Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Venäjä asetti rajat Ukrainan länsimielisyydelle

Voisiko Venäjä turvautua sotilaalliseen voimankäyttöön Krimin niemimaalla? Moskovan ja Kiovan välit ovat olleet hyvin jännitteiset vuoden 2004 oranssin vallankumouksen jälkeen, jolloin uudistusmielinen oppositiojohtaja Viktor Juštšenko nousi valtaan Ukrainassa. Presidenttinä Juštšenko on pyrkinyt viemään maata osaksi länttä, Euroopan unionia ja Natoa.

kuva Natalia Kulka

Venäjä lukee Ukrainan vanhaan etupiiriinsä. Ukraina kuului 1600-luvun puolivälistä Venäjän keisarikuntaan, ja maa oli yksi Neuvostoliiton perustajatasavalloista. Maiden väliset taloudelliset siteet ovat hyvin vahvat.

Venäjän ja Ukrainan välit kärjistyivät Georgian sodan sytyttyä elokuussa. Syyskuussa Venäjän ulkoministeriö syytti Ukrainaa ”epäystävällisestä politiikasta Venäjää kohtaan” ja raskaan aseistuksen toimittamisesta Georgialle ennen sotaa. Ukrainan pääministerin Julija Tymošenkon kanssa Moskovassa pitämässään yhteisessä tiedotustilaisuudessa Vladimir Putin tuomitsi Ukrainan asetoimitukset ”rikokseksi”.

Venäjä haluaa pelotella Ukrainan johtoa ja vetää selvän rajan, jota Ukrainan ei tulisi ylittää.”Venäjä haluaa pelotella Ukrainan johtoa ja vetää selvän rajan, jota Ukrainan ei tulisi ylittää”, tulkitsee Ulkopoliittisen instituutin erikoistutkija Igor Torbakov. ”Venäjän olisi mahdotonta hyväksyä Ukrainan Nato-jäsenyyttä.” Torbakov on syntynyt Harkovassa Itä-Ukrainassa.

Viesti on mennyt perille ainakin lännessä. Lokakuussa Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi, että vielä ei ole oikea aika Ukrainan ja Georgian Nato-jäsenyyteen johtavalle jäsenyysvalmennusohjelmalle. Myös Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Rice on antanut ymmärtää, että maiden Nato-jäsenyys ei ole realistinen lähitulevaisuudessa, vaikka ovea ei ole suljettu pysyvästi.

Krimi tuki Venäjää
Ukrainan ja Venäjän välinen konflikti voisi kärjistyä etenkin Krimin niemimaalla. Venäjällä on Mustallamerellä tärkeä laivastotukikohta Sevastopolissa, jonka se on vuokrannut Ukrainalta vuoteen 2017 saakka. Ukraina asetti Georgian sodan sytyttyä ehtoja laivastotukikohdan käytölle, ja presidentti Juštšenko uhkasi Venäjää myös vuokra-ajan lyhentämisellä ja vuokrankorotuksilla.

Krimin parin miljoonan asukkaan väestöstä yli puolet on venäläisiä. Ukrainalaissyntyinen neuvostojohtaja Nikita Hruštšev siirsi alueen Venäjältä Ukrainaan vuonna 1954, mutta venäläismielisyys on säilynyt niemimaalla erittäin voimakkaana. Syyskuussa Krimin autonomisen tasavallan parlamentti äänesti yksimielisesti tuesta Venäjän päätökselle tunnustaa Etelä-Ossetian ja Abhasian itsenäisyys. Äänestyksellä ei ole muodollista merkitystä, mutta se osoittaa, että niemimaalla on edelleen vahvoja kytköksiä Moskovaan.

Venäjän johto on tunnustanut Krimin osaksi Ukrainaa. Jos Venäjä ja Ukraina ajatutuisivat avoimeen konfliktiin Nato-jäsenyyden tai laivastotukikohtaa koskevan kiistan vuoksi, Krimin niemimaa olisi mahdollinen voimankäytön näyttämö.

Osa venäläisistä kommentaattoreista, esimerkiksi englanninkieliseen Moscow Times ‑lehteen kirjoittava liberaali Georgy Bovt, pitää yhteenoton uhkaa suurena jopa ennen vuotta 2017, jolloin Sevastopolin vuokrasopimus päättyy. Vastakkaisten näkemysten mukaan Ukraina on sotilaallisesti liian vahva vastustaja Venäjälle, jotta Georgian sodan kaltainen tilanne voisi toistua Ukrainassa.

Myös maiden vahvat keskinäiset taloussiteet vähentävät avoimen konfliktin todennäköisyyttä. Venäläisillä oligarkeilla on Ukrainassa henkilökohtaisia etuja varjeltavana. Tähän mennessä taloudelliset kiistat ovatkin ratkenneet neuvottelemalla – vuoden 2006 kaasukriisissä tosin vasta sen jälkeen, kun Venäjän kaasumonopoli Gazprom katkaisi kaasunviennin Ukrainaan maksamattomien saatavien vuoksi.

Jakaako Venäjä passeja Krimillä?
Igor Torbakov arvioi, että Venäjän strategiana on kasvattaa painetta Ukrainan nykyistä johtoa kohtaan. ”Moskovan lehdistössä on paljon ukrainalaisvastaista propagandaa”, hän sanoo. Putin ja Juštšenko eivät voi sietää toisiaan, ja Venäjä näkisi mielellään Ukrainan presidenttinä vaikkapa nykyisen oppositiojohtajan Viktor Janukovytšin, joka ajaa venäjää Ukrainan toiseksi viralliseksi kieleksi.

Venäjän tärkein kortti onkin Ukrainan suuri venäläisvähemmistö: etnisiä venäläisiä on 17,3 prosenttia väestöstä. Erityisen paljon venäläisiä asuu maan itä- ja eteläosissa. Ukrainan viranomaiset epäilivät elokuussa, että Venäjä jakaa laittomasti passeja venäjänkieliselle väestölle Krimin niemimaalla, vaikka Ukraina on kieltänyt kaksoiskansalaisuuden.

Vastaava menettely oli taustalla, kun Venäjä puuttui sotilaallisesti Etelä-Ossetian tapahtumiin omien kansalaistensa suojelun nimissä. Venäjä on kiistänyt Ukrainan syytökset passien jakamisesta.

Ukrainan johtavat poliitikot ja kansallinen eliitti ovat yhtä mieltä syvemmästä integraatiosta Euroopan unionin kanssa. Erot liittyvät aikataulutukseen: Janukovytšille EU-jäsenyys on pitkän aikavälin tavoite, joka tulisi toteuttaa ilman Venäjän provosointia, mieluiten niin, että Venäjä ja Ukraina liittyvät unioniin samanaikaisesti.

Venäjä on ilmaissut, että maiden välisiä jännitteitä ei ole syytä lietsoa. Samalla se on pyrkinyt antamaan selvän viestin Ukrainalle: jos ylitätte rajan, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin puuttua tilanteeseen.