Pääkirjoitus: Väistämätön ilmastonmuutos

Tapani Vaahtoranta

Talouselämä-lehti julkaisi alkusyksystä artikkelin, jossa Suomi otsikoitiin yhdeksi ilmastonmuutoksen voittajista. Lehden mukaan lämpeneminen mahdollistaa uusien la­jikkeiden viljelyn Suomessa, samalla kun kuumeneminen aiheuttaa vaikeuksia Keski- ja Etelä-Euroopan maatalou­delle. Asiassa on perää. Kasvihuoneilmiön voimistuminen ei vaikuta samalla tavalla maapallon jokaisessa kolkassa, ja joillekin siitä on hyötyäkin.

Mutta arvio Suomesta ilmastonmuutoksen voittajana on lyhytnäköinen. Vaikka lämpenemisestä alkuvaiheessa olisi­kin hyötyä, mitä pidemmälle ilmastonmuutos etenee, sen suuremmiksi haitat kasvavat. Luonnontieteilijät ovat esittä­neet synkkiä arvioita siitä, mitä seuraa, jos lämpeneminen jatkuu. Ja kaikki merkit viittaavat siihen, että ilmastonmuu­toksen rajoittaminen tulee olemaan lähivuosikymmeninä vaikeaa.

Paljosta puheesta huolimatta kasvihuonekaasuja ke­rääntyy ilmakehään kasvavalla vauhdilla. Fossiilisten polt­toaineiden käytöstä aiheutuvat päästöt kasvoivat tämän vuosikymmenen alussa neljä kertaa nopeammin kuin viime vuosikymmenellä. Ja maailman energiantarpeen arvioidaan lisääntyvän yli viidelläkymmenellä prosentilla vuoteen 2030 mennessä. Fossiilisten polttoaineiden osuus tästä lisäyksestä olisi yli kahdeksankymmentä prosenttia.

Ilmastonmuutoksen rajoittamista vaikeuttaa myös toinen trendi. Teollisuusmaat ovat aiheuttaneet valtaosan ilmakehässä nyt olevista kasvihuonekaasuista, mutta kehit­tyvien maiden päästöt lisääntyvät kovaa vauhtia. Yhdysval­lat on tällä hetkellä suurin hiilidioksidipäästöjen aiheuttaja. Kiinan päästöjen ennustetaan kasvavan suuremmiksi jo vuonna 2009.

Tämä tarkoittaa, ettei kansainvälisen ilmastopolitiikan eturintamassa oleva EU pysty yksin ratkaisemaan ongel­maa. Vaarallisen ilmastonmuutoksen estämiseksi päästöjä tulisi vähentää 60–80 prosentilla. EU:n päästöjen osuus maailman kokonaispäästöistä on kuitenkin vain 14 prosent­tia, vuonna 2050 enää kahdeksan prosenttia.

Eikä ilmastonmuutoksen pysäyttämiseen riitä enää edes Yhdysvaltojen mukaantulo EU:n rinnalle. Tim Dyson laskee artikkelissaan (s. 36), että vaikka teollisuusmaat vähen­täisivät päästöjään 40 prosentilla – Kioton sopimuksella pyritään noin viiden prosentin vähennykseen – pelkästään kehitysmaiden väestönkasvu pitäisi maailman kokonais­päästöt nykyisellä tasolla. Kun talous kehittyvissä maissa samalla kasvaa nopeasti, näyttää kasvihuonekaasupäästöjen lisääntyminen väistämättömältä.

Onkin arvioitu, ettei nykyisillä ponnisteluilla voida paljonkaan vaikuttaa ilmastonmuutoksen etenemiseen seuraavien 40–50 vuoden aikana. Sen sijaan tulevien vuosien toimenpi­teistä riippuu, millainen ilmasto on vuosisadan lopulla.

Jos päästöjen annetaan kasvaa nykyvauhdilla, maapal­lon lämpötila saattaa vuosisadan lopussa olla viisi astetta esiteollista aikaa korkeampi. Tämä olisi dramaattinen muutos, sillä ero nykyisen lämpötilan ja edellisen jääkauden välillä on tuo sama viisi astetta. Siinä tilanteessa olisi vähän iloa siitä, että Suomen maatalous hyötyi lämpenemisestä muutama vuosikymmen aiemmin.

Historoitsija Niall Ferguson sanoo haastattelus­saan (s. 56), että ”jotta Yhdysvallat voisi toimia kunnon imperiumina, yksi selvä parannus olisi uusi puolustusminis­teri, joka hallitsisi paremmin Lähi-idän historian.” UP-lehti haastatteli Fergusonia ennen Yhdysvaltojen välivaaleja ja puolustusministeri Donald Rumsfeldin eroa.

Keskustelu USA:n Irakin-politiikan muuttamisesta on jo käynnistynyt Washingtonissa. Nyt on myös vaikea kuvitella, että Yhdysvallat hyökkäisi Iranin ydinlaitoksia vastaan. Ehkä ollaan jo etsimässä mahdollisuutta elää ydinasein varustautuneen Iranin kanssa. Tämä kui­tenkin edellyttää, että Yhdysvallat kes­kustelee iranilaisten kanssa ja että Iran lopettaa puheet Israelin tuhoamisesta. Ovatko Washington ja Te­heran valmiita kulkemaan tätä ”Pakistanin tietä”?

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää