Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kirjatutka: Ihmisten turvallisuus valtioiden edelle

Mary Kaldor: Human security. Polity Press 2007, 228 s.

Ulla Anttila


Inhimillisen turvallisuuden käsite nousi kansainväliseen keskusteluun vuonna 1994, jolloin YK:n kehitysohjelman (UNDP) vuosiraportti käsitteli aihetta laajasti. Kylmän sodan päättymisen jälkeen huomiota saivat kansainvälisen yhteisön epäonnistuneet yritykset estää humanitaarisia katastrofeja esimerkiksi Srebrenicassa ja Ruandassa. Siviileihin kohdistuneet julmuudet sodissa ovat herättäneet polttavan kysymyksen, miten voisimme estää epäinhimillisyyksien toistumisen.

Kirjassaan Human security Mary Kaldor hakee sekä käytännöllisiä että teoreettisia vastauksia uuden sodankäynnin aiheuttamaan inhimilliseen kärsimykseen. Uudentyyppisissä sodissa valtioiden sijaan tai niiden rinnalla taistelevat aseelliset ryhmittymät, jotka kohdistavat hyökkäyksiä siviiliväestöä vastaan. Kaldor kehittelee inhimillisestä turvallisuudesta uutta turvallisuuspoliittista konseptia, johon käytännön toimien muun muassa kriisinhallinnassa ja kehityspolitiikassa pitäisi nojautua.

Inhimillinen turvallisuus perustuu jokaisen ihmisen perusoikeuksiin, kuten oikeuteen turvalliseen ympäristöön ja suojaan. Yksilön oikeuksiin nojautuva turvallisuuskäsitys haastaa perinteisen valtioiden turvallisuutta korostavan näkemyksen. Tätä mahdollista ristiriitaa Kaldor ei käsittele kovin perusteellisesti. Vaikka valtioiden turvallisuus ja inhimillinen turvallisuus voivat olla ristiriidassa keskenään, mielestäni ne usein myös täydentävät toisiaan.

Kaldorin keskeinen havainto on konfliktikierteiden jatkuminen ja alueellinen leviäminen. Usein kriisinhallinta ja avustaminen keskitetään liian suppealle alueelle, vaikka pakolaisvirrat, laittomat aseet ja kapinallisryhmät voivat liikkua laajalla alueella.

Aiemmin Kaldor on kuvannut uusia sotia nojautuen 1990-luvun havaintoihin siviiliväestön kärsimyksistä. Nyt hän rinnastaa uudet sodankäynnin muodot al-Qaidan terrorismiin. Terrorismista on tullut osa uudenlaista sodankäyntiä, jossa siviilit ovat uhreja ja teoille etsitään myös symbolisia kohteita, joihin iskeminen on itsessään viesti.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että meneillään olevista uusista konflikteista valtaosa on paikallisia tai alueellisia, eivätkä taistelijat pyrikään laajentamaan niitä. Al-Qaidan verkostotoiminta eroaa tämäntyyppisistä konflikteista selvästi. Irakin ja Afganistanin tilanne käsitellään melko lyhyesti, kirjoittaja ainoastaan epäilee terrorismin vastaisen sodan kääntyneen alkuperäisiä päämääriään vastaan.

Koska uudet sodat ovat niin sekavia kuin ovat, Kaldorin mielestä keskustelun oikeutetusta sodankäynnistä voisi unohtaa. Kansainvälisen yhteisön pitäisi osaltaan kantaa vastuu konfliktien jatkumisen ja ihmisoikeusloukkausten estämisessä. Koska kehitys ja turvallisuus kytkeytyvät toisiinsa, myös turvallisuus- ja kehityspolitiikka on nähtävä kokonaisuutena.

