Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kirjatutka: Jäähyväiset idealismille

Robert Kagan: The Return of History and the End of Dreams. Knopf 2008, 128 s.

Olai Voionmaa


Amerikkalaisen Robert Kaganin keväällä julkaistu The Return of History and the End of Dreams ei ole saanut yhtä valtaisaa huomiota kuin hänen vuoden 2003 pamflettinsa Of Paradise and Power. Neokonservatiivien johtohahmon uudet teesit ovat synnyttäneet keskustelua kansainvälisen järjestyksen tulevaisuudesta.

Satasivuinen kirjoitus keskittyy viime aikojen muutoksiin kansainvälisissä suhteissa, mutta Kagan pyrkii myös katsomaan tulevaisuuteen. Kylmän sodan päättymisen jälkeen täysin purjein seilannut idealismi on Kaganin analyysin mukaan saanut väistyä klassisen suurvaltapelin tieltä ja ”maailma on jälleen palannut normaaliksi”. Maailma alkaa muistuttaa entistä enemmän kylmän sodan staattisen tasapainottelun sijaan 1800- ja 1900-luvun vaihteen suurvaltojen kamppailua etupiireistä, statuksesta ja vaikutusvallasta.

Toisin kuin 1990-luvulla uskottiin, Venäjä ja Kiina eivät ole kirjoittajan mukaan ilman ideologiaa vailla olevia pragmaattisia valtioita, vaan tietoisen itsevaltaisia. Molempien maiden johtajat myös uskovat itsevaltaiseen hallintotapaan ja toimivat esimerkkinä muille valtioille. Kaganin mukaan nykyajan maailmassa hallinnon luonne kertoo paremmin valtion asemasta maailmanpolitiikassa kuin ”sivilisaatio” tai maantieteellinen sijainti. Ideologia on näin ollen tekemässä voimakasta paluuta.

Vapailla demokratioilla on vain vähän keinoja Kiinan ja Venäjän muodostamaa ryhmittymää vastaan. Lännen demokratioiden edut jäävät yhä erityisesti Venäjän etupiirihaaveiden jalkoihin raja-alueilla, kuten kirjoittajan erikseen mainitsemassa Georgiassa. Vaikka suurvaltapelin painopisteet saattavat siirtyä, Kagan hakee esikuvaa 1800-luvulta. Taiwanista saattaa hänen mukaansa tulla tämän vuosisadan Sarajevo.

Hänen mukaansa demokraattisten valtioiden ainoa keino vastata itsevaltaisten maiden haasteeseen on liittyä yhteen. Niinpä Kagan ehdottaa demokraattisten valtioiden ”akselia”, tai liittoa, joka toimisi uskottavana vastapainona itsevaltaisille valtioille tehottoman YK:n sijaan. Hänen mielestään YK on vajoamassa kylmän sodan aikaiseen koomaan. Tämä on teoksen eniten huomiota herättänyt teesi, vaikka Kagan ei teoksessaan kehitäkään ideaa kovin pitkälle, ja käytännön toteutus jää vähälle huomiolle.

John McCain tarttui kuitenkin ajatukseen ja teki siitä yhden keskeisimmistä vaaliteemoistaan. Vaikka demokratioiden liitosta on tullut osa nahkaansa luovien neokonservatiivien uutta doktriinia, sen ovat jo aiemmin esittäneet Princetonin yliopistossa opettavat demokraatit Anne-Marie Slaughter ja John Ikenberry. Myös osa Obaman neuvonantajista on idean voimakkaita puolustajia.

Kaganin mukaan viime vuosikymmenen ylioptimistien virhe oli luottaa demokratian väistämättömään voittoon. Hänen ajatuksensa demokratioiden liitosta tarjoaisi uuden mahdollisuuden muodostaa viiteryhmä, johon ihmiset voisivat identifioitua.

