Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kolumni: Kiinan globaali strategia seuraa vanhoja oppeja

Talouskriisi kasvattaa edelleen Kiinan strategista painoarvoa maailmassa, kun Yhdysvaltain laskut kuitataan todennäköisimmin Kiinan yuaneilla. Yhdysvalloissa onkin syntynyt kiivas tarve analysoida Kiinan strategista ajattelua ja toimintaa.

Senaatin laatimassa raportissa todetaan, että Kiinan strateginen ajattelu ja sotilaallinen suunnittelu poikkeavat merkittävällä tavalla Yhdysvaltain vastaavista toimista.

Länsimaisille tutkijoille ja päättäjille on kuitenkin ollut luonteenomaista analysoida kiinalaista strategista ajattelua anglosaksisen kulttuurin omien käsitteiden ja teorioiden kautta.

***

Länsimaissa opetettu ideaali strategiamalli on perinteisesti arvostanut suoraviivaisuutta: asetetaan päämäärä, tehdään suunnitelma, jalkautetaan se, tarkastetaan strategia ja mahdollisesti muokataan sitä. Antti Rokan sanoin: ”Tään hyökkäyssovan ratekia on tällanen. Sie mänet. Sinnuu ammutaan, sie juokset katsomatta ja hää pahalainen nappajaa siut. Ei, sie katsot suojat, sie katsot mis on ampuja, sie ole nopea, mut elä hätäinen. Tähtää ensin, tähtää hyvin tarkkaan, ja ammu ensin. Yhen sekunnin etumatka riittää. Silviisii se on.”

Kiinalaisen ideaalin mukainen strategia sen sijaan vaaliiepälineaarisuutta. Strategia luodaan epäjatkumoiden varaan, ja tarkoituksena on poiketa tietoisesti kaikista oletetuista todennäköisyyksistä ja loogisista tai ilmeisistä ratkaisuista. Epälineaarinen toiminta näyttäytyy viholliselle täysin epäloogisena, epäsovinnaisena ja jopa mahdottomana. Kuten kommunistisen puolueen hallitseman Kiinan ostaessa osuuksia länsimaisista rahoituslaitoksista (viime vuonna Barclaysta ja Blackstonesta).

Strategian suunnittelussa mielikuvien hallinta on keskeisessä asemassa. Ming-dynastian (1368–1644) aikainen klassikko Chenji kuvaa epälineaarisuutta seuraavasti: ”Hänen toimensa eivät noudata mitään säännönmukaisuutta vaan joustavat etenevän ja vaihtelevan tuulen tavoin, jolloin vihollisen on mahdotonta ymmärtää mistä on kyse. Hän lähtee ja saapuu miten haluaa. Tämän vuoksi, vihollisen on mahdotonta ymmärtää mitään hänen suunnitelmistaan.”

Kiinan ja Yhdysvaltojen välisen riippuvuussuhteen ymmärtäminen ei sinänsä edellytä kiinalaisen strategisen ajattelun sisäistämistä: Kiinan rahoittaessa ylivelkaantuneita Yhdysvaltoja, se takaa maailman tärkeimmän yksittäisen markkinan kulutuskyvyn. Amerikkalaiset kuluttajat työllistävät ja ruokkivat myös Kiinan kasvua ostamalla Kiinassa valmistettuja tuotteita. Kiinalla ei ole mitään syytä myydä velkakirjojaan, koska silloin tämä rahaa kierrättävä pumppu lakkaisi toimimasta, millä olisi katastrofaaliset seuraukset myös Kiinan kannalta.

Muilla sektoreilla ja markkinoilla kiinalaisten toiminta seuraa kuitenkin hämmästyttävän paljon heidän perinteisiä strategiaoppejaan, kuten koko energiasektorin nopea kansainvälistyminen on osoittanut. Kiinan toiminta Afrikassa noudattaa tarkoin vanhoja strategiaoppeja sekä Sunzilta: ”hyökkää siellä, missä hän (lue: Yhdysvallat) ei ole valmistautunut” että kenraali Sunbinilta: ”Kenraalin on osoitettava heille (lue: paikallisille hallitsijoille ja väestölle) toteutettavissa olevat hyödyt, niin heidän sydämensä kääntyvät puolellemme. Tätä kutsutaan mielen kimppuun käymiseksi.”

***

Entä miten käy pitkällä aikavälillä, kun velkaantuva Yhdysvallat jatkaa kalliin, maailmanlaajuisesti toimivan sotilas- ja turvallisuuskoneiston ylläpitoa? Ehkä vastaus löytyy Sunzilta: ”Kun vihollinen valmistautuu kaikkialla, hän on heikko kaikkialla.”