”Koko läntinen kulttuuri käy nyt läpi suurta kulttuurista muutosta. Olemme luopumassa eettisestä universalismista, jotta voimme pitää kiinni talouden kehityksestä. Ihmisoikeudet ja kansanvalta ovat tämän kehityksen ensimmäiset uhrit”, varoittaa filosofi Thomas Wallgren.
Henkiset, tai kulttuuriset, voimavarat ovat Wallgrenin mukaan kaikkein tärkein vallankäytön lähde suurvalloille. Suurvalta ei pysy suurvaltana, jos se ei pysty perustelemaan omaa voimankäyttöään. ”Jos ihmiset eivät ole motivoituneita, ei hallinto pysty myöskään käyttämään taloudellista tai sotilaallista valtaa. Siksi kulttuuri on kaiken vallankäytön perusta.”
Esimerkkinä Wallgren mainitsee Neuvostoliiton hajoamisesta alkaneen Baltian vapauttamisen tapahtumat. Kun neuvostosotilaiden motivaatio romahti, he lakkasivat tottelemasta keskushallintoa ja Kreml menetti otteensa Baltiasta. Toisin kävi Tiananmenin aukiolla vuonna 1989.
Suomen tämänhetkinen asema kansainvälisessä yhteisössä on Wallgrenin mielestä tulosta länsiliittoutumisesta. Hän lainaa puhemies Paavo Lipposen ilmaisua, jonka mukaan juuri nyt Suomi haluaa ”kasvaa länsimaisen yhteisön jäseneksi”. Tämä liittoutuminen on mentaalista, taloudellista ja poliittista, ja se on vaikuttanut ratkaisevasti suomalaisten itseymmärrykseen.
Länsiliittoutuminen ei Wallgrenin mukaan jatka Suomen kylmän sodan aikojen arvoperinnettä. Silloin ulkopolitiikassa sitouduttiin liittoutumattomuuteen ja pohjoismaiseen sosiaaliseen malliin. Tätä mallia pidettiin myös Suomen arvoyhteisönä. Nykyisessä tilanteessa lännen mallin arvopohja on sen sijaan putoamassa. ”Juuri kun olemme päässeet osaksi länsimaista arvoyhteisöä, on se menettämässä eettistä identiteettiään.”
”Uusliberalistinen globalisaatio on ollut iso kulttuurinen muutos, joka on vaikuttanut kansanvallan, hyvinvointivaltion, solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden perustaan,” Wallgren muistuttaa. Juuri nämä myönteiset arvot ovat hänen mielestään oikeuttaneet lännen kulttuurisen viennin muualle maailmaan. ”Jos ideologia jätetään pois, ei löydy enää perusteluja sille, miksi lännen pitäisi olla suurin ja kaunein.”
”Globalisaatio
ei ole tuonut mukanaan kulttuurista kukoistusta. Se ei välitä
myönteisiä arvoja ja säteile iloa ja lämpöä, vaan nojaa pikemminkin
perinteiseen kansainvälisen politiikan ohjenuoraan: ’voimaa pitää
pelätä’.” Eurooppa ja USA ovat pikemminkin sulkeutumassa ja
protektionismi lisääntymässä. Kun talous kriisiytyy, syntyy
kulttuurisen muutoksen tarve, sillä talous ja voimapolitiikka voivat kehittyä vain kulttuurisen pohjan varassa.
Juuri kun olemme päässeet osaksi länsimaista arvoyhteisöä, on se menettämässä eettistä identiteettiään.Myös EU-jäsenyyden kannatuksen lasku johtuu Wahlgrenin mukaan perinteisten eurooppalaisten arvojen haalistumisesta. ”EU on vieras yhteisö, eikä se ole tuonut Suomelle sellaista turvaa kuin täällä on toivottu.”
Länsiliittoutumisessa on myös vaaroja. ”Voimapoliittinen liittoutuminen länteen tekee myös suomalaisista terrorismin maalitauluja, kuten Filippiinien panttivankidraama todisti. Myös talouden liberalisointi ja palvelujen kilpailuttaminen heikentävät jatkuvasti köyhemmän väestön perusturvallisuutta.”
Liittoutumisen vaihtoehto, liittoutumattomuus, olisi vaatinut Suomelta enemmän rohkeutta, kanttia ja mielikuvitusta. Suomi valitsi silti helpomman tien, perinteiseen tapaansa.
Alamaispolitiikalla on Suomessa pitkät perinteet ja politiikkaa on liian usein tehty muiden määrittelemillä ehdoilla. Wallgren sysää vastuun kuitenkin kansan, eikä hallinnon harteille. ”Kansalaisten on lopulta itse päätettävä millaisia riskejä he haluavat ottaa. Uudistumisvoiman on kasvettava kansasta itsestään.”
”Pohjoismaisesta mallista olisi voitu kehittää erilaisen länsimaisen utopian versio, amerikkalaisen rinnalle”, Wallgren visioi. EU:ssa tästä mallista ollaan kuitenkin luopumassa talouden ja voimapolitiikan hyväksi.
”Etelä-Aasiassa ja Etelä-Amerikassa pohjoismainen yhteiskuntamalli herättää edelleen valtavaa kiinnostusta, ja kulttuurisena saavutuksena se on fantastinen. Valtion vahva rooli, oikeudenmukaisuus, solidaarisuus ja tasa-arvo ovat maailmalla edelleen ihailtuja ja tavoiteltuja periaatteita”.