Lumipopulismia
Maailma palasina
Aaretti Siitonen
Europarlamentin rakennus Brysselissä näkee lunta kohtalaisen harvoin. Tänä talvena sitä on kuitenkin ollut. Eräänä aamuna lumeen rakennuksen eteen oli aurattu kymmenmetrisin kirjaimin sanat ”No to Lisbon”.
Kiistelty sopimus on vastatuulessa monesta syystä, eikä vähiten siksi, ettei sen sisällöstä ole oikein osattu kertoa. Irlannin ”ei” tarkoittaa, että kesän eurovaalitkin käydään vanhan sopimuksen pohjalta.
Eurovaalikamppailu käydään pääosin oikeiston ja vasemmiston välillä. Kisan mustia hevosia ovat euroskeptiset puolueet. Ne ovat järjestäytyneet entistä paremmin, ja ovat siksi varteenotettavampia haastajia. Samalla muutkin puolueet harkitsevat euroskeptisempää linjaa.
Vaalit voisivat olla upea tilaisuus selittää, mistä Euroopassa on kyse, tai mistä siinä pitäisi olla kyse. Toisaalta ne ovat myös mainio tilaisuus kärjistyksiin, kuten europarlamentin sosialistiryhmän puheenjohtajan
Martin Schulzin lausunnot osoittavat. Hänen mukaansa sosialistit voittavat vaalit, sillä he ovat koko ajan olleet oikeassa. Talouskriisin vuoksi myös liberaalit ja oikeistopuolueet puhuvat kuin sosialistit, mutta hän ei usko tämän hämäävän äänestäjiä: ”jos haluatte sosiaalista oikeudenmukaisuutta, äänestäkää alkuperäistä, älkääkä kopiota”, sanoo Schulz.
Seuraavan yön aikana joku oli vaivihkaa aurannut sanan ”No” tilalle sanan ”Yes”. Mahtaakohan vaalien jälkeen kukaan muistaa, mitä lumessa alun perin luki?