Seppo Remes: "Venäjä kokee sotilaallista uhkaa lännestä"

Joonas Pörsti

Naton laajeneminen on kärjistänyt jo vuosia Venäjän ja lännen välejä. Euroopan unionin aktiivisuus Georgian sodan ja kaasukriisin sovittelussa on sen sijaan otettu Venäjällä myönteisesti vastaan, arvioi usean venäläisyhtiön hallituksessa työskentelevä Seppo Remes.

kuva Niina Sarkonen

Venäläiset juhlivat viime vuonna näyttävästi voittoa euroviisuissa ja jääkiekon maailmanmestaruuskilpailuissa Kanadassa, joissa loistavan pelivireen tavoittanut joukkue ei hävinnyt yhtään ottelua. Lähellä oli yllätys myös kesällä jalkapallon EM-kilpailuissa, kun Venäjä eteni välieriin saakka.

Iloinen rieha Moskovan ja Pietarin kaduilla oli uusi näky suomalaiselle televisionkatsojalle. Venäjän ulkopoliittisten puheenvuorojen ja otteiden koventuessa mieleen hiipi viimeistään Georgian sodan jälkeen myös epäily. Onko Venäjän uusi itsetietoisuus muuttumassa vaaralliseksi kansallismielisyydeksi?

Venäläisten itsetunto on nyt aivan toista luokkaa kuin 1980-luvun lopulla tai 1990-luvulla, sanoo Seppo Remes. ”Siellä asuvan ulkomaalaisen näkökulmasta muutos on parhaita asioita, joita maassa on tapahtunut.” Viiden venäläisen suuryhtiön hallituksessa työskentelevä Remes on asunut Moskovassa 1990-luvun alkupuolelta saakka.

Terve itsetunto on aina hyvän ja stabiilin valtion ennakkoehto.”Alhainen itsetunto tekee kansasta hyvin ennakoimattoman. Terve itsetunto on aina hyvän ja stabiilin valtion ennakkoehto, vaikka totta kai se voi mennä ylikin.”

Remeksen mielestä olennaista on ymmärtää, että venäläiset näkevät maansa jälleen suurvaltana. Maalla ei ehkä ole kansainvälisessä politiikassa ja taloudessa samaa painoarvoa kuin entisellä Neuvostoliitolla, mutta se on ottanut uudelleen paikkansa maailman johtavien maiden ryhmässä.

”Oma näkemykseni on, että mitenkään muuten se ei voi olla. Valtio on yksinkertaisesti suuri. Kun venäläinen katsoo ympäröivää maailmaa ja kansainvälisiä järjestöjä, hän ei ensimmäisenä mieti, miten niihin pääsisi jäseneksi, vaan miten sääntöjä saisi muutettua. Kärjistän hieman asiaa, mutta näin ajatellaan myös Yhdysvalloissa, Kiinassa ja muissa suurissa maissa.”

Ihmisoikeusjärjestöt ovat olleet enenevässä määrin huolissaan rasistisista hyökkäyksistä Venäjällä. Uusnatsien väkivallan kohteena ovat vähemmistökansallisuudet, kuten tadžikit, kirgiisit ja romanit. Arkipäivän tasolla Venäjän lukuisat kansallisuudet ja kulttuurit näyttäisivät kuitenkin elävän vielä suhteellisessa sovussa.

”Venäjä on ollut monikansallinen valtio jo pitkään. Esimerkiksi Moskovassa ei ole armenialaista tai kiinalaista kaupunginosaa, vaan samassa rapussa asuu kaikkia kansallisuuksia. Jos sen ottaa huomioon, Venäjällä eletään hämmästyttävän hyvässä sovussa”, Remes sanoo.

Hän pitää äärinationalismia mahdollisena uhkakuvana Venäjän poliittisessa kehityksessä. Tilanteesta ei kuitenkaan tulisi vetää liian painavia johtopäätöksiä. ”Arkielämän tasolla äärikansallismielisyys ei näyttäisi olevan lähimainkaan niin suuri ongelma kuin se voisi olla tai analyyttinen järkeni sanoo.”

