Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kirjatutka: USA:n on aika muuttaa kurssia

G. John Ikenberry, Anne-Marie Slaughter: Forging a World of Liberty under Law – U.S. National Security in the 21st Century. Final Report of the Princeton Project on National Security. Woodrow Wilson School of Public and International Affairs, Princeton Un

Kari Möttölä


Princetonin raportin sitoutuminen monenkeskisyyteen

syrjäyttää uuskonservatiivien linjauksen, joka on asettanut

kyseenalaiseksi monenkeskiset instituutiot ja sopimusjärjestelyt.

Yhteistyölinja näkyy molemmilla poliittisilla laidoilla.

Republikaanisessa puolueessa vaikuttavien perinteisten

realistien mukaan Yhdysvaltain on haettava kumppaneita

suurvaltojen joukosta ja käytettävä valikoivasti yhteistyöjärjestelyjä.

Maan on harjoitettava politiikkaa, joka aiheuttaa

mahdollisimman vähän vastustusta.

Demokraattisten liberaalien mukaan taas Yhdysvallat

kykenee toimimaan tehokkaammin etujensa ja arvojensa

hyväksi ja saamaan johtoroolilleen oikeutusta sekä hyväksyntää,

kun se asettuu monenkeskisen ja institutionaalisen

yhteistyön johtoon. Princetonin raportin perussävy heijastaa

liberaalia linjaa, mutta sen monenkeskisyys ei ole varauksetonta

tai ehdotonta.

Raportissa vaaditaan YK:n ja muiden monenkeskisten

instituutioiden uudistamista. Voimankäyttöä pidetään

olennaisena osana uutta turvallisuusjärjestystä, mutta se on

hyväksyttävä monenkeskisesti. Tässä mielessä se rinnastuu

uuskonservatiivien aktivismiin.

Globalismin ehdollistamista puoltaa ajatus ”demokraattisten

maiden sopimuksesta”, jota käytettäisiin konfliktinhallintaan

siinä tapauksessa, että YK:n toiminnan tehostamisuudistus

ei onnistu. Kun hyödynnetään liberaalien

demokratioiden ylivoimaa, voimankäytön tarve vähenee.

Raportti määrittää reunaehdot myös ennaltaehkäisevälle

voimankäytölle. Se voi raportin mukaan olla ”välttämätön

väline”, koska pelote ei pysäytä itsemurhaterroristeja.

Totalitaarisille valtioille ei voida sallia joukkotuhoaseita,

joten ennaltaehkäisevän iskun uhkalla voidaan saada ydinasetta

havitteleva maa neuvottelupöytään. Terroristeihin

yhteydessä olevan valtion pyrkimys hankkia ydinaseita on

myös varoitus ydinaseiden joutumisesta terroristeille: ydinteknologian

siirtäjä on siksi asetettava vastuuseen aiheuttamastaan

uhasta.

Ennaltaehkäisevän voimankäytön tulisi raportin mukaan

olla kuitenkin poikkeus ja viimeinen keino sekä perustua

luotettavaan tiedustelutietoon. Lisäksi Yhdysvaltain

tulee olla varma voimankäytön menestyksestä ja valmistautua

hoitamaan sotilaallisen iskunsa seuraukset. Monenkeskisyyden

vaatimus koskee myös terrorismin torjuntaa: voimankäytön

tulee perustua ”YK:n turvallisuusneuvoston tai

ainakin muun edustavan monenkeskisen instituution kuten

Naton valtuutukseen”.

Entä miten Princetonin oppi toimisi Iranissa ja Irakissa?

Iran voisi sisältää joissakin tilanteissa jopa kaikki ennaltaehkäisevän

voimankäytön perusteet. Toisaalta moni voisi

epäröidä voimankäyttöä Irania vastaan, onhan Yhdysvallat

Irakin tapauksessa rikkonut kaikkia raportin hyökkäykselle

määrittämiä reunaehtoja. Suurimpana esteenä saattaisi silti

olla monenkeskisen valtuutuksen vaatimus.

Nykytilanteessa raportti suosittelee Yhdysvaltain toimiin

Irakissa samaa linjaa kuin joulukuussa julkistettu

Irak-työryhmän Bakerin-Hamiltonin raportti. Sen mukaan

joukot pitää irrottaa irakilaisryhmien keskinäisistä taisteluista

mahdollisimman pian, ja tärkeimmäksi tavoitteeksi

on asetettava konfliktin alueellistumisen estäminen. Yhdysvaltain

on varmistettava, että Iran ei hanki ydinasetta, mutta

sille tulee tarjota vastineeksi turvallisuustakuita sekä sen

asemaa vastaava alueellinen rooli Lähi-idässä.