G. John Ikenberry, Anne-Marie Slaughter: Forging a World of Liberty under Law – U.S. National Security in the 21st Century. Final Report of the Princeton Project on National Security. Woodrow Wilson School of Public and International Affairs, Princeton Un
Princetonin raportin sitoutuminen monenkeskisyyteen
syrjäyttää uuskonservatiivien linjauksen, joka on asettanut
kyseenalaiseksi monenkeskiset instituutiot ja sopimusjärjestelyt.
Yhteistyölinja näkyy molemmilla poliittisilla laidoilla.
Republikaanisessa puolueessa vaikuttavien perinteisten
realistien mukaan Yhdysvaltain on haettava kumppaneita
suurvaltojen joukosta ja käytettävä valikoivasti yhteistyöjärjestelyjä.
Maan on harjoitettava politiikkaa, joka aiheuttaa
mahdollisimman vähän vastustusta.
Demokraattisten liberaalien mukaan taas Yhdysvallat
kykenee toimimaan tehokkaammin etujensa ja arvojensa
hyväksi ja saamaan johtoroolilleen oikeutusta sekä hyväksyntää,
kun se asettuu monenkeskisen ja institutionaalisen
yhteistyön johtoon. Princetonin raportin perussävy heijastaa
liberaalia linjaa, mutta sen monenkeskisyys ei ole varauksetonta
tai ehdotonta.
Raportissa vaaditaan YK:n ja muiden monenkeskisten
instituutioiden uudistamista. Voimankäyttöä pidetään
olennaisena osana uutta turvallisuusjärjestystä, mutta se on
hyväksyttävä monenkeskisesti. Tässä mielessä se rinnastuu
uuskonservatiivien aktivismiin.
Globalismin ehdollistamista puoltaa ajatus ”demokraattisten
maiden sopimuksesta”, jota käytettäisiin konfliktinhallintaan
siinä tapauksessa, että YK:n toiminnan tehostamisuudistus
ei onnistu. Kun hyödynnetään liberaalien
demokratioiden ylivoimaa, voimankäytön tarve vähenee.
Raportti määrittää reunaehdot myös ennaltaehkäisevälle
voimankäytölle. Se voi raportin mukaan olla ”välttämätön
väline”, koska pelote ei pysäytä itsemurhaterroristeja.
Totalitaarisille valtioille ei voida sallia joukkotuhoaseita,
joten ennaltaehkäisevän iskun uhkalla voidaan saada ydinasetta
havitteleva maa neuvottelupöytään. Terroristeihin
yhteydessä olevan valtion pyrkimys hankkia ydinaseita on
myös varoitus ydinaseiden joutumisesta terroristeille: ydinteknologian
siirtäjä on siksi asetettava vastuuseen aiheuttamastaan
uhasta.
Ennaltaehkäisevän voimankäytön tulisi raportin mukaan
olla kuitenkin poikkeus ja viimeinen keino sekä perustua
luotettavaan tiedustelutietoon. Lisäksi Yhdysvaltain
tulee olla varma voimankäytön menestyksestä ja valmistautua
hoitamaan sotilaallisen iskunsa seuraukset. Monenkeskisyyden
vaatimus koskee myös terrorismin torjuntaa: voimankäytön
tulee perustua ”YK:n turvallisuusneuvoston tai
ainakin muun edustavan monenkeskisen instituution kuten
Naton valtuutukseen”.
Entä miten Princetonin oppi toimisi Iranissa ja Irakissa?
Iran voisi sisältää joissakin tilanteissa jopa kaikki ennaltaehkäisevän
voimankäytön perusteet. Toisaalta moni voisi
epäröidä voimankäyttöä Irania vastaan, onhan Yhdysvallat
Irakin tapauksessa rikkonut kaikkia raportin hyökkäykselle
määrittämiä reunaehtoja. Suurimpana esteenä saattaisi silti
olla monenkeskisen valtuutuksen vaatimus.
Nykytilanteessa raportti suosittelee Yhdysvaltain toimiin
Irakissa samaa linjaa kuin joulukuussa julkistettu
Irak-työryhmän Bakerin-Hamiltonin raportti. Sen mukaan
joukot pitää irrottaa irakilaisryhmien keskinäisistä taisteluista
mahdollisimman pian, ja tärkeimmäksi tavoitteeksi
on asetettava konfliktin alueellistumisen estäminen. Yhdysvaltain
on varmistettava, että Iran ei hanki ydinasetta, mutta
sille tulee tarjota vastineeksi turvallisuustakuita sekä sen
asemaa vastaava alueellinen rooli Lähi-idässä.
Eila Helander ja Antti Räsänen