Hallitusammattilaiseksi Moskovaan
Seppo Remes oppi venäjän kielen 1970-luvulla matematiikanopiskelijana Moskovassa. Opinnot jäivät puolentoista vuoden jälkeen kesken, mutta kielitaito säilyi tuolta ajalta. Hän erikoistui myöhemmin Turun kauppakorkeakoulussa idänkaupan tutkimukseen ja julkaisi tutkijana skenaarion, jossa Neuvostoliitto hajoaisi.

Skenaario osui oikeaan. Neste huomasi nuoren tutkijan osaamisen ja pyysi hänet mukaan yhtiön strategiseen suunnitteluun Espoon Keilaniemeen. Niissä tehtävissä hän siirtyi muutamaa vuotta myöhemmin Moskovaan.

Nesteen jälkeen Remes työskenteli Moskovassa Vostok Nafta ja Vostok Energo ‑sijoitusyhtiöiden johtotehtävissä. Yhtiöt sijoittivat Gazpromiin ja venäläisiin sähköyhtiöihin. Tässä ominaisuudessa hänet valittiin Venäjän suuren sähkömonopolin RAO EES:n hallitukseen läntisten finanssijohtajien edustajana. Remes työskenteli viisi vuotta yhtiön strategiakomiteassa ja tilintarkastuskomitean puheenjohtajana, kunnes yhtiö pilkottiin 25 osaan Venäjän sähköreformin seurauksena.

Hallitusjäsenyyksiä on tullut vähitellen useissa venäläisissä pörssiyhtiöissä. Remeksen työkenttää ovat muun muassa ydinvoimaloiden valmistus, autojen sopimusvalmistus, petrokemian teollisuus ja sähkön jakelutoiminta. Hänellä on ainutlaatuinen näköalapaikka Venäjän talouselämään ja yhteiskuntaan maan suurimpien teollisuusyritysten kautta.

”Olin kuuden vuoden ajan EU:n liikemiesyhdistyksen puheenjohtaja ja tutustuin tuona aikana Venäjän teollisuuteen suhteellisen hyvin”, Remes sanoo. Yksi kontakti on johtanut toiseen. Nyt hänellä on hallituksen jäsenyys viidessä venäläisyhtiössä, kaikissa tilintarkastuskomitean puheenjohtajana.

Venäjän talouselämän uudistuminen näkyy kirjanpidossa. Venäläiset pörssiyhtiöt noudattavat nykyisin läntistä IFRS-kirjanpitostandardia. Yhtiöt tarvitsevat rahoitusta kansainvälisiltä markkinoilta, joten tilien on oltava kunnossa. Lisäksi yhtiöiden omistus ja johto ovat alkaneet vähitellen eriytyä, jolloin omistajat haluavat kontrolloida, että kirjanpito on tehty oikein.

Myös yritysten johtaminen on ammattimaistunut huomattavasti kymmenessä vuodessa, edellisen talouskriisin jälkeen. ”Venäläisiä yhtiöitä johdetaan markkinataloudessa. Vuonna 1997 tämä ei ollut sääntö, vaan poikkeus”, Remes sanoo.

Korruptio ajaa pienyritykset ahtaalle
Venäjälle on syntynyt tällä vuosituhannella uutta yritystoimintaa etenkin elintarviketeollisuuteen, kaupan alalle ja kuljetuksiin. Myös palvelusektorilla on korkeatasoista tarjontaa. Ongelmina ovat edelleen byrokraattinen jäykkyys ja korruptio, joka on nitistänyt elinehdot pienyrityksiltä. Talouden kokoon nähden pieniä ja keskisuuria yrityksiä on suhteettoman vähän.

”Venäläinen on lähtökohdiltaan innovatiivinen ja yrittäjähenkinen, mutta ympäristö ei ole aktivoiva”, Remes muotoilee.

”Säännösten mielivalta ja korruptio ovat pahentuneet 1990-luvusta, ja tilanne on mennyt huonompaan suuntaan.  Korruptio hallitsee nykyään kaikilla tasoilla, mutta pahimmin se vaivaa alueellista
ja paikallista tasoa.”

