Energia virtasi Georgian sodan aikana

Mikko Palonkorpi

Venäjä jätti Georgian sodassa käyttämättä yhden tärkeimmistä painostuskeinoistaan: se ei sulkenut sähkö- ja kaasulinjoja vihollismaahan.

Elokuisessa Etelä-Ossetian konfliktissa Venäjän ja Georgian välillä kietoutuivat yhteen hyvin havainnollisella tavalla perinteiset poliittis-sotilaalliset turvallisuusuhkat sekä energiaturvallisuus. Vaikka Ukrainan alkuvuodesta 2006 kokeman kaasukriisin jälkeen on keskusteltu paljon Venäjän mahdollisuudesta käyttää energiariippuvuutta poliittisena aseena, sähkön ja kaasun toimituksissa Venäjältä Georgiaan ei ollut häiriöitä elokuun kriisin aikana tai sen jälkeen.

Georgia on merkittävä maa Euroopan energiaturvallisuuden kannalta, koska sen kautta kulkevat ainoat sekä Venäjän että Iranin alueen kiertävät, vaihtoehtoiset öljyn ja kaasun kuljetusreitit Kaspianmereltä länteen. Azerbaidžanin, Georgian ja Turkin muodostaman niin sanotun Etelä-Kaukasian energiakäytävän kautta kulkee arviolta kaksi prosenttia kansainvälisestä öljykaupasta ja prosentti kaasusta.

Venäjä jätti Georgian sodassa käyttämättä yhden tärkeimmistä painostuskeinoistaan: se ei sulkenut sähkö- ja kaasulinjoja vihollismaahan.

Idän ja lännen yhdistävän energiakäytävän lisäksi Georgian läpi kulkee pohjoisesta etelään kaasuputki Venäjältä Armeniaan. Ennen Etelä-Kaukasian kaasuputken (SCP) avaamista viime vuonna Georgia oli sataprosenttisesti riippuvainen venäläiskaasusta.

Tiedotussota jatkuu edelleen siitä, missä määrin venäläiset joukot pyrkivät tahallisesti vahingoittamaan kaasu- ja öljyputkia tai muuta energiainfrastruktuuria Georgiassa. Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputki (BTC) jouduttiin sulkemaan kahdeksi viikoksi, mutta syynä oli kaksi päivää ennen konfliktin alkua tapahtunut sabotaasi öljyputken Turkin puoleisella osuudella.

Myös kaasunvienti SCP-kaasuputkessa pysähtyi 48 tunniksi tihutyön vuoksi. Georgian sodalla ei siten ollut suoranaisia vaikutuksia kahden tärkeimmän putken toimintaan.

Sen sijaan Etelä-Ossetian rajan tuntumassa sijaitsevan Baku–Supsa -öljyputken BP (entinen British Petroleum) joutui taisteluiden takia sulkemaan elokuun puolivälissä, koska öljyn kuljettamisen sitä kautta katsottiin olevan liian vaarallista työntekijöiden ja ympäristön turvallisuuden kannalta. Putki avattiin uudelleen vasta marraskuun alussa, mutta seisokin vaikutukset öljyn vientiin olivat varsin vähäiset, koska heinäkuun loppuun saakka putki oli ollut melkein kahden vuoden mittaisella huoltotauolla.

BP:n mukaan yksikään sen operoimista öljy- tai kaasuputkista ei vaurioitunut sodassa. Myöskään Supsan öljyterminaali, joka sijaitsee aivan venäläisjoukkojen valtaaman Potin satamakaupungin eteläpuolella, ei kärsinyt vaurioita.

Jotta Georgia voisi uskottavasti täyttää strategisesti tärkeän energian kauttakulkumaan roolin, sen tulisi olla turvallinen, vakaa ja luotettava valtio – ei pelkästään taloudellisesti, vaan myös poliittisesti ja sotilaallisesti.

Abhasian ”ensimmäisen sodan” (1992–93) jälkeen Georgialta kului kuusi vuotta täyttää nämä kolme ehtoa riittävässä määrin, ennen kuin vuonna 1999 voitiin tehdä päätös BTC-öljyputken rakentamisesta.

