaalissa kilpailussa. Suomelle paras keino pärjätä on taistella EU:n puo­lesta.”

"Täällä ei olla tajuttu, että jos Lissabonin uudistuksia ei toteuteta, ja jos unionissa ei päästä poliittisesti eteenpäin, Suomellekin käy huonosti globaalissa kilpailussa."

Suun aukaisemisessa ollaan kui­tenkin Kaupin mielestä turhan varo­vaisia. ”EU:ssa ei tarvitse olla poliit­tinen suurvalta tullakseen kuulluksi tai otetuksi vakavasti. Esimerkiksi Itävallan liittokansleri on tavannut Dalai Laman monta kertaa henkilö­kohtaisesti, vaikka Kiina onkin tätä protestoinut. Siellä uskalletaan myös rakentaa suhteita itsenäisesti, kritiikis­tä välittämättä.”

Suomessa ollaan sen sijaan liian herkkiä ulkopolitiikan arvostelulle. ”Kun venäläinen diplomaatti luo­kitteli Suomen EU:n ’russofobiseen blokkiin’, suomalaiset olivat heti hys­syttelemässä.”

Syy Suomen matalaan profiiliin löytyy Kaupin mukaan ulkopolitiikan johdosta. ”Siellä ovat edelleen vallassa ihmiset, joissa elää turha alamais­ajattelu. Ajatellaan nyt esimerkiksi Ruotsia – maa käyttäytyy edelleen kuin suurvalta, vaikkei sillä ole sen enempää edellytyksiä tähän kuin Suo­mellakaan.”

Esimerkkiä hän kehottaa otta­maan Saksan liittokansleri Angela Merkelistä, joka matkusti USA:han vaalien jälkeen ja vaati heti ensi töik­seen, että Guantánamo on suljettava. ”Juuri näin on toimittava, kritisoita­va kohteliaasti ja napakasti. Kaiken kukkuraksi molemmat valtionpäät vakuuttelivat tämänkin jälkeen, että maiden suhteet ovat paremmassa jamassa kuin koskaan.”

Myös Venäjän kanssa pitäisi Kau­pin mielestä pystyä rakentamaan kah­denkeskisiä suhteita ja arvostella Pu­tinin hallinnon toimintaa silloin, kun siihen on aihetta. ”Silläkin suunnalla kaipaisin lisää rohkeutta!”, Kauppi puhkuu.

”Suomella olisi mahdollisuus tulla neuvottelevan diplomatian suurvallak­si, olemme saaneetkin jo monia vas­tuullisia tehtäviä tällä saralla.”