On kuitenkin epäselvää, miten liitto käytännössä toteutuisi, sillä maailmanlaajuisten mielipidetutkimusten mukaan Yhdysvaltojen suosio on pohjalukemissa myös suurissa demokratioissa. Esimerkiksi viimeisin ECFR:n julkaisema raportti EU:n vaikutusvallasta YK:ssa, mitattuna erityisesti ihmisoikeuskysymysten valossa, tarjoaa kiinnostavia vertailukohtia Kaganin maailmaan. Siinä todetaan monen EU:lle ja USA:lle ”luontaisen” liittolaisdemokratian ottaneen useimmiten erilaisen lähtökohdan ihmisoikeuskysymyksiin.

Vaikka Kagan uskoo demokratian voittoon pitkällä tähtäimellä, se ei ole väistämätöntä, ja sen puolesta on tehtävä töitä. Demokraattisten valtioiden on jälleen kerran liityttävä yhteen. Historia on tehnyt paluun maailmannäyttämölle ja maailma havahtunut parisen kymmentä vuotta kestäneestä toiveunestaan.

 
Ulkopolitiikka 4/2008

Pääkirjoitus: Mihin Obama pystyy?

Tapani Vaahtoranta

Eva Biaudet: "Ihmiskauppa on Euroopan häpeäpilkku"

Niina Sarkonen

Merirosvot kukkarollasi

Kristian Kurki

Iskeekö Keniaan Obama-krapula?

Kristian Kurki

Jääkö valtioiden välinen sodankäynti historiaan?

Raimo Väyrynen

Obaman ulkopoliittinen työlista

Jussi Hanhimäki

Ulkopolitiikan Dream Team

Jussi Hanhimäki

Värisokea presidentti

Jussi Hanhimäki

Venäjä asetti rajat Ukrainan länsimielisyydelle

Joonas Pörsti

Ukrainan juuret keskiajalla

Joonas Pörsti

Energia virtasi Georgian sodan aikana

Mikko Palonkorpi

Kolumni: Kiinan globaali strategia seuraa vanhoja oppeja

Matti Nojonen

Alexander Stubb: "EU tarvitsee kaksi idänpolitiikkaa"

Niina Sarkonen

Suomettuminen uusiokäytössä

Niina Sarkonen

Maallistunut maailmanpolitiikka saa uskonnot kukoistamaan

Lauri Tähtinen

Kirjatutka: Kulttuurien kamppailu ennen ja jälkeen uskonnon

Lauri Tähtinen

Japani tavoittelee nationalismilla yhtenäisyyttä

Kristian Kurki

Miten Japanista tuli lännen liittolainen

Kristian Kurki

Kirjatutka: Kankeasti uudistuva YK

Pekka Vahvanen

Kirjatutka: Murhatun sovintoesitys

Vesa-Matti Lahti

Bhuttojen suvun kirous

Vesa-Matti Lahti

Kirjatutka: Järki ja mielikuvitus eetikkojen aseina

Lauri Paavola

Kirjatutka: Ihmisten turvallisuus valtioiden edelle

Ulla Anttila

Kirjatutka: Siirtokunnat uhkaavat Israelin demokratiaa

Olli Ruohomäki

Kirjatutka: Egypti aallonpohjassa

Janne Hopsu

Kirjatutka: Jäähyväiset idealismille

Olai Voionmaa

Kirjatutka: Bushin ulkopolitiikan vakuuttava puolustus

Markku Ruotsila

Kirjatutka: Lopunaikojen politiikkaa

Joonas Pörsti

Kirjatutka: Nationalismin monet kasvot

Pekka Wahlstedt

Kirjatutka: Energiaa helvetistä ja taivaasta

Tapani Vaahtoranta

Kirjatutka: Energiapolitiikan kartta

Lauri Muranen

Painajaisia Libanonin sodasta

Niina Sarkonen

Venäjällä valta jaetaan tuttaville

Mia Hemming

Miten Islanti ja Afrikka selviävät talouskriisistä?

Tuuli Mäkelä

Unohdettuja konflikteja

Tuuli Mäkelä