Obaman ulkopoliittinen työlista
Vain netissä
Jussi Hanhimäki
Uuden presidentin huomiosta kilpailevat lukuisat ulkopoliittiset haasteet – työlistalla ovat ainakin Irak, Afganistan, tulehtuneet transatlanttiset suhteet ja ilmastonmuutos. Odotukset USA:ssa ja ympäri maailmaa ovat suuret, ehkä liiankin suuret. Barack Obama ei ole supermies, joka pystyy yksin pelastamaan maailman laman kourista tai rakentamaan rauhaa konfliktien repimässä Lähi-idässä.

kuva www.barackobama.com
Tammikuun 20.
päivänä virkavalansa vannonut
Barack
Obama synnytti Yhdysvalloissa valtavan optimismin aallon, joka on nyt kovan
koitoksen edessä.
Talouskriisi
auttoi Obaman ja demokraatit vaalivoittoon, mutta sen tuomia ongelmia tullaan
ratkomaan useita vuosia.
Uuden presidentin
huomiosta kilpailevat myös lukuisat ulkopoliittiset haasteet – työlistalla ovat
ainakin Irak, Afganistan, tulehtuneet transatlanttiset suhteet ja
ilmastonmuutos. Odotukset USA:ssa ja ympäri maailmaa ovat suuret, ehkä liiankin
suuret. Barack Obama ei ole supermies, joka pystyy yksin pelastamaan maailman
laman kourista tai rakentamaan rauhaa konfliktien repimässä Lähi-idässä.
Aktiivisuus
talouspolitiikassa on näkynyt erilaisten pelastus- ja elvytyspakettien
lanseeraamisessa autoteollisuudesta suuriin infrastruktuuriprojekteihin. Entä
muu maailma?
Barack Obama
perii edeltäjältään monta ulkopoliittista päänsärkyä. Etusijalla näistä ovat Afganistan
ja Irak: USA:n kaksi sotaa, jotka ovat keskeisiä rintamia niin sanotussa terrorismin
vastaisessa sodassa. Vaikka sodat ovat
Bushin
perintöä, uusi presidentti ei voi paeta niitä.
Iranin ohjukset
sekä Lähi-idän rauhankysymys ovat työlistalla seuraavina. Kun ongelmavyyhteen
lisätään kysymykset Pakistanin roolista ja Intian joulukuiset terrori-iskut, on
selvää, että USA:n ulkopolitiikan pääpaino tulee pysymään Barack Obaman
kaudella ns. laajemmassa Lähi-idässä (
Greater
Middle East) – alueella joka ulottuu Välimereltä Kiinan länsirajalle.
Afrikan monet
sodat ja kriisit – Darfur, Somalia, Kongo, Zimbabwe – odottavat ratkaisijaansa.
Transatlanttiset suhteet ovat edelleen heikossa jamassa. Ilmastonmuutos ja
USA:n suhtautuminen Kioton sopimukseen ovat edelleen ajankohtaisia. Samaan
aikaan amerikkalaiset etsivät uutta energiapolitiikan suuntaa. Kiinan
talouskasvu on viime aikoina hiukan taantunut, mutta se on haaste, johon Yhdysvaltain
(ja Euroopan) on joskus vastattava. Venäjän uusi aggressiivisempi ulkopolitiikka
on manannut esiin kylmän sodan haamut.
Kysymys kaikkien
huulilla on tietenkin: tuleeko Obaman doktriinista Bushin doktriinin
vastakohta? Uuden presidentin ulkopoliittisen tiimin koostumus ei anna aihetta
tämänkaltaiseen johtopäätökseen.
Barack Obama
lupasi ”muutosta, johon voimme uskoa” (
change
we can believe in) ja monessa suhteessa muutos on väistämätön.
Transatlanttiset suhteet parantuivat lähes välittömästi, kun tulevan
presidentin nimi tuli selväksi. Maailmanpolitiikassa
ns. multilateralismi, eli monenkeskisyys, tekee paluutaan: diplomatia on taas
muodissa, ja amerikkalaisten yksipuolisesti päättämä sotilaallinen interventio
tuntuu lähes mahdottomalta.
Mutta kuinka
pitkälle muutos ulottuu? Vedetäänkö amerikkalaisjoukot pois Irakista? Toki, mutta ei ainakaan ennen vuotta 2010.
Keskittyykö
USA Obaman aikana Afrikan ongelmien ratkaisuun? Hiukan enemmän kuin
aikaisemmin, mutta prioriteetit ovat muualla. Guantanamo Bay suljetaan, mutta
liittyykö USA kansainväliseen rikostuomioistuimeen? Tuskinpa vain, jos se
tarkoittaa mahdollisuutta, että Yhdysvaltain kansalaisia voitaisiin viedä
Haagin tuomioistuimen eteen.
On hyvä muistaa,
että Barack Obama on ensisijaisesti USA:n presidentti. Hänen tärkein – ja
lopulta ainoa – tehtävänsä on Yhdysvaltain etujen ajaminen. Usein nämä edut
käyvät yksiin muun maailman etujen kanssa.
Mutta väistämättä tulee eteen tilanteita, joissa USA tulee toimimaan
unilateraalisesti. ”Yhdessä aina kun mahdollista, yksin, jos se on
välttämätöntä”, oli eräs ns. Bushin doktriinin keskeisiä teemoja. Tässä
mielessä Obaman doktriini tullee jatkamaan hyvin pitkälle samalla linjalla.
Lisää aiheesta:Ulkopolitiikan Dream Team
Värisokea presidentti