Viime marraskuun alun rajut mellakat kasvattivat Georgiaan suuntautuvien investointien poliittista riskiä. Elokuun sota kasvatti sotilaallista riskiä. Vaikka lähtötilanne on nyt Georgian kannalta oleellisesti parempi kuin 15 vuotta sitten, on sillä täysi työ vakuuttaa ulkomaiset sijoittajat vaadittujen ehtojen täyttymisestä.

Georgian ja Venäjän sodan aikana sähkö ja kaasu kulkivat Venäjältä Georgiaan häiriöittä. Toisin sanoen Venäjä ei käyttänyt ”energiakiristystä” Georgiaa vastaan ja katkaissut kaasun vientiä. Ainakin elokuun sodassa Venäjä siten erotti sodankäynnin energiakaupasta.
Ainakin elokuun sodassa Venäjä erotti sodankäynnin energiakaupasta.
Sen sijaan Etelä-Ossetia on jäänyt ilman kaasutoimituksia sen jälkeen, kun venäläistä kaasua Georgian kautta Etelä-Ossetiaan toimittava ainoa kaasuputki vaurioitui elokuun konfliktissa.

Etelä-Ossetia on syyttänyt Georgiaa poliittisesta kiristyksestä.

Nykyinen tilanne muistuttaa käänteisessä mielessä kaasuputken räjähdystä Pohjois-Ossetiassa tammikuun lopulla 2006. Onnettomuus jätti Venäjän kaasusta kokonaan riippuvaisen Georgian (ja Armenian) kahdeksi viikoksi ilman kaasua keskellä kylmintä talvea vuosikymmeniin.

Georgian energiaturvallisuus on nyt parempi kuin kolme vuotta sitten, sillä Azerbaidžan toimittaa suuren osan Georgian tarvitsemasta kaasusta SCP-kaasuputken kautta. Georgia on silti etenkin talvisin riippuvainen Venäjän kaasusta, sillä eri arvioiden mukaan Georgian kuluttamasta kaasusta noin 30–45 prosenttia tulee Venäjältä.

Tämä saattaa osaltaan selittää, miksi Georgia aloitti hyökkäyksen Etelä-Ossetiaan juuri keskellä kesää. Georgian vastalauseista huolimatta Venäjä aloitti jo lokakuussa 2006 suoran kaasuputken rakentamisen Pohjois-Ossetiasta Etelä-Ossetiaan.

Dzaurikau-Tshinvali-kaasuputken oletetaan valmistuvan ensi kesänä, ja samalla loppuu Georgian mahdollisuus kiristää Etelä-Ossetiaa kaasutoimituksilla.

Sodalla ja globaalilla finanssikriisillä on ollut konkreettisia seurauksia Georgialle. Esimerkiksi Kazakstanin valtiollinen öljy- ja kaasuyhtiö KazMunaiGaz on jäädyttänyt miljardin dollarin arvoisen öljynjalostamohankkeen Batumissa.

Energiaturvallisuusasiantuntija John M. Robertsin mukaan globaali taantuma saattaa heijastua energian kysynnän supistumisena Euroopassa. Sekä kaasun kokonaiskulutus että ääritapauksessa myös tuontikaasun tarve saattavat pienentyä, mikä vähentäisi Euroopan riippuvuutta Venäjän kaasusta.

Lopputulos olisi paradoksaalinen. Lyhyellä aikavälillä pienempi kaasun kysyntä vähentäisi kaasutoimitusten tarvetta Kaspianmereltä Eurooppaan. Toisaalta Euroopan pienempi riippuvuus Venäjästä ja yleisen laskusuhdanteen
vaikutukset Venäjän talouteen heikentäisivät Venäjän mahdollisuuksia vaikuttaa energian kuljetukseen Etelä-Kaukasian käytävässä. Sen sijaan käytävästä voitaisiin kehittää keskeinen keskipitkän ja pitkän aikavälin väylä Euroopan kaasuntoimituksille.



Lähteet: USAID, BP