Kaldorin mukaan inhimillistä turvallisuutta voitaisiin edistää lisäämällä kansainvälistä läsnäoloa epävakailla alueilla ja perustamalla inhimillisen turvallisuuden siviili- ja sotilasjoukkoja. Kansainvälistä oikeutta tulisi uudistaa inhimillisen turvallisuuden takaamiseksi. Tekijä on ollut laatimassa EU:lle kahta inhimillistä turvallisuutta koskevaa asiapaperia, joista ”Human Security Doctrine for Europe on vaikuttanut merkittävästi EU:n siviilikriisinhallinnan kehittämiseen.

Toivottavasti Mary Kaldorin ajatukset vaikuttavat EU:n linjauksiin inhimillisestä turvallisuudesta tulevaisuudessakin. Olennaista kuitenkin on, että keskustelu kestävästä rauhasta ei rajaudu vain EU:n kabinetteihin. Vuoropuheluun on saatava mukaan Yhdysvallat, Kiina, Intia ja Venäjä, kuten pienemmätkin valtiot. Inhimillinen turvallisuus ei saa jäädä vain eurooppalaiseksi projektiksi.

 
Ulkopolitiikka 4/2008

Pääkirjoitus: Mihin Obama pystyy?

Tapani Vaahtoranta

Eva Biaudet: "Ihmiskauppa on Euroopan häpeäpilkku"

Niina Sarkonen

Merirosvot kukkarollasi

Kristian Kurki

Iskeekö Keniaan Obama-krapula?

Kristian Kurki

Jääkö valtioiden välinen sodankäynti historiaan?

Raimo Väyrynen

Obaman ulkopoliittinen työlista

Jussi Hanhimäki

Ulkopolitiikan Dream Team

Jussi Hanhimäki

Värisokea presidentti

Jussi Hanhimäki

Venäjä asetti rajat Ukrainan länsimielisyydelle

Joonas Pörsti

Ukrainan juuret keskiajalla

Joonas Pörsti

Energia virtasi Georgian sodan aikana

Mikko Palonkorpi

Kolumni: Kiinan globaali strategia seuraa vanhoja oppeja

Matti Nojonen

Alexander Stubb: "EU tarvitsee kaksi idänpolitiikkaa"

Niina Sarkonen

Suomettuminen uusiokäytössä

Niina Sarkonen

Maallistunut maailmanpolitiikka saa uskonnot kukoistamaan

Lauri Tähtinen

Kirjatutka: Kulttuurien kamppailu ennen ja jälkeen uskonnon

Lauri Tähtinen

Japani tavoittelee nationalismilla yhtenäisyyttä

Kristian Kurki

Miten Japanista tuli lännen liittolainen

Kristian Kurki

Kirjatutka: Kankeasti uudistuva YK

Pekka Vahvanen

Kirjatutka: Murhatun sovintoesitys

Vesa-Matti Lahti

Bhuttojen suvun kirous

Vesa-Matti Lahti

Kirjatutka: Järki ja mielikuvitus eetikkojen aseina

Lauri Paavola

Kirjatutka: Ihmisten turvallisuus valtioiden edelle

Ulla Anttila

Kirjatutka: Siirtokunnat uhkaavat Israelin demokratiaa

Olli Ruohomäki

Kirjatutka: Egypti aallonpohjassa

Janne Hopsu

Kirjatutka: Jäähyväiset idealismille

Olai Voionmaa

Kirjatutka: Bushin ulkopolitiikan vakuuttava puolustus

Markku Ruotsila

Kirjatutka: Lopunaikojen politiikkaa

Joonas Pörsti

Kirjatutka: Nationalismin monet kasvot

Pekka Wahlstedt

Kirjatutka: Energiaa helvetistä ja taivaasta

Tapani Vaahtoranta

Kirjatutka: Energiapolitiikan kartta

Lauri Muranen

Painajaisia Libanonin sodasta

Niina Sarkonen

Venäjällä valta jaetaan tuttaville

Mia Hemming

Miten Islanti ja Afrikka selviävät talouskriisistä?

Tuuli Mäkelä

Unohdettuja konflikteja

Tuuli Mäkelä