Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kirjatutka: Lopunaikojen politiikkaa

Markku Ruotsila: Yhdysvaltain kristillinen oikeisto. Gaudeamus 2008, 367 s.

Joonas Pörsti


Yhdysvaltain kristillinen oikeisto vaikutti ratkaisevasti hartaana evankelisena tunnetun George W. Bushin valintaan vuosien 2000 ja 2004 presidentinvaaleissa. Liikkeen vaikutus on jäänyt lopulta melko vähäiseksi maan sisäpolitiikassa, mutta kansainvälisellä areenalla konservatiivikristityt ovat lietsoneet ohjelmallaan voimakkaita jännitteitä erityisesti suhteissa islamilaiseen maailmaan. Samalla Yhdysvallat on ottanut etäisyyttä monenkeskisiin instituutioihin ja vähentänyt rahoitustaan YK:lle.

Markku Ruotsilan
kirja taustoittaa kristillisen oikeiston nousua neljänsadan vuoden perspektiivillä yhdeksi Yhdysvaltain vaikutusvaltaisimmista aatteellisista liikkeistä. Juuret ulottuvat 1620-luvulle, jolloin kourallinen uskonpuhdistusta kannattavia englantilaisia puritaaneja perusti Massachusettsiin ensimmäisen uskontopohjaisen siirtokunnan.

Reformoidun opin mukaisesti Raamattu oli ohjekirja, jonka muuttumattomien sääntöjen varaan uudestisyntyneet pyrkivät järjestämään myös yhteiskunnallisen elämän. Puritaanien uskon mukaisesti näin syntyisi Jumalan maanpäällinen valtakunta, millennium, jossa vallitsisi ikuinen hyvinvointi.

Konservatiivinen uskonnollinen liikehdintä alkoi varsinaisesti 1900-luvun alussa reaktiona maallistumiselle, poliittiselle liberalismille ja teologiselle modernismille, joka hyväksyi esimerkiksi evoluutioteorian.

Todelliset sytykkeet kristillisen oikeisto sai Yhdysvaltain korkeimman oikeuden 1960- ja 1970-luvuilla tekemistä päätöksistä, jotka kielsivät kouluja järjestämästä aamunavauksia ja rukoushetkiä. Korkein oikeus tuomitsi perustuslain vastaisiksi yli 30 osavaltiossa voimassa olleet lait, jotka kielsivät abortin teon.

Seurauksena oli uskonnollisen oikeiston ennennäkemätön mobilisoituminen ja politisoituminen perhearvojen ja abortin vastaisen taistelun taakse. Uskonnollinen oikeisto näytti ensi kertaa voimansa vuonna 1980, jolloin babtistipastori Jerry Falwellin perustama Moraalinen enemmistö -järjestö kokosi miljoonia äänestäjiä Ronald Reaganin valinnan taakse.

Konservatiiviset kristilliset ryhmät, kuten etelän evankeliset ja itärannikon katolilaiset, liittoutuivat ensin keskenään. Sen jälkeen ne yhdistivät voimansa muiden uskonnollisten ryhmien ja republikaanipuolueen neokonservatiivien kanssa. Konservatiivien esiinmarssi huipentui 2000-luvulla Bushin presidenttikaudella, jolloin huomattava osa keskeisten ministeriöiden ja valkoisen talon avainhenkilöistä on ollut uskonnollisen oikeiston edustajia.

Ulkopolitiikassa uskonnollinen oikeisto on eri vaiheissa ajanut antikommunismia, tukenut Israelin valtiota ja vastustanut Lähi-idän rauhanprosessia. Bushin kaudella sen johtajat nousivat puolustamaan Yhdysvaltain unilateraalista toimintaa ja ennaltaehkäisevää sotaa islamilaista maailmaa vastaan.

Konservatiiviset kristilliset ryhmät ovat vastustaneet YK:ta ja sen edeltäjää Kansainliittoa  jo yli 80 vuoden ajan. Maailmanjärjestö nähdään Yhdysvalloissa laajasti raamatullisena Antikristuksen imperiumin esiasteena. Yhteistyö ”pakanakansojen” kanssa on konservatiiveille Raamatun vastaista. YK:n rauhanturvajoukot edustavat Antikristuksen maailmanarmeijaa.

Ruotsilan kuvaus kristillisten ääriryhmien toiminnasta on paikoin hiuksianostattavaa luettavaa. Samalla Ruotsila osoittaa, että vaikka kristillinen oikeisto on saanut äänensä kuuluviin Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa, se ei ole saanut tavoitteitaan läpi pidäkkeettä. Jopa George W. Bush onnistui säilyttämään presidenttinä tietyn itsenäisyyden esimerkiksi Israelin-politiikassaan.
 
Ulkopolitiikka 4/2008

Pääkirjoitus: Mihin Obama pystyy?

Tapani Vaahtoranta

Eva Biaudet: "Ihmiskauppa on Euroopan häpeäpilkku"

Niina Sarkonen

Merirosvot kukkarollasi

Kristian Kurki

Iskeekö Keniaan Obama-krapula?

Kristian Kurki

Jääkö valtioiden välinen sodankäynti historiaan?

Raimo Väyrynen

Obaman ulkopoliittinen työlista

Jussi Hanhimäki

Ulkopolitiikan Dream Team

Jussi Hanhimäki

Värisokea presidentti

Jussi Hanhimäki

Venäjä asetti rajat Ukrainan länsimielisyydelle

Joonas Pörsti

Ukrainan juuret keskiajalla

Joonas Pörsti

Energia virtasi Georgian sodan aikana

Mikko Palonkorpi

Kolumni: Kiinan globaali strategia seuraa vanhoja oppeja

Matti Nojonen

Alexander Stubb: "EU tarvitsee kaksi idänpolitiikkaa"

Niina Sarkonen

Suomettuminen uusiokäytössä

Niina Sarkonen

Maallistunut maailmanpolitiikka saa uskonnot kukoistamaan

Lauri Tähtinen

Kirjatutka: Kulttuurien kamppailu ennen ja jälkeen uskonnon

Lauri Tähtinen

Japani tavoittelee nationalismilla yhtenäisyyttä

Kristian Kurki

Miten Japanista tuli lännen liittolainen

Kristian Kurki

Kirjatutka: Kankeasti uudistuva YK

Pekka Vahvanen

Kirjatutka: Murhatun sovintoesitys

Vesa-Matti Lahti

Bhuttojen suvun kirous

Vesa-Matti Lahti

Kirjatutka: Järki ja mielikuvitus eetikkojen aseina

Lauri Paavola

Kirjatutka: Ihmisten turvallisuus valtioiden edelle

Ulla Anttila

Kirjatutka: Siirtokunnat uhkaavat Israelin demokratiaa

Olli Ruohomäki

Kirjatutka: Egypti aallonpohjassa

Janne Hopsu

Kirjatutka: Jäähyväiset idealismille

Olai Voionmaa

Kirjatutka: Bushin ulkopolitiikan vakuuttava puolustus

Markku Ruotsila

Kirjatutka: Lopunaikojen politiikkaa

Joonas Pörsti

Kirjatutka: Nationalismin monet kasvot

Pekka Wahlstedt

Kirjatutka: Energiaa helvetistä ja taivaasta

Tapani Vaahtoranta

Kirjatutka: Energiapolitiikan kartta

Lauri Muranen

Painajaisia Libanonin sodasta

Niina Sarkonen

Venäjällä valta jaetaan tuttaville

Mia Hemming

Miten Islanti ja Afrikka selviävät talouskriisistä?

Tuuli Mäkelä

Unohdettuja konflikteja

Tuuli Mäkelä