Remeksen mukaan Venäjän talousministerit ovat vuosien varrella yrittäneet ottaa härkää sarvista, ja myös Medvedev ja Putin ovat tiedostaneet korruptio-ongelman vakavuuden. Talouskriisin puhjettua kiireisemmät asiat ovat kuitenkin vieneet jälleen päättäjien huomion.

Ensisijaisena lääkkeenä korruptioon Remes pitää byrokratian karsimista. Olisi uskallettava vähentää säännöksiä silläkin uhalla, että poistetaan samalla joitain tarpeellisia sääntöjä. ”Jos säännöt ovat hyvin yksinkertaiset ja avoimuutta on riittävästi, korruptiolle ei jää tilaa.”

Hallitus on asettanut tavoitteeksi kansantuotteen nostamisen EU:n tasolle vuoteen 2020 mennessä. Toistaiseksi raaka-aineviennin ja konepajateollisuuden rinnalle on kehittynyt kuitenkin vain vähän korkean teknologian osaamista. Poikkeuksena on informaatioteknologian vienti, jonka arvo nousi jo 1,5 miljardiin dollariin vuonna 2007.

Öljyn korkea maailmanmarkkinahinta on osaltaan jarruttanut teknologista kehitystä. ”Ajat ovat olleet raaka-aineidenjalostukselle niin hyviä, että tuotto-odotukset ovat olleet muualla surkeita verrattuna siihen, mitä on saatu perusbisneksestä.”

Uutena avauksena Remes nostaa esiin nanoteknologian, johon valtio on panostanut aktiivisesti. Kaksi vuotta sitten perustetulla Rusnano-yhtiöllä on kivijalkanaan kuuden miljardin euron rahoitus ja vetäjänä maan nimekkäimpiin yritysjohtajiin lukeutuva Anatoli Tšubais. Kun mukaan lasketaan muu rahoitus, nanoteknologia-alalla on käytettävissään Venäjällä lähivuosina 12–20 miljardia euroa. Remes on itse Rosnanon investointikomitean ainoa ulkomaalainen jäsen.

Haasteena yrityksillä on saada osaavaa työvoimaa. Koulutusjärjestelmän akuutein ongelma on huutava pula hyvistä ammatillisen koulutuksen saaneista keskiasteen osaajista. ”Yritykset ovat valittaneet vuosikaudet, että tarjolla on vain aivan nuoria ja hyvin vanhoja työntekijöitä”, Remes toteaa.

Toinen heikko lenkki on yliopistokoulutuksen laatu. Korkeakouluopetus on kolminkertaistunut Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ja lähes kaikki nuoret menevät yliopistoon, mutta laatu on kärsinyt. Yliopistoista valmistuu paljon muodollisen koulutuksen saaneita juristeja, ekonomeja ja liikkeenjohtajia, joiden taidot ovat kehnoja.

Toisaalta suuressa maassa on myös korkeatasoisia yliopistoja. Remes mainitsee esimerkkeinä Moskovan korkeakoulujen taloustieteiden ja liiketalouden opetuksen, Moskovan valtionyliopiston MGU:n luonnontieteelliset tiedekunnat ja oikeustieteet Pietarissa. Myös Jekaterinburgissa ja useissa muissa aluekeskuksissa on hyviä yliopistoja.

Kaasukriisistä eteenpäin
Remes näkee Ukrainan kaasukriisin osana Venäjän pyrkimystä siirtyä markkinaehtoiseen toimintaan kaikilla sektoreilla. Kaasun kauttakuljetus Keski-Eurooppaan on vaarantunut, kun Ukraina ei ole suostunut maksamaan Venäjälle korotettua hintaa omaan käyttöönsä ostamastaan kaasusta.

Tähän mennessä Venäjä on subventoinut kaasuntoimituksia jopa 70–80 miljardilla dollarilla Neuvostoliiton entisiin jäsenmaihin, Remes laskee. ”En ole koskaan ymmärtänyt, mitä järkeä siinä on. Miksi suomalainen puunjalostusteollisuus myisi virolaisille alihintaan sen vuoksi, että he ovat sukulaiskansa. Ei niin voi toimia.”

