Martti Koskenniemi: "Suomen kohdalla on musta aukko"
Akatemiaprofessori Martti Koskenniemen mukaan suurvaltojen aika on auttamatta ohi. Keskeisempiä toimijoita ovat hänen mielestään asiantuntijaverkostot, jotka käyttävät valtaa poliittisten päätöksentekijöiden kautta.
Suurvallat, nuo kansainvälisen politiikan pölyttyneiden teorioiden valtiaat, joutaisivat käsitteinä romukoppaan.
”Suurvaltoja ei ole olemassa siinä mielessä, että normatiivisesti ei voida sanoa, että jokin valtio olisi tärkeämpi kuin toinen”, Koskenniemi pamauttaa heti haastattelun alkuun. ”USA on imperialistinen sotilasvalta, ja EU:lla, Kiinalla sekä Venäjällä on hegemonisia pyrkimyksiä, niiden tavoitteena on tulla maailmanlaajuisesti tärkeäksi vallaksi, mutta?”
”Mutta”, joka kyseenalaistaa kaiken, tulee tässä. Lähtökohta tällaiselle ajattelulle on Koskenniemen mukaan väärä. ”Kansainvälinen järjestelmä ei toteuta mitään luonnontieteellistä kiertokulkua. Se, mikä on tärkeää tai millä on suurin vaikutus, vaihtelee. Tai paremmin sanottuna vallassa olevat intressit vaihtelevat. Joskus määrittävänä tekijänä on ollut valtiollinen politiikka, toisinaan aatteet, kuten kommunismi tai katolinen usko.”
Nykymaailmaa pyörittävät Koskenniemen mukaan asiantuntijat. Asiantuntijoiden valta tulee todeksi sotilaallisen, taloudellisen ja poliittisen päätöksenteon kautta, ja he vaikuttavat kaiken aikaa virallisen esiripun takana siihen, mitkä maailman siivut määritellään ”tärkeiksi”.
”Esimerkiksi talouden, tekniikan, uskonnon ja oikeuden ammattilaiset pyrkivät kaikki saavuttamaan hegemonisen aseman maailman muuttumisen selittäjinä, sen tulkitsijoina”, Koskenniemi valottaa. Maailman alueellinen eriytyminen kansallisvaltioihin on siten korvautunut funktionaalisella, asiantuntija-alojen eriytymisellä.
Taloudelliset, sotilaalliset tai uskonnolliset verkostot ovat ikään kuin nykymaailman suurvaltoja. Ne hahmottavat poliittisten mahdollisuuksien kentän – määräävät sen, mistä asioista puhutaan ja miten niistä puhutaan. ”Ennen ajateltiin, että politiikkaa on se, mitä tapahtuu valtioiden välillä, nyt toimijat ovat hävinneet lähes näkymättömiin.”
Valta muuttaa muotoaan kuin ameba, ja siksi myös suurvalloista puhuminen erkaannuttaa ihmisiä siitä todellisuudesta, jossa elämme.
Silti kansallisvaltiot ainakin näyttävät olevan edelleen hyvin keskeisiä toimijoita kansainvälisessä politiikassa. Onko näin?
”Kansallisvaltio on edelleen nostalgisesti läheinen ihmisille – kun nähdään silmien edessä ne koivut ja harjut, ja siksi se on myös poliittisesti tärkeä käsite. Näitä assosiaatioita voidaan myös käyttää hyväksi”. Esimerkiksi Nokian johtajat käyttävät näitä nationalistisia mausteita omassa liikestrategiassaan ikään kuin ”nostalgisena vinjettinä”.
Mikä on Suomi? Se riippuu siitä, kuka milloinkin puhuu "Suomen" äänellä.Koskenniemi haluaisi kuitenkin luopua valtiokeskeisestä ajattelusta. ”Mikä on Suomi? Se riippuu siitä, kuka milloinkin puhuu ’Suomen’ äänellä. Esimerkiksi silloin kun Suomen edustajat puhuvat maailman valuuttarahaston, he ovat ’Suomi’. Siinä kohtaa, missä Suomen pitäisi olla, on vain musta aukko, jonka asiantuntijat haluavat täyttää.”
Sen paremmin ”amerikkalaisuudesta” tai ”eurooppalaisuudesta” ei hänen näkemyksensä mukaan voida puhua. ”Tästä maailmasta ei löydy ristiriitaisempaa valtiota kuin USA, eikä siitä voi puhua yhtenä kokonaisuutena. Se koostuu viime kädessä vain monista erilaisista toimijoista, joilla kaikilla on oma näkemyksensä siitä, mitä amerikkalaisuus on”.Samoin Euroopan unionin merkitys ratkaistaan joka ainoa kerta, kunihmiset kokoontuvat sen nimissä. Valtionvarainministerien kokoontuessa EU:n määritelmä on ratkaisevasti erilainen kuin silloin, kun koolla ovat esimerkiksi ympäristöjärjestöjen edustajat.
Koskenniemen mukaan nämä erottelut tuottanut kapitalismi on tällä hetkellä vahvin ehdokas globaalin järjestelmän kehityssuunnan sanelijaksi. Asiantuntijoiden ”poteroitumisen” lisäksi se on jakanut maailmamme köyhään etelään ja rikkaaseen pohjoiseen.
”Talouden asiantuntijat käyvät sotaansa ympäristöeksperttien kanssa, sosiaalialan toimijat markkinamiesten kanssa, media-ala uskonnon ja turvallisuusasiantuntijat ihmisoikeusjärjestöjen kanssa. Verkostojen väliset suhteet ovat samanlaiset kuin valtioiden suhteet ennen. Jokainen haluaa valloittaa itselleen mahdollisimman suuren alueen, eikä mikään maailmanhallitus voi ratkaista näitä ’rajakiistoja’,” Koskenniemi kuvailee.
”Kuten realistit aikanaan totesivat, tällaista maailmaa voi hallita vain tasapainopolitiikalla.”
Sähköposti
Facebook
LinkedIn
Twitter
Lisää