Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
Kirjatutka: Uudet konfliktit tilastojen karikoissa
Human Security Report 2005. Human Security Centre, Oxford University Press 2006, 170 s. Verkossa: www.humansecuritycentre. org
Konfliktien määrä on laskenut kylmän sodan
jälkeen. Tämä tieto saattaa hätkähdyttää
monia, sillä mielikuvat Balkanin sodasta
tai Ruandan kansanmurhasta herättävät
hyvin toisenlaisia ajatuksia. Uusimman
Human Security Reportin mukaan eräs selitys on tuoreimpien
konfliktien näkyvyys mediassa. Äskettäin julkaistiin
verkossa raporttia täydentävä Human Security Brief. Sen
mukaan konfliktit ovat edelleen vähentyneet, etenkin Saharan
eteläpuolisessa Afrikassa.
Sodissa kuolleiden määrä on ollut laskusuunnassa toisen
maailmansodan jälkeen. Ensimmäisessä maailmansodassa
kuoli vuosittain 1–3 miljoonaa ja toisessa maailmansodassa
3–4 miljoonaa henkeä. Korean sodan päättymisen jälkeen
1953 ei missään sodassa ole vuodessa kuollut yli puolta
miljoonaa henkeä.
Sota määritellään yleensä korkean intensiteetin konfliktiksi,
jossa menehtyy vuosittain yli tuhat henkeä. Konfliktissa
kuolonuhreja on puolestaan enemmän kuin kaksikymmentäviisi.
Kansanmurhat jätetään yleensä konfliktien uhrien
tilastoinnin ulkopuolelle toiminnan yksisuuntaisuuden
vuoksi.
Vuosina 1946–2002 yli puolet taistelujen kuolonuhreista
kuoli viidessä sodassa: Kiinan kansalaissodassa, Korean
sodassa, Vietnamin sodassa, Iranin ja Irakin välisessä sodassa
ja Afganistanin sodissa. Näissä sodissa sotivat suuret
armeijat käyttäen raskaita konventionaalisia aseita, toisin
kuin nykyisissä matalan intensiteetin konflikteissa.
Maailman väkilukuun suhteutettuna 1990-luvun konflikteissa
kuoli varsinaisessa sodankäynnissä kolmannes
siitä mitä 1970-luvun konflikteissa. Nykyajan matalan
intensiteetin konfliktit tappavatkin vähemmän ihmisiä kuin
konventionaaliset sodat, vaikka niihin liittyy usein brutaaleja
piirteitä.
Konfliktitilastojen vertailua vaikeuttaa konflikteissa
kuolleiden määrän puutteellinen tilastointi. Luotettavan tiedon
kerääminen kuolonuhreista on vaikeaa, sillä konfliktiin
osallistuvien maiden poliittiset johtajat eivät halua luovuttaa
tietoja. He vetoavat yleensä turvallisuussyihin, vaikka
tosiasiassa pelkäävät tietojen herättämää kritiikkiä.
WHO on ainoa kansainvälinen toimija, joka on julkaissut
tietoja sotien kuolonuhreista. WHO:n luvut ovat selvästi
suurempia kuin muiden tutkimusten, mikä saattaa johtua
laajemmasta määritelmästä: WHO:n lukuihin on saatettu
sisällyttää muitakin kuin aseelliseen sodankäyntiin suoraan
liittyviä kuolemia.
Vaikka tiedot konfliktien suoraan aiheuttamista kuolonuhreista
ovat vajavaisia, vielä vaikeampaa on määritellä
konfliktien välillisesti aiheuttamia kuolemia. Kansanmurhien
ja yksipuolisten joukkomurhien jättäminen pois konfliktitilastojen
kuolleisuusluvuista ei poista sitä tosiasiaa, että
niitä on tehty kylmän sodan jälkeisissä konflikteissa. Ruandan
kansanmurha mielletään arkiajattelussa sotatoimeksi,
oli se kuinka yksipuolinen teko hyvänsä.
Human Security Report tulkitsee konflikteissa kuolleiden
vähentymisen johtuvan sekä kylmän sodan että kolonialismin
loppumiseen liittyneiden sotien päättymisestä.
Raportissa esitetään myös, että kylmän sodan jälkeen lisääntyneet
rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatiot saattavat
selittää konflikteissa kuolleiden määrän laskun. Seuraavassa,
syksyllä 2007 ilmestyvässä raportissa tätä kysymystä
käsitellään tarkemmin.
Sähköposti
Facebook
LinkedIn
Twitter
Lisää
Pääkirjoitus: Pää pensaassa
Seppo Kääriäinen: Siviileille kysyntää EU:n puolustuspolitiikassa
Jumala palaa politiikkaan
Eila Helander ja Antti Räsänen