Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Värisokea presidentti

Obaman ulkopoliittinen työlista

Jussi Hanhimäki


Obaman valinta oli merkittävä tapaus ennen kaikkea Yhdysvaltain oman historian kannalta. Rotukysymykset ovat aina värittäneet vaaleja, ja vielä pari vuotta sitten puhe afrikkalais-amerikkalaisesta presidentistä olisi tuntunut täysin epärealistiselta. Suurin osa asiantuntijoista oli sitä mieltä, että amerikkalaiset valitsisivat Valkoiseen taloon valkoisen naispresidentin ennen minkään rodullisen vähemmistön edustajaa.

Historialliset syyt ovat vahvat: Yhdysvallat oli pitkään orjavaltio, ja 1860-luvun sisällissota vapautti etelävaltioiden afrikkalaisväestön, mutta rotusyrjintä jatkui seuraavan vuosisadan ajan. Aina 1960-luvulle asti niin kutsuttu syvä etelä oli esimerkki amerikkalaisesta apartheidista: mustien äänioikeus pystyttiin takaaman vasta vuoden 1965 Voting Rights Actin avulla. Barack Obama oli tuolloin neljän vuoden ikäinen.

Uuden presidentin henkilökohtainen historia – Havaijista Harvardiin, sitten Chicagoon, senaattiin ja lopulta Valkoiseen taloon – symboloikin Yhdysvaltojen muutosta. Obaman valinta on ennen kaikkea merkki siitä, että valkoisten amerikkalaisten ennakkoluulot ovat viime vuosikymmenien aikana merkittävästi vähentyneet. Tämä on erityisen selvää nuoremman sukupolven kohdalla: alle 40-vuotiaiden äänistä huomattava enemmistö meni Obamalle.

Obama on esimerkki uudenlaisesta afrikkalais-amerikkalaisesta poliitikosta, joka on – toisin kuin esimerkiksi Jesse Jackson ja Al Sharpton – jättänyt historialliset vääryydet ja kaunat taakseen. Ainakin retoriikkansa perusteella Barack Obama on ”värisokea” poliitikko. Hänen valintansa on tärkeä ja rohkaiseva merkkipaalu Yhdysvaltain rotukysymyksen historiassa.

Lisää aiheesta:

Obaman ulkopoliittinen työlista

Ulkopolitiikan Dream Team


 
Ulkopolitiikka 4/2008

Pääkirjoitus: Mihin Obama pystyy?

Tapani Vaahtoranta

Eva Biaudet: "Ihmiskauppa on Euroopan häpeäpilkku"

Niina Sarkonen

Merirosvot kukkarollasi

Kristian Kurki

Iskeekö Keniaan Obama-krapula?

Kristian Kurki

Jääkö valtioiden välinen sodankäynti historiaan?

Raimo Väyrynen

Obaman ulkopoliittinen työlista

Jussi Hanhimäki

Ulkopolitiikan Dream Team

Jussi Hanhimäki

Värisokea presidentti

Jussi Hanhimäki

Venäjä asetti rajat Ukrainan länsimielisyydelle

Joonas Pörsti

Ukrainan juuret keskiajalla

Joonas Pörsti

Energia virtasi Georgian sodan aikana

Mikko Palonkorpi

Kolumni: Kiinan globaali strategia seuraa vanhoja oppeja

Matti Nojonen

Alexander Stubb: "EU tarvitsee kaksi idänpolitiikkaa"

Niina Sarkonen

Suomettuminen uusiokäytössä

Niina Sarkonen

Maallistunut maailmanpolitiikka saa uskonnot kukoistamaan

Lauri Tähtinen

Kirjatutka: Kulttuurien kamppailu ennen ja jälkeen uskonnon

Lauri Tähtinen

Japani tavoittelee nationalismilla yhtenäisyyttä

Kristian Kurki

Miten Japanista tuli lännen liittolainen

Kristian Kurki

Kirjatutka: Kankeasti uudistuva YK

Pekka Vahvanen

Kirjatutka: Murhatun sovintoesitys

Vesa-Matti Lahti

Bhuttojen suvun kirous

Vesa-Matti Lahti

Kirjatutka: Järki ja mielikuvitus eetikkojen aseina

Lauri Paavola

Kirjatutka: Ihmisten turvallisuus valtioiden edelle

Ulla Anttila

Kirjatutka: Siirtokunnat uhkaavat Israelin demokratiaa

Olli Ruohomäki

Kirjatutka: Egypti aallonpohjassa

Janne Hopsu

Kirjatutka: Jäähyväiset idealismille

Olai Voionmaa

Kirjatutka: Bushin ulkopolitiikan vakuuttava puolustus

Markku Ruotsila

Kirjatutka: Lopunaikojen politiikkaa

Joonas Pörsti

Kirjatutka: Nationalismin monet kasvot

Pekka Wahlstedt

Kirjatutka: Energiaa helvetistä ja taivaasta

Tapani Vaahtoranta

Kirjatutka: Energiapolitiikan kartta

Lauri Muranen

Painajaisia Libanonin sodasta

Niina Sarkonen

Venäjällä valta jaetaan tuttaville

Mia Hemming

Miten Islanti ja Afrikka selviävät talouskriisistä?

Tuuli Mäkelä

Unohdettuja konflikteja

Tuuli Mäkelä