Transitiokriisiin olisi haettava ratkaisua uudesta kolmikantamallista, jossa Euroopan unioni tai sen keskeiset jäsenvaltiot olisivat mukana kaasuputkessa, mieluiten omistajina. Tämä takaisi, että EU pääsee varmistamaan ja kontrolloimaan kaasun kuljetusta.

”Tietysti on rakennettava myös lisää putkia ja tuotava kaasua myös muista lähteistä kuin Venäjältä. Olen tukenut jo viisitoista vuotta Nord Streamia, koska se lisää varmuutta kaasuntoimituksiin. Kuka tahansa riskianalyytikko kertoo, että jossain voi sattua onnettomuus – jos putket kulkevat rinnakkain, niissä voi tapahtua onnettomuus samaan aikaan.”

Remes muistuttaa, että kaasunsaanti katkesi, kun Ukraina ”kansallisti” omaan käyttöönsä osan Eurooppaan tulevaa kaasua. Hän ei näe kaasukriisin taustalla Venäjän poliittisia pyrkimyksiä Euroopan unionin suhteen. Venäjän ja EU:n keskinäisriippuvuutta olisi kuitenkin tärkeää vahvistaa energiasektorilla.

”Tämä keskinäisriippuvuus toimisi käsittääkseni parhaiten, jos venäläiset yhtiöt omistaisivat kaasuvarastoja tai -putkistoja Euroopassa, ja eurooppalaiset yhtiöt kaasukenttiä, miksei putkiakin Venäjällä.”

Euroopan kuva kirkastuu
Venäjän ja lännen suhteita rasittaneet kriisit näyttäisivät lopulta tuovan kiistakumppaneita lähemmäs toisiaan. Ainakin venäläisten käsitys Euroopan unionin aloitekyvystä on muuttunut Georgian sodan ja Ukrainan kaasukriisin jälkeen selvästi parempaan suuntaan. Remeksessä tämä herättää optimismia.

”Venäjä näyttäisi olevan hyvin tyytyväinen EU:n suhteen Georgian kriisin sovittelussa. EU tuli, otti riskin ja etsi ratkaisun konfliktiin.” Erityisesti Ranskan presidentin Nicolas Sarkozyn aktiivisuus ja valmius ottaa vastuuta on huomioitu myönteisesti Venäjällä.

”Minulla on mielikuva, että suhteissa olisi alkamassa renessanssi. Toivoisin, että sitä käytettäisiin hyväksi. Venäläiset olettivat, että EU on liian byrokraattinen tekemään mitään päätöksiä järkevässä ajassa. Nyt he ovat huomanneet, ettei se olekaan, mikä on ollut yllätys eurooppalaisillekin.”

Remes toivoo, että Barack Obama vahvistaisi edelleen luottamusta omalla politiikallaan. Yhdysvaltain valmius arvioida uudelleen ohjuspuolustusjärjestelmän sijoittamista Puolaan ja Tšekkiin olisi tärkeä peruskivi luottamuksen palauttamisessa.

Venäjän ulkopolitiikan ymmärtämiseksi olisi tarkasteltava tilannetta Moskovan näkökulmasta. ”Venäjän ulkopoliittinen johto ja poliittinen eliitti kokevat, että maata vastaan kohdistuu sotilaallinen uhka, joka on systemaattisesti kasvanut viidentoista vuoden ajan. En tunne yhtään Venäjän eliitin edustajaa, joka ei ole sitä mieltä”, Remes painottaa.

Naton laajentuminen, uusien ohjuspuolustustukikohtien suunnittelu ja Yhdysvaltain tuki Georgialle ovat venäläisten mielissä osa saartoliikettä. Kun Venäjä sulki 2000-luvulla omat tukikohtansa Vietnamissa ja Kuubassa, Yhdysvallat perusti uusia tukikohtia Uzbekistaniin ja Kirgisiaan.

”On oikeastaan toissijaista, onko uhka Venäjää kohtaan objektiivisesti kasvanut vai ei, jos Venäjän koko poliittinen johto on syvästi vakuuttunut, että se on kasvanut”, Remes toteaa. Suurimmat riskit liittyvät hänen mielestään inhimillisen virheen mahdollisuuteen, jos Venäjän rajojen läheisyyteen perustetaan Naton uusia ohjustukikohtia. Ohjusten kantomatka Venäjälle olisi silloin vain neljä minuuttia.

”Venäjän poliittinen johto tuskin uskoo, että kukaan haluaisi hyökätä tukikohdista Venäjälle. Pidän kuitenkin ohjusten sijoittamista niin lähelle Venäjää järjettömän suurena riskinottona: väärä hälytys, tietokonevirhe, lintuparvi tai inhimillinen virhe voivat laukaista ketjureaktion. Neljässä minuutissa ei tehdä poliittisia päätöksiä, vain sotilaallisia. Onko Eurooppa vakavissaan valmis tällaiseen turhaan riskinottoon?”

Kekseliäisyys parempaan käyttöön
Moskovassa työskentelevänä hallitusammattilaisena Remes on yleisesti ottaen tyytyväinen Venäjän kehitykseen: toimintaympäristö on vakiintunut 2000-luvulle tultaessa. Yhtä asiaa hän ei kuitenkaan halua kommentoida haastattelussa: Venäjän valtarakenteita.

”Olen Venäjällä liikemiehenä ja vieraana ystävien keskellä. Ei ole minun asiani tuossa roolissa kommentoida Venäjän poliittista järjestelmää julkisesti”, Remes sanoo.

Maan tulevaisuudesta hänellä on selkeä näky. Kokonsa vuoksi Venäjä on ohittamattomassa asemassa kaikissa Euroopan tulevaisuuteen katsovissa skenaarioissa. ”Toivoisin että luonnonvarojaja niiden jalostusta omistetaan tulevaisuudessa ristiin, ihmiset matkustavat vapaasti molempiin suuntiin ilman viisumeja tai rajoituksia ja että EU:n ja Venäjän välillä on vapaakauppa-alue, jossa pääomat liikkuvat vapaasti.”

Venäläiset ovat valtavan kekseliäitä, mutta nyt voimavarat menevät byrokratian kiertämiseen.”Myönteisimmillään Venäjä kehittyy vielä avoimemmaksi markkinataloudeksi.Venäläiset ovat valtavan kekseliäitä, mutta nyt voimavarat menevät byrokratian kiertämiseen. Ohjelmoijat sanovat, että vaikea tehtävä kannattaa antaa intialaisille ja mahdoton tehtävä venäläisille – he ratkaisevat sen. Siinä on paljon totta, törmään tällaiseen kykyyn viikoittain.”

Edellytyksenä on, että maahan syntyy paikallistason ja aluetason demokratiaa ja julkista keskustelua. ”Muuten tämä yhtälö ei toimi. Sellaista järjestelmää ei ole, jolla pystyttäisiin ohjaamaan noin suurta maata tehokkaasti vain ylhäältä käsin, tarvitaan myös kansalaisten aktiivisuutta.”

Seppo Remes

· Syntynyt Kiuruvedellä 1955

· Kauppatieteiden lisensiaatti (kansantalous)

· Turun kauppakorkeakoulu 1988–91, Neste 1991–93, Neste-Fortum 1993–2001, Vostok Energo 2001–2003, Vostok Nafta 2003–2004, RAO EE S, useissa tehtävissä 2001–2008

· Hallitusjäsenyydet Venäjällä: Sollers (autojen sopimusvalmistus), OMZ (raskas konepajateollisuus), MRSK Holding (sähkönjakelu), OKG-6 (sähköntuotanto), SIBUR (petrokemian teollisuus)

· Perustaja ja hallituksen puheenjohtaja EOS Russia -sijoitusrahastossa

· Suomessa metsäkoneyhtiö Ponssen hallituksen jäsen

· Harrastukset: Venäläis-suomalainen ystävyys, kirjallisuus, kuvataiteen keräily, matkustelu

Lue lisää: Venäläiset keskustelevat tuimasti

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää